Urho Kekkosen suosikkipaikkana tunnetuksi tullut Saariselän Kiilopää otti reissumiehen vastaan puolenyön aikoihin vesisateella. Autoa hankkiessani olin kaavaillut takakontin pituuden riittäväksi majoittumiseen, joten päätin testata arvion ja säästää samalla telttaa kastumiselta. Hetken sovittelun jälkeen havaitsin, että kulmasta kulmaan makoillen pituus riitti. Ikkunat hieman raollaan ilmakin vaihtui kivasti – uusi kokemus tämäkin.
Aamun valjetessa muut heräilivät mökeistä ja minä Volvon kontista – yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen. Keittelin puurot aamuauringossa ja suuntasin pikavauhtia ikiaikaiselle kauppareitille Ruijanpolulle.
Netistä nappaamani gpx-jälki tosin päättyi Ruijanpolulle eikä alkanut sieltä. Mittarini navigointi heitti kevyttä häränpyllyä lähtiessäni kiertämään reittiä päinvastaiseen suuntaan. Hetken harhailun jälkeen löysin polun alun.
Tarjolla olikin heti ehtaa maastopyöräilyä Lapin tapaan – pieniä kiviä, juuria ja mukavia infotauluja polun historiasta. Ruijanpolku vaihtui Laanilassa leveäksi latupohjaksi, ja kilometrien kertyessä ehdin jo säikähtää pahemman kerran. Onneksi alusta vaihtui kapeammaksi retkeilypoluksi. Pian muistiin piirtyivät kapeat ja tarkkaa ajosilmää kysyvät alamäet.
Taajoslaavun jälkeen lyhyehköt suopätkät toivat upottavaa vaihtelua, jonka vastapainoksi löysin myöhemmin hampaat ikenistä irrottavia reilun kivikkoisia pätkiä.
Kivikkorännien vastapainoksi tarjolla on myös mukavan pehmeitä paikkoja.
Monipuolisuudeltaan Saariselän-Kiilopään alue oli reissun ykkönen.
Loppupuoliskolla maukkaimpia olivat huippunopeat alamäkiosuudet hyvällä tasaisella pohjalla ja näkyvyydellä sekä muutama erittäin tiukka ykkösvaihteella ajettava nousu.
Kokonaisuudessaan ajoin erinomaisen monipuolista ja mukavan haastavaa baanaa. Päivän saldoksi kirjasin reilut 40 kilometriä hienoa maastopyöräilyä ja erittäin vahvan ymmärryksen Kekkosen mieltymykselle Saariselkään. Alue nousi minulla selkeästi Hossan edelle.
Lenkin lopuksi törmäsin muutamaan pyöräilytuttuun autoni luona. Toivotin heille onnea matkaan sadepilvien peittäessä taivaan. Etsiessäni sopivaa peseytymispaikkaa tihku muuttui jälleen kaatosateeksi. Pienen maastoautoilun tuloksena löysin peseytymispaikaksi Kakslauttasen joen, jonka vesi oli kylmintä, jossa muistan ikinä uineeni.
Jääkylmän jokikylvyn jälkeen ruhtinaalliseksi palkinnoksi löytyi Saariselän Nesteen lounasbuffa, jonka äärellä avasin läppärin seuraavaa kohdetta etsiäkseni. Lemmenjoen kansallispuiston retkeilyreitti oli yksi ennalta listaamani vaihtoehto. Vain vajaan kahden tunnin autosiirtymä houkutteli, joten tankki täyteen ja matkaan.
Reittilinkki strava.com/activities/3735671523
Lue myös juttusarjan ensimmäinen osa: Parhaat maastopyöräreitit – Hossa
Teksti ja kuvat Antti Kuitto