Tutkittua: Onko lihasmuistia olemassa?

Moni uskoo voivansa tauon jälkeen palata nopeammin samalle tasolle, jos on aikaisemmin ollut hyvässä kunnossa. Jääkö kunto lihasmuistiin?

Useampi tutkimus on osoittanut viitteitä siitä, että lihaksiin jää jälki voimaharjoittelun jälkeen. Kasvaessaan lihassolut lisäävät proteiinisynteesiin tarvittavien tumien määrää, ja vaikka lihas taas kutistuukin harjoittelun loppuessa, niihin jää ylimäärä tumia. Nämä tumat mahdollistavat lihaksen nopean kasvun, kun harjoitteluun taas palaa.

On kuitenkin epäselvää, aiheuttaako kestävyysharjoittelu muistijäljen, sillä aerobinen liikunta ei lisää tumien määrää. On kuitenkin muita keinoja, joiden avulla keho muistaa kokemuksensa: nämä niin sanotut epigeneettiset muutokset säätelevät proteiinien tuotantoa pysyvästi esimerkiksi pitämällä aerobista aineenvaihduntaa tukevat geenit aktiivisina. Eräs merkittävä säätelykeino on DNA:n metylaatio, joka hiljentää geenin. Kun geeni on aktiivinen, metylaatio poistetaan.

Muistijälki kestävyysharjoittelussa?

Ensimmäinen aiheesta tehty tutkimus ei havainnut selkeitä epigeneettisiä muutoksia kolmen kuukauden harjoittelun, tauon, ja uudelleenharjoittelun seurauksena. Tässä tapauksessa harjoittelu oli kuitenkin melko kevyttä.

Tuoreempi tutkimus kokeili kovempaa ohjelmaa. Tässä 20 tervettä aikuista suoritti kaksi identtistä kahden kuukauden intervalliohjelmaa, joiden välissä oli kolme kuukautta lepoa. Reisilihasten näytepalasta analysoitiin koko genomin kattava DNA-metylaatio ja se, mitä geenejä solut lukivat aktiivisesti.

Harjoittelu vähensi DNA:n metylointia eli lisäsi geenien aktiivisuutta. Tuhansia DNA-kohtia säilyi ensimmäisen harjoitusjakson jälkeen aktiivisena tauosta huolimatta. Erityisesti viidessä laktaatin kuljetukseen ja kalsiumin signalointiin liittyvässä geenissä havaittiin pysyviä muutoksia aktiivisuudessa.

Suorituskyky kasvoi molemmissa harjoitteluvaiheissa samalla lailla neljän ja kahdeksan viikon aikana, joten lisääntynyt geenien luenta ei selkeästi vaikuttanut kuntohuippuun. On kuitenkin mahdollista, että lihastason sopeutumat tapahtuivat nopeammin toisen harjoitusjakson aikana – tarkempaa aikajanaa tämä tutkimus ei napannut, eikä sitä, reagoiko erityisesti aineenvaihdunta nopeammin, ehkä jo muutaman harjoituksen jälkeen.

Mitä tämä tarkoittaa juoksijalle?

Yhteenvetona on siis nyt näyttöä siitä, että epigeneettiset muutokset voivat valmistella lihakset sopeutumaan nopeammin uudelleenharjoitteluun. Kokeneen juoksijan kilpailuun valmistavan kauden ei siis välttämättä tarvitse olla pitkä. Muutamalla avainharjoituksella voi jo saada valtaosan harjoitusvasteesta, sillä lihas on herkkä reagoimaan tuttuun ärsykkeeseen.

Lisäksi kunnon katoamisesta ei kannata ahdistua esimerkiksi vamman aikana, sillä korvaavalla harjoittelulla voi pitää sydän- ja verenkiertoelimistön kunnossa ja saada nopeasti juoksulihakset taas kuntoon, kun pääsee taas lenkille.