Slow running, eli hidas juoksu, on uusi kansainvälinen trendi, joka on syntynyt ikään kuin vastapainona tavoitteelliisuudelle. Tavoitteena on nauttia juoksusta, vauhdista riiippumatta.
Amerikkalaisen juoksuvalmentajan Martinus Evansin perustamassa yhteisössä Slow AF Running Club on kymmeniä tuhansia jäseniä. Evans kuvailee itsensä lihavaksi, mutta kehuskelee seksikästä juoksuvauhtiaan.
Evans on myös julkaissut kirjan, Slow AF Run Club: The Ultimate Guide for Anyone Who Wants to Run, jonka keskeinen viesti on se, että juoksijoita on erikokoisia ja erivauhtisia.
Trendi on tuttu Deri Thomasille, joka vastaa kansainvälisen Parkrun-sarjan viestinnästä ja kumppanuuksista. Suomessakin järjestettävien Parkrun-tapahtumien keskiössä on osallistuminen.
Juoksijoita on erikokoisia ja erivauhtisia.
– Monia pelottaa lähteä mukaan oikeaan juoksukisaan, jos eivät ole koskaan aikaisemmin osallistuneet. Olemme saaneet enemmän erilaisia ihmisiä mukaan juoksutapahtumiin. Joku ei ehkä tykännyt juoksemisesta kouluiässä, mutta on löytänyt siitä mukavan harrastuksen yli 40-vuotiaana, sanoo Thomas, joka on ollut mukana käynnistämässä Suomen Parkrun-tapahtumia.
Osallistujien takana kulkee vapaaehtoinen toimitsija, joka kerää reittimerkinnät. Samalla hän varmistaa että kukaan ei tule viimeisenä maaliin.
– Meille kaikki ovat tervetulleita, riippumatta iästä, kyvystä ja nopeudesta. Meillä on tosi nopeita juoksijoita, jotka juoksevat 5 km 15-16 minuuttiin, ihmisiä jotka kävelevät 5 km 60 minuuttiin, ja kaikki siltä väliltä.
Parkrun-tapahtumien keskimääräinen loppuaika on hidastunut merkittävästi 20 vuoden aikana, mitä pidetään suurena ylpeydenaiheena. Suomen Parkrun-tapahtumissa keskimääräinen loppuaika on 30 minuuttia 51 sekuntia.
– Se on mielenkiintoista, että ihmiset yleensä haluavat itselleen loppuajan. Jotkut eivät välitä, mutta suurin osa, riippumatta onko heidän loppuaikansa 20 vai 40 minuuttia, tykkäävät saada vertailukelpoisen loppuajan itselleen, Thomas sanoo.
Parkrun-tapahtumia on tällä hetkellä Helsingissä, Espoossa, Lahdessa, Tampereessa, Oulussa, Ylivieskassa sekä Vääksyssä. Osallistuminen on ilmaista, mutta tapahtumat pyörivät vapaaehtoisten voimin.
Järkevämpi tapa harjoitella kuin HIIT
Slow running-trendissä olennaista on juokseminen, omalla mukavuusalueella. Osa juoksee hitaasti omasta tahdostaan. Se ei välttämättä ole huono idea.
– Jos ei ole treenannut kovin paljon, matalatehoinen harjoittelu voi olla hyvin luontaista ja myöskin tuottoisaa, sanoo Timo Vuorimaa, joka on liikuntatieteiden tohtori ja kokenut juoksuvalmentaja.
Mitä matalampi on lähtötaso, sitä parempi on juosta hitaasti.
– Mieluummin juoksee jopa liian hitaalla työteholla, jolloin varmistetaan että kroppa sopeutuu ja adaptoituu kestävyysliikuntaan. Mitä matalampi on lähtötaso, sitä parempi on juosta hitaasti.
Slow running on myös tavallaan vastapaino trendikkäälle HIIT-harjoittelulle, jonka keskiössä on korkeatehoinen intervalliharjoittelu. Moni ehkä kuvittelee, että kunto paranee ainoastaan vetämällä itsensä hapoille.
– Sanoisin että hyvin varovainen, matalatehoinen ja pitkäkestoinen harjoittelu on järkevämpi tapa harjoitella alhaisen kuntotason omaavalle ihmiselle, kuin viime aikoina kohistu HIIT-harjoittelu, Vuorimaa sanoo.
– Matalatehoisella liikunnalla varmistetaan kaksi asiaa. Se, että pysyy terveenä ja säästyy vammoilta. Sekä se että tehdään tarpeeksi paljon sitä treeniä, jotta siitä saa terveyshyötyä.
Teksti Marcus Lindqvist Kuva Shutterstock