Hiihtäjänäkin tunnettu Petter Engdahl voitti Transvulcanian polkujuoksun

Tuliperäisellä saarella kisattu Transvulcania yhdisti jättiläismäiset nousut ja lähes 2 500 korkeuserometrin loppulaskun huikeisiin maisemiin.

Transvulcanian voitoon juoksi ruotsalainen Petter Engdahl pisimmällä 75 kilometrin matkalla. Hän voitti elokuun lopulla reittiennätyksellä sadan kilometrin CCC-kilpailun UTMB-viikolla.

Polkujuoksun ultramatkan reitti nousee heti lähdöstä Faro de Fuencalienten majakalta rajusti. Pitkä nousu saarta hallitsevan tuliperäisen vuorijonon eteläkärkeen tuo mittariin 2 000 nousumetriä, eikä siihen sisälly kuin muutama lyhyt palauttava alamäki.

Engdahlin mukaan ensimmäisten parin tunnin aikana hänen jalkansa eivät toimineet toivotusti.

– Olen ollut kymmenisen päivää La Palman saarella. Palautuminen juoksuista tässä vaativassa maastossa vaati enemmän aikaa kuin oletin, Engdahl kertoi.

Nousun jälkeen polku laskee vauhdikasta alamäkeä 1 600 metriin vajaaksi kymmeneksi kilometriksi. Sitten alkaa 20 kilometrin nousuvoittoinen osuus reitin korkeimpaan kohtaan Rogue de los Muchachosin 2 423-metrisen huipun kupeeseen.

Matkalla juostaan usean tuliperäisen huipun äärellä noin 2 000 metrin korkeudessa. Hapen imeytyminen voi tuoda ongelmia korkeuteen sopeutumattomille etenkin ultramatkalla Caldera de Taburienten kansallispuiston hulppeissa maisemissa. Siellä matkan rasitukset yhdistyvät merenpintaa selvästi matalampaan ilmanpaineeseen.

Toisen nousun alussa Engdahl joutui jättäytymään kärjestä ja käymään lopulta puskassakin.

– Kehoni toimii yleensä hyvin korkealla, eikä minulla ollut korkeuden takia ongelmia Transvulcanialla, Engdahl arvioi kisan jälkeisenä aamupäivänä Juoksijan haastattelussa.

Hiljalleen hän sai olonsa paranemaan ja ohitti Miguel Herasin. Espanjalainen sijoittui kisassa toiseksi, ja Kanarian saarilta kotoisin oleva Christofer Clemente oli kolmas Herasista kolme minuuttia jääneenä.

Engdahl juoksi Herasin kanssa myös alussa. Ruotsalainen nosti kaksikon lyhyet keskustelut kisan parhaimpien hetkien joukkoon.

Nousuista etenkin ensimmäisessä on paljon laavaperäistä ohutta mustaa hiekkaa. Nousuja kävellessä sauvat auttavat, sillä silloin energiaa ei kulu jalkojen sutimiseen.

Engdahl kehottaa tarkkailemaan kehon asentoa noustessa. Liian voimakas etunoja vaatii enemmän painetta alustaan, jolloin hiekka pettää alta herkemmin kuin hieman pystymmällä asennolla. Engdahl hyödynsi sauvoja vain toisella isolla nousuosuudella.

– Ensimmäisen nousun enimmäkseen juoksin, jolloin hiekka kestää askelta paremmin kuin kävellessä.

Sauvojen käyttö oli kielletty ensimmäiseen huoltoon asti sekä muutamalla herkimmin kuluvalla kansallispuiston polulla.

Transvulcania huipentuu jättimäiseen alamäkeen

Reitin erikoisuuksiin kuuluu hurja 18 kilometrin ja lähes 2 500 korkeuserometrin lasku korkeimmalta kohdalta meren rannalle viimeiseen huoltoon. Laskun ensimmäiset 11 kilometriä ovat enimmäkseen juostavia, joskin jatkuva alamäki koettelee jalkojen voimaa ja juoksutekniikkaa sekä uskallustakin. Mäen puolivälin huollosta alkavat jyrkät ja monin paikoin terävistä laavakivistä koostuvat osuudet.

– Lasku oli kova. Pahimmilta tuntuivat kuumuus ja jyrkät asfalttitiet banaaniviljelmien halki. Oli helpotus päästä lopulta rannalle, Engdahl kertoi.

Hän kuvaili juoksuaan laskun vaativimmilla osuuksilla tanssiksi laavakivien päällä. Engdahl suosittelee myös harrastajia hypähtelemään kiveltä toiselle, sillä pito niillä on parempi kuin väleissä olevilla pienillä hiekkalänteillä.

Rannalta matkaa maaliin oli vajaa viisi kilometriä ja 300 nousumetriä. Se taittui ensin kuivaa joen uomaa ja sitten jyrkkää nousua pitkin, kunnes viimeiset kaksi kilometriä juoksijat nauttivat Llos Lanos de Aridanen kaduilla paikallisten kannustuksesta.

Engdahl ylitti maaliviivan ajassa 7.10.29 ja jätti lähimpiä kilpakumppaneitaan yli puoli tuntia. Reitillä oli nousua kilpailujärjestäjän mukaan 4 700 metriä ja laskua 4 400 metriä.

Engdahl oli maailmancuptason hiihtäjä, kunnes päätti keskittyä polkujuoksuun. Hän hiihtää kuitenkin yhä talvisin ja osallistuu muutamaan Continental Cupin osakilpailuun. Sieltä aukesi viime vuonnakin paikka Ruotsin joukkueeseen Planican maailmancupiin, joka kuitenkin peruttiin koronatilanteen takia.

Engdahl on treenannut suomalaistenkin hiihtäjien kanssa, sillä hänen valmentajansa on Suomen hiihtomaajoukkueen entinen päävalmentaja Magnar Dalen. Valmennussuhde ei päättynyt päälajin vaihtoon vaan Dalen jatkaa yhä Engdahlin sanoin ”valmentajana ja mentorina”.

Naisten voittoon odotetusti Abby Hall

Naisten voittajaksi juoksi Abby Hall ajalla 8.29.10. Toinen oli norjalainen Yngvild Kasperson. Hän ehti varsin lähelle kovaa yhdysvaltalaista ajallaan 8.47.03. Kolmas oli ecuadorilainen Jessica Tipan.

Hallille kisa osoittautui hankalaksi, mutta hän kehui paikallisten kannustusta ja reitin näkymiä.

– Maisemat olivat kauneimmat, jotka olen eläessäni nähnyt. Pilvet, nouseva aurinko, kirkkaan vihreät puut ja musta kivi olivat kuin paratiisista, Hall fiilisteli kilpailunjärjestäjän haastattelussa.

Transvulcanian matkavalikoimaan kuuluivat myös 45 kilometriä ja 28 kilometriä. Etenkin jälkimmäinen oli selvästi laskuvoittoinen, sillä nousua kertyi 840 korkeuserometriä ja laskua peräti 2 900 metriä.

Transvulcania kuului ensimmäisen kerran UTMB:n kiertueeseen. Kisan koko kasvoi 3 300 ilmoittautujaan.

Maaliin tulijat saivat kiertueeseen kuuluvia virtuaalisia juoksukiviä, joita tarvitaan UTMB Mont-Blancilla 170 kilometrin päämatkalle sekä sadan kilometrin CCC:lle ja OCC:lle. Ilmoittautumisessa juoksukivet toimivat arpalippuina – mitä enemmän kiviä, sitä parempi mahdollisuus ostaa paikka koitokseen.

Lisäksi arvontaan osallistuvalla pitää olla riittävän tuore maaliintulo tavoitematkaltaan kisasta, joka lasketaan mukaan UTMB Indexiin.