Suunnistus sopii monenlaisille harrastajille, aloittamiselle ei ole ikärajaa ja lajin pariin pääsee jokainen omilla ehdoillaan. Jotta suunnistuksen aloittaminen olisi mahdollisimman helppoa, kokosimme suunnistuksen aakkosia juttusarjaksi.
Katso artikkelit: Suunnistuksen aloittaminen – helppous viehättää, Suunnistuksen aakkoset, Aikuiset harrastavat siinä missä muutkin.
Suunnistus mielletään, ainakin suunnistajien itsensä keskuudessa, perhekeskeiseksi lajiksi. Kuuleman perusteella yleisin tapa päätyä lajin pariin on sukuvika. Nykyään yhä useammat löytävät lajin myös aikuisiällä tai niin, että ensin harrastuksen pariin on päätynyt lapsi ja vanhempi kaapataan toimintaan mukaan myöhemmin.
Keväisin käyntiin pyörähtävät eri tahojen Jukola-koulut ovat yleinen tapa aloittaa lajin parissa. Pikkujoulukaudella ilmoille heitetty idea Jukolan-viestistä realisoituu, kun kevätaurinko sulattaa suunnistusmaastot näkyviin.
Jukolan-viesti näyttäytyy lajia paremmin tuntemattomalle varmasti suurimpana ja kauneimpana, ja vaikka osittain se on aivan totta, suunnistuksella on paljon muutakin tarjottavaa myös aikuisiällä lajin aloittavalle.
Kuka tahansa voi viedä suunnistusharrastuksen Jukolan-viestiä pidemmälle ja lajin parissa riittää vaihtoehtoja kuntorasteilta lisenssisuunnistajaksi asti. Suunnistuksen maineen korkeasti koulutettujen koko perheen lajina ei pidä antaa hämätä, jos omat lähtökohdat ovat toisaalla. Hyppääminen lajin pariin noudattelee samoja polkuja taustasta riippumatta, eikä korkeakoulututkinto tee kenestäkään pätevämpää harrastajaa.
Suunnistusliiton sivuilta (www.ssl.fi) löytyy kaikkien seurojen yhteystiedot. Oman alueen seuraan voi olla yhteydessä uuteen harrastukseen liittyen. Lisäksi monet muutkin yhteisöt ja yritykset järjestävät suunnistustoimintaa aikuisille, mutta varma reitti lajin pariin käy suunnistusseuran kautta. Alkuun pääsee myös käymällä oman alueen kuntorasteilla ja kysymällä neuvoa järjestäjältä.
Taidot haltuun ensin
Kuten missä tahansa lajissa, myös suunnistuksessa ja erityisesti suunnistuksessa, on hyödyksi lähteä liikkeelle aivan perusteista. Toki kaikilla on oikeus lähteä kuntorasteille milloin tahansa kokeilemaan onneaan, mutta harrastuksesta saa paljon enemmän irti, kun malttaa myös opiskella.
Karttamerkkien ymmärtäminen, kompassin tulkitseminen, reitinvalintaan vaikuttavien tekijöiden hahmottaminen, kartalla pysyminen, vauhdin sovittaminen omiin taitoihin ja kartanluvun sekä etenemisen samanaikainen toteuttaminen, ovat mainitsemisen arvoisia kokonaisuuksia, jotka on syytä ottaa haltuun etenemisvauhdista riippumatta.
Joitain asioita, kuten karttamerkkejä, on helppo opiskella itsenäisesti. Varsinaisen suunnistustaidon hankkimiseksi parasta on ottaa yhteyttä tahoon, joka ymmärtää lajia ja osaa opettaa sitä. Samalla tutustuu uusiin kavereihin ja saa vertaistukea samassa tilanteessa olevilta.
Vaikka aikuisten suunnistuskouluja järjestetään tiuhimmin keväällä Jukolan-viestiin valmistavina kokonaisuuksina, pyörii Suunnistusliiton alainen toiminta koko vuoden läpi eri lajien osalta ja ei-liiton alaista toimintaa, kuten rogainingtapahtumia, järjestetään myös aktiivisesti.
Kaikki mahtuvat samaan kilpailuun
Ensimmäistä kertaa suunnistuskouluun tai kuntorasteille osallistuva ei tarvitse kummoisia varusteita. Ulkoliikuntaan sopivat säänmukaiset vaatteet riittävät alkuun. Kun harrastus jatkuu, hankintalistalla ovat kompassi, suunnistuskengät ja elektroninen leimauskortti Emit. Kompassin hankinnassa ei kannata luottaa markettilaatuun vaan panostaa kerralla lajin erikoisliikkeen valikoimaan. Emit-kortin voi useissa tapahtumissa myös vuokrata.
Ajatus kilpailusta voi kuulostaa jännittävältä, suunnistuskilpailuihin ei kuitenkaan ole minkäänlaisia taito- tai kuntovaatimuksia. Toki Suomessakin tuloslistojen kärkipaikoilta löytyy myös maailman kärkeä, mutta samaan tapahtumaan ja sarjaan mahtuvat monenlaiset harrastajat. Lopputuloksissa nähdään isoa heittelyä kärjen ja loppupään osallistujien välillä. Se on täysin normaalia, eikä kukaan tule ihmettelemään, miksi toisella on kestänyt kauemmin.
Tai saattaa tullakin, mutta vain hyvän spekulaation perässä. Suunnistus on yksilölajiksi lopulta todella yhteisöllinen. Megalomaanisen pummin sattuessa ensin harmittaa, mutta kun metsästä on päästy pois, voi alkaa suorituksen toiseksi tärkein osuus, spekulaatio. Suunnistuksen yksi hienoimmista piirteistä on juuri huippujen ja harrastajien mahdollisuus osallistua samoihin karkeloihin ja oman etenemisen vertaaminen toisiin.
Vaihtoehtojen kirjo
Suunnistuksen sisältä löytyy kirjava joukko eri laji- ja matka- ja sarjavaihtoehtoja. Jokaiselle löytyy varmasti omaan kuntoon ja tasoon sopiva tyyli.
Kuntorasteilla radat on perinteisimmin merkattu kirjaimin: A-rata on pitkä ja vaativampi ja aakkosten seuraavat kirjaimet kertovat radan lyhenevän ja vaatimustason madaltuvan. Nykyään löytyy variaatioita: löytyy pitkää ja helppoa sekä lyhyttä ja vaativaa. Kuntorastien järjestäjän ohjeista löytyy kuvaukset eri radoista.
Kilpailut on jaettu matkoittain. Pidemmän aikaa suunnistuskilpailuissa käyneet ovat jo oppineet, mitä matkoja missäkin kilpailussa juostaan. Joskus tapahtuman luonne käy ilmi jo kilpailun nimestä. Esimerkiksi Kevätyön Viesti ja Billnäsin keskimatka kertovat paljon tapahtumista. Useimmiten tapahtuman tietojen tarkempi tutkiminen kilpailun sivuilta on tarpeen.
Jokaiselle kilpailumatkalle on luotu ohjeaika, joka muodostuu viiden parhaan suunnistajan loppuaikojen keskiarvosta. Maaston kulkukelpoisuus määrittää ratojen pituuden. Nopeakulkuisessa maastossa kilpailtavat matkat ovat hieman pidemmät kuin hitaammassa.
Kilpailumuodoista kerrotaan Suunnistusliiton lajisäännöissä seuraavasti:
Sprintti on lyhyt, jatkuvaa keskittymistä ja täysivauhtista etenemistä vaativa suunnistusmatka, joka kilpaillaan pääasiassa rakennetussa ympäristössä. Radat laaditaan siten, että reitinvalinnoista ja niiden toteuttamisesta saadaan riittävän vaativia ja yksityiskohtaisia. Ohjeaika kaikilla sarjoilla 12–15 minuuttia.
Keskimatka vaatii jatkuvaa keskittymistä ja nopeaa hahmotustaitoa sekä edellyttää erilaisten vaihtelevien tehtävien ratkaisuja erilaisten suunnistustekniikoiden avulla. Pääsarjojen ohjeaika 30–35 minuuttia.
Pitkä matka on vaihtelevien suunnistustehtävien ratkaisemista useammalla eri suunnistustekniikalla. Miesten pääsarjan ohjeaika on 65–80 minuuttia ja naisten 55–65 minuuttia.
Erikoispitkän matkan radalla reitinvalinnat ovat vaatimusten oleellisin osa, joten radan tulee sisältää useampia pitkiä rastivälejä. Pääsarjojen maksimiaika on miehillä 160 minuuttia ja naisilla 130 minuuttia.
Lisäksi virallisia kisamuotoja ovat yösuunnistus ja viestisuunnistus sekä sprinttisuunnistuksen uudemmat muodot sprinttiviesti ja knock-out sprintti.
Suunnistuksen MM-kilpailut on jaettu vuorovuosin maasto- ja sprinttimatkoihin. Maastomatkojen kilpailuissa mukana on keskimatka, pitkä matka ja viesti. Sprinttikilpailuissa puolestaan henkilökohtainen sprintti, knock-out sprintti sekä neliosuuksinen sprinttiviesti sekajoukkuein. MM-kilpailujen kanssa päinvastaista kaavaa noudattaa EM-kilpailut. Sprintin MM-vuonna kilpaillaan EM-kisoissa maastomatkoilla ja toisin päin.
Jos suunnistuskärpänen puraisee kunnolla, eikä yksi laji enää riitä, voi lajivalikoimaa laajentaa kesällä pyörä- ja tarkkuussuunnistuksen pariin ja talvella kokeilemisen arvoinen vaihtoehto on hiihtosuunnistus.
Suunnistusta on myös rogaining, jossa kilpaillaan useimmiten joukkueena ja haetaan tietyn aikaikkunan sisällä niin monta kartalle ja maastoon merkattua rastia kuin ehditään. Multisportissa ja seikkailu-urheilussa reitti kuljetaan läpi suunnistaen, yhdistellen useampia urheilulajeja. Geokätköilijä etsii maastosta muiden harrastajien toimesta piilotettuja kätköjä kartan tai gps-laitteen kanssa.
Kaikki suunnistajat eivät kilpaile samassa sarjassa, vaan sarjajako on tehty ikäryhmittäin. Nuorimmilla sarjat sisältävät kaksi vuosikertaa, pääsarjaan voi teoriassa ilmoittautua kuka tahansa, mutta virallisesti iän puolesta sarjassa suunnistavat 21–34-vuotiaat. 35-vuotiaista alkaen sarjajako menee viiden vuoden välein.
Ainoastaan pääsarjaikäisen tulee pysyä omassa sarjassaan. Juniorisarjalaisen on mahdollista osallistua kilpailuun vanhemmassa sarjassa ja veteraanisarjalainen puolestaan voi osallistua virallista sarjaa nuorempiin. Monesti näkee parhaiden 20-sarjalaisten ottavan osaa pääsarjaan esimerkiksi katsastuskisoissa. Toisaalta kovimmat tai ikääntymistä hyväksymättömät 35-sarjalaiset ja vanhemmat, saattavat pysytellä pitkään pääsarjalaisten kiusana. Joskus sarjavalintaan vaikuttaa kyseessä oleva kilpailumatka.