Vuokatinvaaran nousu on hiihtäjille tuttuakin tutumpi – mutta mikä on pahin harjoitus siinä?

Kun huippuhiihtäjiltä kysyy, mikä on pahin Vuokatinvaaran nousuun tehty harjoitus, hajonta vastauksissa on suuri. Iivo Niskanen, Kerttu Niskanen, Anne Kyllönen, Perttu Hyvärinen ja Krista Pärmäkoski kertovat omansa.

– Ensimmäiset kerrat, kun Vieremältä tulin aika nuorena poikana katsomaan nuorten maajoukkueen menoa ja yrittänyt roikkua perässä. Nousu on tuntunut Vieremän pojasta aika pitkältä. Sen jälkeen mäet ovat ehkä vähän keventyneet, Iivo Niskanen muistelee hymyillen.

Kerttu Niskaselle pahimpia ovat lyhyemmät vedot.

– Jotkut 3-minuuttiset. Ne ovat minulle varmaan kaikista pahimpia, kun niissä saa niin kovan hapon ja pahan olon tunteen. Kun hiihdetään koko nousu maukalla, ei se välttämättä ole niin paha kuin lyhyemmissä pätkissä, hän sanoo.

Perttu Hyväriselle pahin on ollut viime kesän maajoukkueleireillä tehdyt kovat harjoitukset.

– Ne puoleen väliin hiihdetyt nousut, 8×4 minuuttia. Ne ovat ehkä elämäni kovimpia harjoituksia, joita 3–4 kappaletta tehtiin viime vuonna. Se ei ollut mukavaa, Hyvärinen sanoo nauraen.

Krista Pärmäkoski poimii pahimpana harjoituksensa viime kesältä:

– 6xanakynnys-maukka. Se oli kova, ja silloin olin ihan hyvässä kunnossakin. Oli varmasti virhe vetää niin monta kertaa, mutta silloin on varmasti ennätysaikani tähän nousuun hiihdetty.

Anne Kyllönen hymyili iloisesti Aateli Racen maalissa, vaikka takana oli juuri hänelle pahin harjoitus:

– Mielestäni Aateli Racen viimeinen nousu on pahin. Siinä on monta kisaa takana ja sitä ennen rullaradalla pitää hiihtää tosi kovaa vauhtia. Siitä tullaan tosi väsyneenä ja hapoissa tähän nousuun. On aika vaikea simuloida sitä tunnetta jossain omassa harjoituksessa, Kyllönen sanoo.

Vuokatin Aateli Race -seurannan tarjoaa Swix. Tutustu Swix -tuotteisiin täällä: www.swixsport.com

Vastaa