Olympialaisissa mitalitta jäänyt Suomi painii kriisissä. Pitäisikö resursseja jakaa toisin tai mistä niitä ylipäätään saataisiin lisää? Tästä keskustelusta päästään aina laajempaan kysymykseen: mikä on huippu-urheilun merkitys?
Sama kysymys on oleellinen myös omassa elämässäni. Arkeani ohjaa huippu-urheilijamainen harjoittelu ja palautumisen optimointi. Olen korkeasti koulutettu liikunta-alan ammattilainen ja myös oman urheilu-urani jälkeinen unelma-ammatti löytyy huippu-urheilun parista. Elämäni siis pyörii vahvasti huippu-urheilun ympärillä, mutta onko itselleni rakkaalla asialla lopulta mitään laajempaa yhteiskunnallista merkitystä?
ASIAA POHDISKELTUANI olen tullut siihen tulokseen, että huippu-urheiluhan on lopulta viihdettä. Urheilu on suomalaisten rakastamaa tosi-TV:tä parhaasta päästä. Kaavoihin kangistuneiden käsikirjoitusten ja leikattujen kohtausten sijaan katsojalle välittyy jännitystä, yllätyksiä sekä aitoja tarinoita ja tunteita. Jännitysnäytelmien esiintyjinä toimivat urheilijat ja käsikirjoittajina valmentajat tukitiimeineen.
Kuinka moni näyttelijä maksaa päästäkseen esiintymään?
Huippu-urheilun seuraaminen on Suomessa todella suosittua eikä ole ollenkaan harvinaista, että viikon katsotuin televisio-ohjelma on urheilutapahtuma. Kuinkahan moni miljoonayleisölle esiintyvä näyttelijä painii rahahuolien kanssa? Saati maksaa päästäkseen esiintymään? Niinpä. Välillä tuntuu oikeastaan käsittämättömältä, kuinka monet jopa maajoukkuetasolla kilpailevat urheilijat käyvät töissä, jotta heillä olisi varaa harjoitella rooliaan ja matkustaa esiintymään miljoonayleisön iloksi.
Joukkueurheilussa tilanne ei onneksi ole yhtä surullinen. Suomessa on pitkälle toista tuhatta ammatikseen pelaavaa urheilijaa. On suorastaan koomista, että Suomessa monta sataa jääkiekkoilijaa ansaitsee elantonsa urheilemalla samaan aikaan, kun jopa lajiensa parhaat yleisurheilijat rahoittavat uraansa vanhempien lompakolla, pankkilainalla, opintotuella tai palkkatöillä. Ja jos joku sattuukin saamaan leivän pöytään vain urheilemalla, joutuu hän selittelemään, miksei käy oikeissa töissä. Ristiriita on valtava, kun huomioidaan, että jääkiekko ja yleisurheilu ovat kaksi suomalaisia eniten kiinnostavaa urheilulajia.
PALJON PUHUTAAN myös siitä, kannustavatko huippu-urheilun tarjoamat esikuvat suomalaisia harrastamaan liikuntaa. En tiedä kysymykseen varmaa vastausta, mutta muistan kyllä omastakin lapsuudestani, että ideat leikkeihin löytyivät usein televisiosta. Jos minä olisin äiti, itse ainakin toivoisin, että lapsieni ihailemat supersankarit kukistaisivat vastustajansa reilussa urheilukilpailussa eivätkä väkivallalla.
Alkuperäiseen kysymykseeni palatakseni rohkenen väittää, että huippu-urheilulla todella on merkitystä. Haluan olla se katsojia sykähdyttävä ja lasten leikkeihin päätyvä urheilusankari. Ja vaikkei minusta sellaiseksi olisikaan, haluan omalta osaltani olla mahdollistamassa tulevaisuuden supersankareiden matkaa kohti omia rajojaan.
Lue myös:
Oona Kettusen kolumni: Ei kipuu, silti hyötyy
Oona Kettusen kolumni: Talven selviytymispakkaus
Oona Kettusen kolumni: Motivaation jäljillä
Kolumni Oona Kettunen Kuva Heidi Lehikoinen
