Pääkirjoitus: Kevyesti kauas

Polkujuoksussa houkuttelee tutkiskelu. Mitä näkyy seuraavasta mutkasta, seuraavan mäen päältä, seuraavalta osuudelta? Polulla mieli pääsee herkästi matkanteon meininkiin.

Hienojen reittien kokeminen on olennainen osa lajin tapahtumia, ja sama pätee omiin pitkiin juoksuretkiin. Ilman kisaa reitti jäisi osalta kokematta. Kuinka moni on kulkenut Karhunkierroksen, Hetta–Pallaksen tai Kolin Herajärven kierroksen ensimmäisen kerran kisassa?

Tapahtumien lisäksi merkityt reitit auttavat harrastuksen alussa ja myöhemminkin. Oman reitin suunnittelu vieraaseen ympäristöön vaatii aikaa ja selvittelyä etenkin, jos haluaa nähdä ympäristön hienoimmat palat. Kansallispuistot ja retkeilyalueet reitteineen sekä muualla olevat luontopolut ja reitit ovat oivia lähtökohtia polkujuoksijalle.

Miksi edetä juosten tai hölkäten, kun voisi kävellä?

Tähän kysymykseen olen vastannut poluilla toistuvasti. Juoksijalle kysymys kääntyy helposti ympäri, vaikka kävelykin voi olla mieluisaa ja polkujuoksu lähtökohtaisestikin yhdistää kävelyä ja juoksua.

Juosten samassa ajassa ehtii pidemmälle, mutta riippunee ihmisestä ja tapauksestakin, kokeeko luontoa lopulta enemmän ripeästi vai rauhallisesti edeten.

Osa vastausta on minulle se, mitä kehossa tapahtuu juostessa lyhyelläkin matkalla. Kävely kevyempänä tekemisenä ei tuota samanlaista vastetta kuin juoksu, mikä vaikuttaa fiiliksiin sekä liikkuessa että sen jälkeen.

Juoksu tuo sävyt vahvemmiksi ja herättää elämään. Kokemukset ovat yleistäen voimakkaampia juosten – toisinaan myös kokemukset luonnosta.

Hetkessä elämistä ja itsetutkiskelua

Polkujuoksun viime vuonna löytänyt Kristiane Width juoksi saman tien kisojen kärkeen. Haastattelussa tätä lehteä varten hän kertoi arvostansa sitä, miten polkujuoksu auttaa keskittymään hetkeen ja unohtamaan maailman murheita. Epävarmuuksien ajassa polun rauha on tärkeää.

Tutkiskelu voi polkujuoksussa liittyä myös omaan kehoon ja mieleen. Ainakin tavoitteellisesti treenaavaa kiinnostanee myös, mitä harjoittelun myötä tapahtuu. Kunnon ylläpitäminen tai parantaminen palkitsee.

Kuulostella kannattaa sitäkin, kun jokin särähtää. Anu Uhotoinen kannustaa haastamaan omaa ajattelua, jotta voisimme välttää juoksuun liittyviä rasitusvaivoja. Ne kun usein johtuvat kehon viestien sivuuttamisesta, liian nopean kehityksen tavoittelusta tai turhan yksipuolisesta tekemisestä.

Tutkiskelkaamme polkujen lisäksi oman kehomme viestejä myös silloin, kun juoksu on vienyt kevyesti kauas. Uteliaisuus yhdistettynä muutosvalmiuteen rakentaa harrastukseen kestävyyttä.