Oletko koskaan miettinyt juoksuharrastuksen hyötyjä ja haittoja? Oheiseen listaan on pohdittu eri tulokulmia kestävyysjuoksuun.
+ Hyödyt
1. Parempi kunto ja terveys
ILMISELVIN HYÖTY JUOKSUSTA on hyvä fyysinen juoksukunto. Vaikka suorituskyky kehittyykin eniten lajispesifisesti juuri siinä harjoitetussa lajissa, hyvä hapenottokyky kantaa samalla muihinkin lajeihin. Niinpä hyvä juoksija pärjää myös pyörän selässä tai suksilla, kunhan tekniikka on kohtuullinen.
Yleisesti korkea aerobinen kestävyys ehkäisee kroonisia sydän- ja verisuonisairauksia. Se myös auttaa jaksamaan jokapäiväisissä haasteissa säännöllisen liikunnan madaltaessa stressintuntua. Nimenomaan juoksuharjoittelu sisältää tämän kaiken päälle iskevää tärähtelyä, mikä edesauttaa luuston vahvana pysymistä; esimerkiksi pyöräilyssä ei harrastuksen kylkiäisenä tule vastaavanlaista luuston voimistumista.
Kestävyyskunto on myös yhteydessä verisuonten parempaan kuntoon, ja se näyttäisi auttavan kognitiivisen toimintakyvyn säilymiseen etenkin ikääntyessä. Kaikkiaan teet itsellesi terveysteon juoksuharrastuksella. Suuret juoksumäärät voivat auttaa myös painonhallinnassa, vaikka ruokavalion rukkaaminen onkin siihen osuvin toimenpide.
2. Yksittäisestä lenkistä terveyttä
JOKAINEN ITSENÄINEN liikuntakerta tuo omia positiivisia terveysvaikutuksia. Yksittäinen lenkki madaltaa verenpainetta, lievittää stressiä, auttaa nukahtamisessa ja pitää vuorokausirytmiä hallinnassa. Voikin ajatella, että hyvän kunnon lisäksi jokainen lenkkikerta on kuin terveyspilleri, joka auttaa muutamaksi päiväksi eteenpäin.
3. Irtiotto arjesta
JOS ON KUORMITTUNUT OLO ja tuntuu, että pitäisi olla ympäri vuorokauden tavoitettavissa, lapset hoitaa ja ruoka kantaa pöytään, niin lenkillä pääset irrottautumaan tästä kaikesta hetkeksi. Saat raivattua pienen saarekkeen omaa aikaa olla itsesi kanssa ja kuunnella ajatuksiasi.
Jos olet vielä siinä iloisessa asemassa, että saat lenkkiseuraksi ystävän, niin yhteinen jaettu harrastus kohottaa normiarjesta irrottautumisen vielä astetta mieluisemmaksi. Juoksu voi yhdistää tuntemattomiakin. Ei ole poissuljettua, että löydät juoksulenkiltä samanmielistä harrastusseuraa, etenkin jos osallistut ohjattuihin juoksuporukoihin.
4. Juosta voi missä vain
LENKKIKENGÄT MAHTUVAT helposti reppuun mukaan, matkustitpa minne hyvänsä. Viikon työmatka Oslossa? Perheloma Italiassa? Viikonloppu mökillä? Juoksutossut eivät paljon tilaa vie. Lisäksi juoksulenkki on hyvä tapa tutustua uusiin seutuihin reissussa ollessa.
Juoksu ei myöskään vaadi alustalta liikoja. Sitä voi tehdä niin asfaltilla, hiekkateillä, rannoilla kuin metsäpoluilla. Tarvittaessa muutaman sadan metrin rauhallisempi pätkä keskellä isompaakin kaupunkia riittää hyvän juoksulenkin tekemiseen.
5. Juoksu on yksinkertaista
KENGÄT JALKAAN ja lenkki alkaa ulko-ovelta. Voiko siitä harrastus helpommaksi mennä? Siirtymää pelikentälle tai kuntosalille ei tarvita, ainakaan kesäaikaan. Juoksu ei myöskään vaadi kummoista rahallista panostusta. Laadukkaat lenkkikengät ovat käytännössä ainoa pakollinen juoksuspesifi varuste. Tämän jälkeen kaikki on sinusta itsestäsi kiinni.
Juoksusuorituskyky on tietynlainen alkukantainen taito, jota on helppo arvostaa. Kun maailman eliittijuoksijat lähestyvät maratonilla kahden tunnin rajaa, heillä ei ole maltaita maksavia tavallisten tallaajien saavuttamattomissa olevaa huippukalustoa tai spesifistä ammattiosaamista vaativia virityksiä varusteissaan, kuten pyöräilyssä tai hiihdossa on. Juoksijoilla on mukanaan ainoastaan oma huippukuntonsa.
6. Juoksukulttuuri
SUOMESSA on hyvä juoksukulttuuri; lähes joka pitäjässä on hölkkäkilpailuja, joissa samanhenkiset kokoontuvat säännöllisesti lähtöviivalle. Hiihtäjille ja pyöräilijöille ei ole samassa mittakaavassa kylän kokoisia kisatapahtumia tarjolla. Lisäksi suuremmissa kaupunkimaratoneissa voi ihastella lähietäisyydeltä kovan tason ammattilaisten vauhtia.
Hölkkäkisan jälkeen maalialueella voi pukuhuoneessa tai parhaassa tapauksessa saunassa vaihtaa ajatuksia sen kertaisen kisan onnistumisista ja sattumuksista. Sieltä saatat kenties löytää myös samanhenkisiä ihmisiä jakamaan harrastuksen riemuja. Samalla hölkkäkilpailut ovat oiva tapa testata oma senhetkinen kuntotaso.
7. Luontolähellä
ULKONA LIIKKUMINEN itsessään lisää vireyttä ja liikunnan nautinnollisuutta. Luonnonläheisiä juoksukokemuksia ei myöskään tarvitse hakea välttämättä kaukaisilta mailta. Juoksuharrastuksen suoma lähitutustuminen Suomen vuodenaikoihin, niin hyvässä kuin pahassa, antaa varmasti elämyksiä laidasta laitaan. Juoksulenkki niin Lapin yöttömässä yössä kuin loskaa vihmovalla metsätiellä jäävät varmasti mieleen.
– Haitat
1. Vaikeus juosta matalalla teholla
HIIHTOA, PYÖRÄILYÄ, ja soutua pystyy tekemään matalalla teholla heikommallakin kunnolla. Vaan pystytkö juoksemaan matalatehoisia peruskestävyyslenkkejä? Jos kyllä, kuulut aika pieneen porukkaan. Suurin osa suomalaisista ei pysty.
Juoksu on yksi harvoista kestävyyslajeista, joissa omaa kehonpainoa täytyy jatkuvasti liikuttaa jokaisella askeleella. Tällöin juoksuvauhdin ylläpitämiseksi peruskestävyysalueella tarvitaan sopiva kombinaatio aerobista kapasiteettia ja elopainoa.
Lasketaan: Ajatellaan esimerkkinä hidasta 7 minuutin kilometrivauhtia. Laskennallisesti tämä vaatii 26 ml/kg/min hapenkulutusta. Kun aerobinen kynnys on keskimäärin 60 % maksimista, tulisi maksimaalinen hapenotto olla vähintään 43 ml/kg/ min, jotta kevyitä lenkkejä voisi tehdä juosten.
Nuorista aikuisista miehistä noin 35 % kuuluu tähän sakkiin, naisista 5 %. Iän myötä luvut laskevat ja keski-ikäisistä miehistä enää 20 % kuuluu tähän porukkaan. Vaikeus tehdä matalatehoisia lenkkejä käytännössä rajaa monien juoksusta haaveilevien juoksupäivät viikossa korkeintaan kolmeen.
2. Nopea paluu lähtötilaan
VAIKKA OLISIT harrastanut juoksua kymmenen vuotta, puolen vuoden tauko palauttaa kunnon yllättävän lähelle lähtötasoa. Kymmenen vuoden taitoharjoittelusta, oli se sitten mailapelejä tai kitaransoittoa, jää muistijälki. Pidemmänkin toimettomuuskauden päätteeksi muutaman viikon palauttelun jälkeen kitara soi taas mallikelpoisesti, mutta menneestä juoksukunnosta ei jää jäljelle kuin lämpimät muistot. Jos päätät palata juoksun pariin, kiipeäminen takaisin huippukuntoon on tuskaista.
3. Liiallinen uppoutuminen
JUOKSETKO HARRASTUSPOHJALLA? Seuraatko stressitasoja, unta, harjoitusten kuormitusta, sykettä ja voimatasoja? Oletko hankkinut niin syke- kuin unimittarin, kirjaat ruokapäiväkirjaa ja käyt kahdesti vuodessa kynnystesteissä? Onko mielessäsi jatkuvasti kympin ajan parantaminen?
Jos näin on käynyt, voit kysyä onko harrastus saanut jo yliotteen? Onko iloinen itsensä toteuttaminen ja ylittäminen lenkkipoluilla unohtunut vaihtuen pakonomaiseen suorittamiseen ja itsensä kehittämiseen? Juoksun kuuluisi vähentää stressiä enemmän kuin lisätä sitä. Liiallinen 3 uppoutuminen
4. Riski loukkaantua
NÄENNÄISEN HELPPOUDEN sokaisemana saatat juosta liikaa, etenkin harrastusta aloittaessa tai tauon jälkeen. Iskevä askel yhdistettynä lievään ylipainoon sekä luultua heikompaan lihaskuntoon ja kuormituksen sietoon aiheuttaa usein ortopedeille töitä. Tottuneenkin juoksijan juoksutekniikka voi hajota pidemmän tai rankemman lenkin lopulla väsymisen takia, mikä nostaa loukkaantumisriskiä.
Lisäksi teorian mukaan jokainen yksittäinen kova tai pitkä lenkki aukaisisi muutaman tunnin mittaisen ”avoimen ikkunan”, jonka aikana sairastumisriski olisi koholla. Osaava valmentaja pystyy hillitsemään liioitellut menohalut, joten neuvoja kannattaa kuunnella.
5. Salakavala aikasyöppö
VAIKKA JUOKSUHARRASTUS onkin aikatehokasta, niin silti tunninkin juoksulenkki vie helposti alku- ja loppuvalmisteluineen puolitoista tuntia päivästä. Kovan lenkin jälkeen olo voi lisäksi olla palautumista kaipaava vuorokaudenkin verran. Kun juoksu kasvattaa myös unentarvetta, voikin käydä niin, että paperilla tunnin juoksulenkki nappaa viikosta yllättävän suuren siivun.
6. Juoksumatkailun paino
SUURET KAUPUNKIMARATONIT houkuttavat suomalaisiakin juoksumatkailuun. Mieleenpainuvan elämyksen kääntöpuolella nousevat matkailun aiheuttamat ilmasto-ongelmat. Eikä New Yorkin maratonille matkaaminen ihan ilmaistakaan ole. Matkustukset myös nostavat itsessään stressiä ja lisäävät sairastumisriskiä
7. Yksipuolisuus ja yksinäisyys
VAIKKA JUOKSEMINEN tuokin terveyshyötyjä, niin kovin kokonaisvaltaiseksi ei juoksemista loppujen lopuksi voine mainostaa. Kestävyysjuoksu kuormittaa käytännössä ainoastaan jalkoja, ja niitäkin suhteellisen pienellä nivelten laajuudella ja voimantuotolla. Juoksuharrastus yksinään ei toisin sanoen kehitä ylävartaloa tai liikkuvuutta, eikä se kasvata voimatasoja.
Jos ei ole sattunut löytämään samanhenkistä lenkkiseuraa, voi juoksulenkkien tekeminen myös olla pidemmän päälle yksinäistä puuhaa verrattuna vaikkapa höntsäilyjoukkueharrastukseen.
TEKSTI PEKKA MATOMÄKI KUVAT ARI J. HYYTIÄINEN JA SHUTTERSTOCK
Juoksija 3/2024