”Älä eksy isolla suolla kelkkareitille”, luki nettifoorumilla reittikuvauksessa. Muutoin reitti vaikutti leppoisalta, mikä sopisi vähän kevyemmäksi päiväksi Lemmenjoen jälkeen. Hetan postipolku on nimensä mukaisesti toiminut postinkuljetusreittinä menneinä aikoina.
Hetasta Tunturi-Lapin luontokeskuksesta Näkkälään suuntaava polku on alkuosastaan helppoa ajettavaa. Harvemmin kuljetulla osalla reitti muuttuu vaikeammaksi varsin nopeasti.
Hyvälle kuskille pitkähköt mönkkäriuraa pitkin menevät alamäet ovat nautinnollista tykittelyä, mutta vauhtia hillitsevät tehokkaasti pehmeät suo-osuudet notkelmissa sekä pitkähköt ylämäet. Itse asiassa kilometrit reitillä karttuivat varsin hitaasti ja jossain vaiheessa eväiden riittävyyskin hiipi mieleen.
Kevyeksi päiväksi tarkoitetun retken todellista pituutta pohtiessani vastaan tuli suureksi yllätyksekseni kaksi retkipyöräilijää raskaasti pakattujen läskipyörien kanssa. He ihailivat kevyttä varustustani ja minä hämmästelin heidän tekemäänsä, tosi mukavalta kuulostavaa pitkän kaavan pyöräretkeä.
Kuulumisten vaihdon jälkeen, reitin puolenvälin paikkeille päästyäni, tulin valtavan suon äärelle. Reittimerkinnät näyttivät harmittavasti menevän suoraan suolle. Jatkoin merkkien suuntaisesti ja ilokseni pystyin ajamaan suolla mättäältä mättäälle riittävästi voimaa käyttämällä – ilman virhepisteitä eli kenkien kastumista.
Toisinaan kannattaa varautua kastumaan.
Varusteille kevyt tuuletus kuskin kylpyhetken ajan Hetan kylpypaikassa.
Hetken aikaa suolla kikkailtuani mietin, miten ihmeessä tästä on voitu mennä lävitse retkivarustuksessa olevilla läskipyörillä. Suo näytti vain jatkuvan ja jatkuvan horisonttiin. Kunnioitukseni vastaan tulleita pyöräilijöitä kohtaan pomppasi aivan eri tasolle.
Sitten mieleeni palasi lukemani varoitus. Silmäilin reittimerkintöjä ja tähystelin suon laidoille. Ymmärsin, että tämän täytyy olla se ennalta varoitettu väärä reitti. Se olisi talvella hyvä kelkoille, mutta kesällä kuin Tuntemattomasta sotilaasta tuttu, miehille kohtalokkaaksi käyvä suo. Otin uuden kurssin 90 astetta oikeaan suolta pois, löysin polkuuran ja matka kohti Näkkälää alkoi taas taittua.
Lähempänä Näkkälää polku tarjoili hieman suurempia korkeuseroja ja erittäin kulunutta, kivistä ja tosi hauskaa mönkkäriuraa. Oli kiva pompautella pyörää kiveltä toiselle.
Mukavat polut innostavat usein ajamaan vähän liiankin kovaa, joten Näkkälän lähestyessä ajatus pullasta ja kolasta huoltoasemalla alkoi tuntua vastustamattoman hyvältä idealta.
Saavuttuani Näkkälään tarjolla ei kuitenkaan ollut keidasta tai oikeastaan yhtään mitään muutakaan. Vain maantie johti oikealle ja vasemmalle kaukaisuuteen.
Pikapalaveri puhelimen karttasovelluksen kanssa selvitti, että maantietä voisi ehkä ajaa huoltoaseman kautta autolle. Matkaa tosin tulisi yli 40 kilometriä, eikä takeita huoltoasemasta ollut – huono idea siis. Onneksi vyölaukussa oli näitä tilanteita varten minttusuklaan makuinen Tupla. Sen rohkaisemana palasin postipolulle, enkä eksynyt suollekaan.
Kuten aina, paluumatka samaa reittiä meni paljon nopeammin. Harmikseni paluumatkan loppupuolella toinen kenkä irtosi yllättäen lukkopolkimesta, ja löin säären etuosan polkimeen melkoisen kovaa. Reidestä valuva verivana ei sentään estänyt ajamista.
Päivän saldona oli jälleen 60 kilometriä ja todella suuri kunnioitus reittiä aikanaan silloisella kalustolla polkenutta postiljoonia kohtaan. Minulta taival vei ilman taukoja 4,5 tuntia, joten postiljooni on aikanaan ollut rautaisessa kunnossa tai reitti on saanut parempaa ylläpitoa.
Päivä oli helteinen ja jalka veressä, joten pakkailin pyörän autoon ja etsin peseytymispaikkaa. Hetken ajelun jälkeen löysin Hetan pitkältä Ounasjärven rantaviivalta tyhjältä vaikuttavan rannan ja kävelin järveen. Vesi oli tutusti kylmää, mutta ei mitään verrattuna Kiilopäähän ja alla oli miellyttävä hiekkapohja – tämähän oli suorastaan luksusluokan kylpylä!
Peseytymisen jälkeen kävin kylän ainoassa ruokakaupassa täydentämässä ruoka- ja ennen kaikkea herkkuvarastoja. Päädyin hetken etsinnän jälkeen telttailemaan keskustassa sijaitsevan Tunturi-Lapin luontokeskuksen taakse Hetan hiihtomaan rinteeseen.
Reittilinkki strava.com/activities/3746880610
Lapin maastopyöräreitit – Lemmenjoki
Lapin maastopyöräreitit – Kiilopää ja Saariselkä
Teksti ja kuvat Antti Kuitto
