Haastattelin aikoinaan eri-ikäisiä palomiehiä siitä, miten he pitävät työsuorituskykyään yllä eri ikävaiheissa. Neljänkymmenen vuoden rajapyykin jo ohittaneet miehet vastailivat melko samalla tavalla kysymyksiini iän tuomista haasteista.
Kestävyydestä huolehtimisessa heillä ei ollut mitään ongelmaa. Se pysyy hyvällä tasolla, kun muistaa harjoitella säännöllisesti. Voiman kanssa oli sama juttu, eli ikääntymisen vaikutusta keski-iässä ei huomaa. Nopeuden eteen joutuu jo tekemään selvästi enemmän töitä, mutta esimerkiksi pallopelit ovat siihen hyvää treeniä.
MUTTA ENTÄ KETTERYYS ja hyvä tasapaino! Ne tuntuivat vaativan raavailta miehiltä paljon enemmän työtä. Erilaiset lihaskireydet vaivasivat, selkä oli usein jumissa, eikä liikkuminen ollut yhtä sulavaa kuin ennen. Raivaustyöt tulen tuhoamien rakenteiden keskellä vaativat ketteryyttä ja nopeita refleksejä. Kömpelö, itsensä kunnon jumiin treenannut palomies voi joutua herkemmin vaaratilanteisiin.
Kun järjestelmä on tukossa, on vaikea hiihtää hyvällä tekniikalla tai kehittää uusia taitoja.
IKÄÄNTYMISEN TUOMISTA haasteista kirjoittaa myös Sami Jauhojärvi (Älä muutu koukkupolveksi). Jos aktiivisesti ikänsä hiihtänyt laiminlyö kypsässä iässä voima ja nopeusharjoittelun lisäksi myös liikkuvuudesta huolehtimisen, voi olla, että hiihto näyttää uljaalta ja väljältä vain omissa mielikuvissa.
Veteraanisarjoissa lyhyillä matkoilla myös hiihdon väljyys on entistä tärkeämpi kilpailuvaltti.
HIIHTÄVÄ FYSIOTERAPEUTTI, useita hiihtäjiäkin hoitanut Jari Kinnunen toteaa jutussaan (Miksi jumi tekee kömpelöksi), ettei läheskään kaikki aistimamme lihasten jäykkyys ja jumi ole pelkästään lihasperäistä. Näihin tuntemuksiin vaikuttaa kireiltä tuntuvien lihasten lisäksi myös moniulotteinen lihaskalvoista eli faskioista muodostuva järjestelmä. Tämä sidekudosverkosto yhdistää kehon eri osat ja rakenteet toisiinsa.
Hermopäätteiden avulla lihaskalvot toimivat myös liikettä aistivana elimenä, ja faskiat vaikuttavat osaltaan liikkeenhallintaan ja liikkuvuuteen. Kun järjestelmä on tukossa, on vaikea hiihtää hyvällä tekniikalla tai kehittää uusia taitoja. Kroppa tuntuu olevan joka puolelta jumissa. Rutiininomainen venyttely, joka ei ota huomioon hermo- ja sidekudoksia, tuskin parantaa liikkuvuutta tarpeeksi.
JUNNAAVA MÄÄRÄPAINOTTEINEN ja yksipuolinen harjoittelu tekee hiihtäjästä entistä kömpelömmän, eikä nuoruuskaan suojele tältä, sillä liikkeenhallinta ja liikkuvuus voivat heikentyä jo varsin nuorella iällä. Vammat, leikkaukset ja ylirasitus heikentävät niitä. Lihaskalvojen toimintahäiriö voi ilmentyä siten, että motorisesti lahjakas hiihtäjä ei onnistu tekemään annettua liikeharjoitetta oikein.
Monipuolinen liikkuvuusharjoittelu ja tarvittaessa myös ammattilaisen tekemä lihaskalvojen käsittely auttavat pitämään hiihdon ilmavana ja ikävät jumit loitolla.
Seppo Anttila, päätoimittaja
Hiihto 1 /2023