Vuorijuoksija Susanna Saapunki perkaa epäonnistuneita MM-kisoja ja paluutaan kilpailuihin maailmancupissa.
Urani kovin pettymys. Jokainen urheilija haluaisi kirjoittaa kauden tärkeimmän kilpailuviikonlopun jälkeen, että on onnistunut tekemään parhaimman suorituksen oikeassa paikassa. Tällä kertaa omalta osalta kilpailut olivat taputeltu jo edeltävänä iltana, kun tajusin taudin puskevan päälle. Rehellisesti sanottuna en pysty millään sanoilla kuvaamaan tunnetta, mikä minulla oli MM-kilpailujen aikana. Teki mieli repiä koko kroppa ja mieli palasiksi. Toisaalta, jos tämän kaltainen pettymys ei herättäisi urheilijana kovia tuntemuksia, niin olisi sama vaihtaa vaikka johonkin toimistotöihin.
Valmistautuminen MM-kilpailuihin sujui todella hyvin suunnitelmien mukaan, ja kuten edellisessä tekstissä kirjoitin, niin harjoituskausi oli onnistunut ja yksi urani parhaista. Kilpailin kaksi vuorijuoksukilpailua ennen Innsbruckia. 14 kilometrin up & down -kilpailun Sondalossa ja 10 kilometrin ylämäkikilpailun Darfossa.
Molemmat kilpailut juoksin kovalla harjoituskuormalla, mutta silti paransin kummassakin kilpailussa reittiennätystä noin viidellä minuutilla. Eritoten Darfon kilpailu antoi tärkeää palautetta, että suorituskyky on hyvä ja haluttuihin asioihin on tullut kehitystä. Aikaero miesten voittajaan Davide Magniniin oli pieni, joka oli tärkein palaute itse kilpailusuorituksesta. Oltiin menossa täysin aikataulussa kohti MM-kilpailuja. Myös viimeiset kymmenen päivää sujuivat kotona valmistautuen normaalisti.
Varotoimet eivät auttaneet
Kävimme valmentajani Karin kanssa monta kertaa useammilta kanteilta läpi, että olisimmeko voineet tehdä jotakin toisin ennen MM-kisoja, etten olisi sairastunut. Meillä ei käynyt ketään ylimääräisiä vieraita kylässä koko keväänä, ja mieheni hoiti kaikki kaupassa käynnit maskin kanssa. Ei löydetty mitään yksittäistä asiaa, mitä olisimme voineet muuttaa.
Rehellisesti kävi väin järkyttävän huono tuuri, että sairastuin kauden tärkeimmällä hetkellä. Asian käsittelyä ei helpottanut yhtään se, että tiesimme minun olevan kunnossa, jolla olisin taistellut molemmilla matkoilla mitalista.
Tauti kesti minulla kokonaisuutena yhdeksän päivää. Minulla ei ole ikinä flunssa kestänyt näin kauan. Oli siis heti selvää, että myös Portugalin maailmancup jää minulta väliin. Se meni siihen samaan pettymyksen piikkiin. Emme halunneet ottaa mitään riskiä ja kiirehtiä takaisin kilpailuihin, koska maailmancupin kisoja riittää lokakuulle asti.
Tärkeä on sairastumisen jälkeen tehdä riittävän kauan aerobista harjoittelua, jotta saadaan kroppa kunnolla käyntiin ennen kuin aloitetaan tekemään kovempia tehoja tai kilpailla. Sain hyvän kolmen viikon pätkän alle ennen ensimmäistä maailmancupin kilpailua Italian Malonnossa.
Takaisin maailmancupiin
Malonnossa oli ohjelmassa klassikko up & down -kilpailu. 21 kilometriä ja +/- 1 100 metriä. Kilpailun lähtöpaikka sijaitsee noin 500 metrin korkeudessa ja korkeimmillaan kilpailun aikana käydään 1 250 metrissä. Ensimmäiset kahdeksan kilometriä on jyrkkäpiirteistä nousuosuutta, jonka jälkeen alkaa kahdeksan kilometrin kumpuileva hiekkatieosuus ja lopuksi tullaan viisi kilometriä jyrkästi alas teknistä ja kivistä polkua.
Kilpailupäivänä oli yli 30 astetta lämmintä, joka toi lisähaastetta varmasti jokaiselle kilpailijalle. Omalta osaltani oli pieni arvoitus mikä on suorituskykyni ja pitkä kilpailutauko toi pientä lisäjännitystä. Kilpailu oli kuitenkin nousujohteinen ja sain varmasti tehtyä päivän kunnon mukaisen suorituksen, joka toi minulle kuudennen sijan.
Vielä matkaa huippukuntoon
Suorituskykyni ei ole vielä tällä hetkellä niin hyvä kuin ennen sairastumista. Se näkyy esimerkiksi siinä, että kilpailun aikana en pystynyt vielä jyrkillä juoksemaan niin vahvasti kuin normaalisti pystyn. Suhteessa muihin kärkiurheilijoihin tulin kumpuilevan hiekkapätkän hyvin ja etenkin alamäkiosuuksille on löytynyt uudenlaista rohkeutta ja vauhtia.
Kenian Joyce Njeru ja Philaries Kisang sekä Itävallan Andrea Mayr olivat kilpailussa odotetun vahvoja. Malonno on kyllä yksi parhaista kilpailupaikoista vuorijuoksukalenterissa. Sitä pidetään yhtenä Italian vuorijuoksun synnynpaikoista ja se kyllä näkyy kilpailuviikonloppuna. On mieletöntä, kuinka koko kylä on talkoissa mukana ja kilpailureitin varrella on huikea kannustus. Tänä vuonna oli vuorossa 60-vuotisjuhlakilpailut eli historiaa riittää tällä upealla kilpailulla.
Maailmancupin kilpailut jatkuvat heti tämän viikon lauantaina Ranskassa. Siellä ohjelmassa on 20 kilometrin ylämäkikilpailu, jossa nousua tulee 1 800 metriä.
Lue myös:
Susanna Saapunki kuudes vuorijuoksun Maailman cupin osakilpailussa Italiassa
Susanna Saapunki: Harjoituskausi – juoksua, skimoa ja voimaa
Susanna Saapunki: Miten minusta tuli vuorijuoksija?
Susanna Saapunki: Mitä vuorijuoksu on?
Teksti Susanna Saapunki Kuvat corsainmontagna.it