Oona Kettusen kolumni: Motivaation jäljillä

Oona Kettunen
Oona Kettunen, maastohiihtäjä, kestävyysjuoksija, liikuntatieteiden maisteri ja liikuntafysiologian väitöskirjatutkija.
Lukulistalle
ClosePlease login

MILLAINEN ON MOTIVOITUNUT JUOKSIJA? Kenties himotreenaaja, joka tekee tunnollisesti harjoituksensa säällä kuin säällä ja väsymyksen määrästä riippumatta? Entä pidätkö itse juoksemisesta? Miksi sitten tarvitset motivaatiota lähteäksesi lenkille?

Monet ihannoivat paljon harjoittelevia urheilijoita ja heidän motivaatiotaan rajuun työntekoon. Urheilu on kuitenkin jossain määrin epäreilua. Voittaja ei ole aina se, joka harjoittelee eniten vaan se, joka harjoittelee ja elää harjoitusten ulkopuolella fiksuimmin. Toki lahjoja ja tuuriakin tarvitaan.

MOTIVAATIOTA voidaan ajatella intona tehdä töitä tavoitteidensa eteen. Jos tavoitteena on juoksijana kehittyminen, ei motivaatiota yleensä tarvita siihen, että jaksaa puskea itseään yhä suurempiin juoksumääriin vaan siihen, että pystyy tekemään tavoitetta tukevia valintoja sekä harjoittelussa että niiden ulkopuolella myös silloin, kun kiva ja fiksu eivät tarkoita samaa asiaa.

Motivaatiota tarvitaan eniten juuri silloin, kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan.

Motivaatiota tarvitaan eniten juuri silloin, kun kaikki ei mene käsikirjoituksen mukaan. Kehityskäyrä on helpompi pitää nousujohteisena, jos on valmis pitämään ylimääräisen lepopäivän silloin, kun tuntee kehonsa sitä tarvitsevan. Pitkiin juoksutaukoihin johtavia vammoja puolestaan on helpompi ehkäistä, jos on valmis vaihtamaan juoksuharjoituksen tylsemmältä tuntuvaan korvaavaan harjoitusmuotoon. Molemmat valinnat voivat olla juoksemisesta pitävälle yllättävän vaikeita, mutta toisaalta ne ovat hyvin tärkeitä pitkäjänteisen kehittymisen mahdollistajia.

Joskus käy kuitenkin huonosti ja loukkaantuminen tai sairastuminen pysäyttää juoksuharjoittelun pitkiksi ajoiksi. Tällöin motivoitunut urheilija hankkii taloudellisen tilanteensa sallimissa rajoissa itselleen parhaan mahdollisen tukitiimin ja on valmis noudattamaan tiiminsä laatimaa suunnitelmaa edistääkseen juoksuharjoitteluun paluuta. Harjoitteleminen tai harjoittelemattomuus näissä tilanteissa ei aina tunnu mukavalta, mutta vaikeammatkin ajat muuttuvat yleensä helpommiksi, kun uskoo siihen, että tekee parhaansa kohti itseään motivoivaa tavoitetta.

KILPAILUT JA ETELÄNLEIRIT ovat monelle juoksijalle urheilun suola. On kuitenkin tilanteita, jolloin kehittymistä tukeva ratkaisu on jatkaa perusharjoittelua ilman mausteita. Vaikka etelän aurinko varmasti piristää Suomen synkkää syksyä, kannattaa hyödyt ja haitat punnita vastakkain. Matkustusstressin välttäminen ja taloudellinen panostus kotiharjoitteluun ja sen tukitoimiin voivat olla joskus paras vaihtoehto.

Toisaalta, jos leirille lähtee, voi optimaalinen ratkaisu tarkoittaa hyvinkin pitkiä aikoja poissa kotoa. Kisareissun väliin jättäminen ei usein ole se mieluisin vaihtoehto, mutta motivoitunut urheilija tekee valinnan, jos uskoo kuntokäyränsä sitä tarvitsevan.

Jokaisella on totta kai omat tavoitteensa ja lähtökohdat niiden metsästykseen. Jotkut vaativat motivaatiota kiihdyttääkseen ja toiset jarruttaakseen. Enkä minä näistä asioista oikeasti mitään tiedä. Olen vain urheilija, joka on tuhansia kertoja valinnut sen epämieluisamman vaihtoehdon matkallaan kohti tavoitteitaan. Urheilija, joka on myös epäonnistunut, mutta joka edelleen rakastaa urheilla.

Lue myös:

Oona Kettusen kolumni: Sokeria, kiitos! 

Kolumni Oon Kettunen

Juoksija 3/2023

Vastaa