Vuonna 1995 käynnistynyt Suomen yleisurheilun tason ja kärjen kehitystä seuraava Matti Laurilan tilastoseuranta on päivitetty kuluvan vuoden osalta. Seuraavassa Jarmo Mäkelän raportti SUL:n ex-varapuheenjohtajan tilastojen kertomasta. Yksityiskohtaiset tilastot löytyvät pdf-tiedostoina jutun lopusta.
Kuten viimeiset kesät ovat osoittaneet, Suomessa on viljalti erinomaisia yleisurheilijoita ja heillä erinomaisia valmentajia. Syvemmälle tuloksiin sukeltaminen nostaa esiin myös huolenaiheita. Laurilan seuranta perustuu starttivuoden 1995 tilastoihin ja kunkin lajin kärkitason, kymmenen parhaan, sekä kansallisen tason, kolmen- ja viidenkymmenen parhaan tuloksen vuosittaiseen seurantaan.
Laurila määritti myös ne U20-sarjan tulokset, jotka 1995 ylsivät lajiensa 50. parhaan joukkoon ja antoi kyseisille neljälle vuoden 1995 rajatulokselle indeksiluvun 100. Kaikki lajit huomioon ottaen tämän vuoden miesten yleisurheilun indeksiluvut ovat kärkitason osalta 79, laajemman kansallisen tason osalta 60, sekä junioreiden osalta 67.
Naisten tuoreimmat tilastotulokset tuottavat vastaavan indeksikertymän 158-104-64. Lajien kymmenen parhaan tuloksen osalta luvut tarkoittavat sitä, että miesten lajeissa on menetetty viidesosa urheilijoista siltä tulostasolta, jolla he olivat vuonna 1995. Naisten lajeissa on kärkitasolla nyt puolitoista kertaa enemmän urheilijoita kuin mitä heitä oli vuonna 1995.
Suurin huolenaihe liittyy nais-ja miesjunioreihin. Heitä vuoden 1995 tulostasolla urheilee nyt koko lailla kolmannes vähemmän.
Naisjunioreita lukuun ottamatta tämän vuoden indeksit kuvastavat mukavasti noususuuntaa, mikä etenkin miesten osalta perustuu juoksuradan vahvaan vetoapuun.
Kärkitasoa, kymmentä parasta tulosta, tarkastellen tämä vuosi on naisten osalta selvästi seurantajakson paras ja miestenkin osalta paras sitten vuoden 2000.
Koko seuranta-ajan yleisten sarjojen trendit näyttävät siltä, että miesurheilijat olisivat kääntämässä pitkää lasku- ja tasannejaksoaan noususuuntaiseksi. Naisurheilijat sivuuttivat aallonpohjansa vuonna 2010 ja jatkavat väkevää nousuaan edelleen.
Miesten noususuunta saa tukea miesjunioreiden tämän vuoden tuloksista
Tämän seurannan myönteisiin viesteihin kuuluu se, että miesten noususuunta saa tukea miesjunioreiden tämän vuoden tuloksista. Pidemmällä tähtäimellä suuri huolenaihe näyttäisi sitoutuvan siihen, että naisjunioreiden viime ja tämän vuoden indeksit ovat jyrkässä laskussa.
Kaiken kaikkiaan mies- ja naisjunioreiden indeksit 67 ja 64 osoittavat, että yleisurheilu ei tänä päivänä saa edes tytöistä mukaansa yhtä paljon vakavasti lajiin orientoituneita nuoria kuin sai neljännesvuosisata sitten. Seuranta paljastaa myönteisenä sen, että valmennuksen hyötysuhde on parantunut, etenkin naisurheilijat jatkavat uriaan aiempaa pidempään.
Naisten pika-aitajuoksulajit tilastojen mallioppilas
Lajiryhmistä pika-aitajuoksut ovat jo pitkään olleet ”vetävin”. Miesten indeksit, kärkitason 136, kansallisen tason 107 ja junioreiden 140 osoittavat, kuinka pika-aitajuoksut ovat ainoana miesten lajiryhmänä paitsi saavuttaneet, nyt jo ohittaneet seurantajakson lähtötason 1995.
Pika-aitajuoksijanaiset ovat seurannan selvästi edistynein lajiryhmä, jossa valmentamisen hyötysuhde näyttää toimivan erityisen hyvin. Junioreiden indeksit ovat kahden viimeksi kuluneen olympiadin ajan olleet sadan kieppeillä, joko yli tai alle (nyt 91), näiltä pohjilta kärkitason pika-aitajuoksijanaisia on paljon, tämän vuoden indeksi on peräti 266.
Kestävyysjuoksuissa miesten vuoden 2019 indeksit, junioreiden loistava 82 ja yleisen sarjan kärkitason pohjanoteeraus 22, näkyvät yleisen sarjan osalta tänä vuonna. Kärkitason indeksi on noussut 66:een, ja mikä parasta, nuoria kestäviä miehiä on nopeasti ilmaantunut lisää tämän vuoden indeksin ollessa aiempiin verraten lupaava 71.
Harrastajapohjan kapeutuminen näkyy laskuna naisjunioreiden tulostasoissa
Naiskestävyysjuoksijat rynnistivät tänä vuonna erityisesti tonnivitosella ja kolmosella, yleisen sarjan indeksit ovatkin nyt seurantajakson parhaat, kärki- ja kansallisella tasolla 150 ja 118. Harrastajapohjan kapeutuminen näkyy kuitenkin laskuna naisjunioreiden tulostasoissa, vuonna 2017 kyseinen indeksi oli 91, tänä vuonna 62.
Kestävyysjuoksuvalmennus ja lajien harrastaminen on muutamassa isossa seurassa, kuten esimerkiksi Joensuun Kataja, Lahden Ahkera, Jyväskylän Kenttäurheilijat, Turun Urheiluliitto ja Lempäälän Kisa, korkealaatuista ja aktiivista, mikä on edesauttanut yleisen sarjan tulostasojen säilymistä. Laajasti kilpailluissa kestävyysjuoksuissa junioreiden laajemman rintaman mukaan saaminen on paremman huomisen varmistamiseksi välttämätöntä.
Harrastajamääriään menettäneiden kenttälajien yhteinen murhe
Mieshyppääjien kärkitason indeksit ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta olleet vuodesta 2010 lähtien 60:n ja 70:n välissä, tänä vuonna enää 54. Kansallisen tason ja junioreiden käyrät ovat olleet trendiltään laskevia viimeisen olympiadin ajan, mikä ei anna parasta ennustetta lähitulevaisuuteen (indeksit nyt 43 ja 41).
Naishyppääjien yleisen sarjan tasot ovat kuta kuinkin vuoden 1995 lähtötasolla. Kärkitaso on kuitenkin laskussa, vuoden 2019 indeksi 126 on tänä vuonna 106. Laskusuunta ei ole helppo käännettäväksi, sillä junioreiden tämän vuoden indeksiluku 49 on koko 2000-luvun heikoin. Seiväshyppyä Laurila ei ole sisällyttänyt tilastointiinsa, koska seurannan alkuvaiheissa laji oli vasta tulossa yleisurheiluperheeseen.
Miesten heittolajit ottaneet eniten iskua
Suurista lajiryhmistä miesten heittolajit ovat ottaneet tässä seurannassa eniten iskua. Lajiryhmässä on käytännössä menetetty puolet seurannan alun tasoisista urheilijoista, kärki- ja kansallisen tason tämän vuoden indeksiluvut ovat kumpikin 50. Yleisen sarjan tasot ovat lisäksi laskeneet tasaisesti koko seurannan ajan.
Valitettavasti valoa asiaan ei tule miesjunioreistakaan, vaikka viime vuonna hetkellisesti toisin näytti, nuorten miesheittäjien indeksi putosi vaatimattomaan 27:ään.
Naisten heittolajit ovat kokonaisuutena kääntyneet laskuun sitten huippuvuotensa 2020. Yleisen sarjan tämän vuoden kärki- ja kansallisen tason luvut ovat 83 ja 99. Huolestuttavinta on kuitenkin junioreiden trendi, joka on vuodesta 2010 ollut lievästi nouseva, indeksiluku on 2018-2022 pysytellyt 50:n ja 60:n välissä romahtaen tänä vuonna 43:een. Ehkä pika-aitajuoksuja lukuun ottamatta muille tuttu ilmiö on näkyvissä myös naisten heittolajeissa – aiempaa vähemmästä pitää ammentaa aiempaa enemmän. Samoin perustein kuin seiväshypyn, Laurila on naisten lajien seurannastaan jättänyt pois moukarinheiton.
Moniottelulajit vaikeuksissa
Yleisurheilun vähenevien harrastajamäärien puristuksessa moniottelulajit ovat olleet suurimmissa vaikeuksissa. Lajiryhmän myönteisin viesti on kymmenottelijoiden kärkitason lukema 80, paras sitten vuoden 2015.
Monien kärkiurheilijoiden lopettaminen näkyy tylysti seitsenottelun tunnusluvuissa, kärkitason ja junioreiden indeksit ovat romahtaneet 40:ään ja 48:aan samalla kun juniorisarjojen edelleen hyvien harrastajamäärien turvin kansallisen tason indeksi on 70.
Pika-aitajuoksijat ja naiskestävyysjuoksijat parhaat edistyjät
Laurilan seurannan oleellisin muuttuja on yleisen sarjan kärkitaso, kymmenen parhaan urheilijan tulokset lajeittain. Tästä joukosta tulevat arvokilpailu-urheilijat, heistä koostetaan maajoukkueet ja ydin toimivalle kilpailujärjestelmälle.
Tässä katsannossa naisten pika-aitajuoksulajit ovat edistymisessään ylivoimaisia, näin määritellyn kärkitason urheilijoita on nyt kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin seurantajakson alussa 1995.
Naiskestävyysjuoksijat ovat niin ikään hyvin edistynyt lajiryhmä, jossa kärkiurheilijoiden lukumäärä on puolitoistakertaistunut seurantajakson aikana.
Miesurheilijoiden lajiryhmistä pika-aitajuoksijat ovat selvästi edistynein lajiryhmä. Nopeita kärkitason juoksijoita on nyt koko lailla kolmannes enemmän kuin reilu neljännesvuosisata sitten.
Naisten kenttälajien urheilijat, hyppääjät ja heittäjät, sekä kymmenottelijat ovat ainakin lähes säilyttäneet vuoden 1995 kärkitason urheilijamääränsä. Kentän puolella kroonistuvaksi haasteeksi on käymässä alati pienentyvät harrastajamäärät, joka näkyy näidenkin, kenttälajeista parhaassa tilanteessa olevien lajien trendeissä.
Miesten kestävyysjuoksun päivän tilanne on se, että seurantajakson aikana lajiryhmästä on hävinnyt kolmannes kärkitason urheilijoista. Viimeisten vuosien suunta on kuitenkin vahvasti nouseva ja kun sitä tukee juniorit, on perinteisten kansallislajien pidempikestoiselle nousulle kaikki edellytykset olemassa.
Miesten kenttälajeissa, hypyissä ja heitoissa, sekä seitsenottelussa on säilytetty vain puolet seurantajakson alun tasoisista kärkiurheilijoista. Lajien lähivuosien tavoitteeksi sopii pysäyttää laskevat trendit. Kaikista lajeista löytyy edelleen lahjakkuuksia, hyvänä esimerkkinä tukku maailman luokan nuoria miesheittäjiä.
Valmennuksen hyötysuhde näyttää kohentuneen
Etenkin miesten lajeissa lajikohtaiset erot ovat suuria. Siinä missä tänä kesänä 20 kakkosen juoksijaa saavutti vuoden 1995 kymmenenneksi parhaan tuloksen 21.72, oli esteissä, korkeudessa, kuulassa ja kiekossa vain kolme vastaavat tulokset 9.09,71, 212, 17,86 ja 57,30 saavuttanutta.
Naisissa peräti 33 kakkosen juoksijaa saavutti vuoden 1995 kymmenennen tuloksen 24,75 ja nelosen, satasen ja pika-aitojen vastaavien rajatulosten 56,61, 12,01,14,18 rikkojia oli 27, 26 ja 26. Toisessa päässä seitsenottelun, keihään ja korkeuden rajatulosten 5280, 54,16 ja 178 saavuttaneita oli neljä, viisi ja seitsemän.
Valtakunnan 50 parhaan tilastoon 1995 miesten keihäässä (68,22) mahtui kahdeksan junioria, tänä vuonna kyseisen tuloksen ylitti ainoana Tuomas Närhi. Naisten kakkosella (25,75) vastaavassa tilastossa 1995 oli 19 junioria, tänä vuonna heitä oli 24.
Tämäkin seuranta osoittaa, kuinka lajeissa, joissa tulostasot ovat pysyneet korkeina ja kansallinen kilpailutoiminta elävänä, on suurempi todennäköisyys nousta kansainväliselle tulostasolle. Tämän hetken harrastajamäärät ovat vielä tuottaneet nuoria, kansainvälisesti menestyviä urheilijoita laajasti, valtaosaan lajeista. Toisaalta seurannasta on havaittavissa viitteitä, joidenka mukaan osan lajeista harrastajamäärät ovat lähestymässä tasoa, joka mahdollistaa kansainväliselle tasolle nousemista vain satunnaisesti. Ja kuten todettu, tämä haaste kohtaa kenttää kovemmin kuin rataa.
Suomessa yleisurheilemisen infrastruktuuri on hyvinkin kilpailukykyinen, tämänkin seurannan esiin nostamat haasteet ravistelevat valtaosaa kilpailijoistammekin. Valmennuksen hyötysuhde näyttäisi parantuneen, joskin parantamisen varaa on aina. Ohjaaja- ja valmentajakoulutus on iso osavastaus, se on toiminut Suomessa kaikkina aikoina ja nytkin sitä ajantasaistetaan aktiivisesti. Tietoa, taitoa ja kokemusta edellyttävä valmentaminen syntyy osin verkostoitumisesta. Valmentajien kannattaa hankkia sopiva määrä hyviä keskustelukumppaneita.
Teksti: Jarmo Mäkelä
Tilastot
Saman rajatulokset saavuttaneiden määrät eri vuosina 1995-2023
Tulostaso 10. tulos 1995
Tulostaso 50. tulos 1995
Tulostaso 50. tulos 1995/Alle 20-vuotiaiden ed. tilastosta
Artikkeli Laurilan tilastoseuranta: Juoksujen vetoapu käänsi miesten tilastokäyrät nousuun julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi