Alamäkipyöräilystä innostunut Tarmo Ryynänen löysi lajikseen vauhdikkaan enduron. Hän kisaa ensimmäistä kauttaan yleisessä sarjassa ja tavoittelee tallipaikkaa. Erikoiskokeet vaativat suoritusvarmuutta vauhdikkaissa laskuissa sekä kovaa kuntoa.
Ammattilaisuus on ollut Tarmo Ryynäsen unelma viisi vuotta. Enduron U21-sarjassa kansainvälisissä kisoissa säväyttänyt nuorukainen siirtyy eliteen kesäkaudelle 2023.
– Minulla on hyvä motivaatio harjoitella ja tehdä oheistreeniä. On mahdollisuus päästä kisaamaan ja treenireissuille talvella sekä hyvä taustaporukka. Viime kesän perusteella tiedän, että vauhti riittää, Ryynänen sanoo.
Hän tietää, ettei enduron ammattilaisuus välttämättä aukene pelkillä tuloksilla, vaikka niitäkin tarvitaan. Viime kauden tasolla tai hieman paremmin ajaen 21-vuotias Ryynänen uskoo, että isoon tiimiin pääsy olisi mahdollista jo kaudelle 2024.
Pinkbike-ohjelmasta sain hyvää näkyvyyttä ja tiedän, että jengi seuraa. Ajetaan hyvä kausi ja katsotaan syksyllä, miten homma jatkuu.
– Ammattilaisuus on niin monesta asiasta kiinni: millainen tyyppi on, millaista sosiaalista mediaa tekee, millä merkillä on ajanut aiemmin. Jos sama meno jatkuu, tulee hyviä tuloksia ja teen sosiaalista mediaa, eiköhän toivottavasti ammattilaisuuskin sieltä tule.
Ryynänen sai kosolti näkyvyyttä yhdysvaltalaisessa maastopyöräilyn tositv-sarjassa. Kymmenestä mukaan valitusta kuskista suomalainen ylsi viimeisen jakson viiden joukkoon. Voittajalle luvattua tallipaikkaa hän ei saanut, mutta kylläkin arvokkaita kokemuksia.
Maastopyöräilyn tositelevisiossa
Tarmo Ryynänen haki ja pääsi mukaan kolmannen kauden Pinkbike Academyyn. Se on tositelevisiomainen ohjelmasarja.
– Ajattelin, että tämähän olisi varmaan tosi hieno kokemus ja saisin näkyvyyttä sekä minulle että Suomea kartalle. Miten ikinä kävisi, se olisi uraani buustaava juttu.
Sarja kuvattiin Kanadassa elokuussa 2022, mutta Ryynänen ei saanut hiiskua asiasta.
– Siitä oli hankala olla hiljaa. Lähes kukaan ei tiennyt, että olin siellä. Hän oppi etenkin kilpailullisen maastopyöräilyn rahapuolesta ja toiminnasta näkyvän pinnan alla.
Minulla meni niin hyvin kuin voi ikinä mennä.
– Pääsin juttelemaan tosi isojen tyyppien kanssa. Se kasvatti minua. Oli siistiä olla isoissa kuvauksissa. Näin, mitä kaikkea siihen kuuluu tiukkoine aikatauluineen.
Ryynänen lukeutui katsojien suosikkeihin ja sai siitä energiaa uuteen ajokauteen valmistautumiseen. Viiden kuskin tiputtua hän osallistui viimeisten viiden joukossa viimeiseen jaksoon. Max Grayston voitti ja sai palkkioksi tallipaikan Orbealla.
– Oli iso ihmetys, ettei diili tullut minulle, sillä olin oikeastaan kaikissa haasteissa häntä parempi, Ryynänen sanoo.
Hän kuitenkin lisää, että ymmärtää valinnan liiketoimintamielessä.
– Kun on paljon enemmän seuraajia ja isosta maasta, se vaikuttaa. Pinkbike kasvatti Ryynäsen some-tilien näkyvyyttä. Tähän kokonaisuuteen hän yhdistää muutaman tälle kaudelle saamansa uuden sponsorin.
Juoksijasta alamäkipyöräilijäksi
13-vuotiaana Ryynäsen paras laji oli tuhannen metrin juoksu. Hänen mukaansa todella nopea pituuskasvun kausi aiheutti jalkoihin vammat, jotka pakottivat luopumaan juoksusta. Yleisurheilu jäi, mutta pyöräilyn merkitys nousi.
– Oikeastaan aina olen käynyt kavereiden kanssa hyppyreillä pitämässä hauskaa.
Mukaan tulivat maastopyöräkerhon lenkit jäykkäperällä. Ryynänen innostui nettivideoista, joissa pyöräilijät ajoivat Kanadassa kovaa alamäkeen ja myös isoihin hyppyreihin.
Vajaa kymmenen vuotta sitten Ryynänen kävi Klaukkalan tornikeskuksessa kokeilemassa rakennettuja alamäkireittejä. Innostus kasvoi. Samana vuonna hän ajoi jo omalla alamäkipyörällä ja pääsi reissulle Ruotsin Åreen suurten korkeuserometrien hissipyöräilyn pariin.
– Varmaan iskäkin huomasi, että nyt on sellainen laji, josta poika tykkää, Ryynänen kertoo.
Hänen isänsä Mika tunnettiin kovana juoksijana, joten perhe osasi tukea kasvua urheilijaksi. Hänen verkostostaan olisi myöhemmin pojan treenaamiseen hyötyä. Ensimmäisen alamäkiajon kisansa Tarmo kertoo ajaneensa Suomessa 2015 tai 2016.
Kansainvälisissä koitoksissa lajiksi valikoitui dh-kokeilujen jälkeen enduro. Suomessa alamäki säilyi rinnalla, ja Ryynänen voitti siinä Suomen mestaruuden Levillä kesällä 2022.
Endurokilpailussa kuljettajat ajavat useita vauhdikkaita erikoiskokeita. Niihin sisältyy maailmalla paljon laskua, mutta mukana on myös fysiikkaa vaativia tasamaita ja nousuja. Alamäkikisa puolestaan ratkeaa yhdellä laskulla, joka on lyhyempi kuin enduron erikoiskoe.
– Enduro on kokonaisvaltaisempaa kuin alamäkipyöräily. Endurossa on iso rytminvaihtelu. Voidaan mennä tosi kovaa helppoa pätkää ja sitten saatetaan jatkaa tosi jyrkkää ja hankalaa, jota ei voi ajaa yhtä kovaa kuin dh:ssa.
Molemmissa lajeissa laskut ovat vuorilla pitkiä ja etenkin jyrkät osuudet jatkuvat selvästi kauemmin kuin kotimaisilla radoilla. Sellaista ei voi treenata edes tuntureillamme. Ryynänen kehuu kuitenkin Yllästä sekä viime kesän SM-kisan rataa Levillä.
– Alpit ovat silti eri sfääreissä. Siellä on todella jyrkkää pitkään. Ajoasento ja jarruttamisen tarve ovat ihan erilaista vuorilla.
Vuorien jyrkkiä laskuja ei voi treenata Suomessa.
Maailman kärjen tavoittelu onkin Suomessa asuvalle saavutettavampaa endurossa. Lisäksi lajien erilaiset luonteet vaikuttavat ajamisen taktiikkaan olennaisesti.
– Alamäkipyöräilyn alussa jännittää ihan hirveästi, se on todella riskialtista. Enduron kansainvälinen kisavauhti on sata prosenttia, ja alamäkipyöräilyssä se on 110. Jos haluaa pyöräillä jälkimmäistä huipulla, on pakko vetää kisalaskut hirveällä riskillä. Sitä en ehkä halua tehdä, Ryynänen pohtii.
Hän kokee ominaisuuksiensa tulevan paremmin esiin endurossa.
– Tietotaito syömisestä ja palautumisesta sekä kestävyystausta ovat merkityksellisemmät.
Vauhtilajeihin kuuluvat voimat näkyvät kalustossa. Lähdössä pyörään pitää kuitenkin luottaa täydellisesti.
– Privatineerina [yksityiskuljettajana] on helpompi pärjätä endurossa kuin alamäkipyöräilyssä, koska jälkimmäisessä menee enemmän pyöriä rikki ja iskareiden säädöt ovat keskeisempiä. Maailmancup-tason dh-radoilla saa melkein joka laskun jälkeen korjata jotakin, Ryynänen kertoo.
Maastokuvioissa
Ryynäsen talviharjoittelu on eronnut aiemmista, sillä hän suorittaa asepalvelusta Kouvolan Vekaranjärvellä urheilijaryhmässä.
– Huippu-urheilijalle on tosi hyvät mahdollisuudet sielläkin. Saa harjoitusvapaata ja on mahdollisuus treenata palvelusajan puitteissa. Oma treenaaminen ei ole kärsinyt muutoin, mutta sairastelu on ongelma.
Hakemusten perusteella valikoituun ryhmään ei tällä hetkellä kuulu muita pyöräilijöitä. Mukana on muun muassa jalkapalloilijoita, pesäpalloilijoita ja frisbeegolfari. Lajinomaiset harjoitukset eroavat, mutta yhdessäkin treenataan.
Vekaranjärvellä Ryynänen on turvautunut ajovastukseen, sillä sopivia polkuja ei talviajoon ollut. Maantielle hän olisi päässyt, mutta se ei pakkasessa houkutellut. Aiemmin hän kertoo treenanneensa nastarenkaisella pyörällä talvisin paljon.
– Tosi hyvin olen saanut urheilukomennuksia. Meriittini riittävät korkeimman tason urheilijaksi armeijan silmissä.
Vapaiden ansiosta Ryynänen on harjoitellut palvelusvuonnakin ulkomailla, tosin aiempaa lyhempinä reissuina.
– Ulkomailla on pakko ajaa, jotta säilyy tuntuma, Ryynänen sanoo.
Edeltävänä talvena hän ajoi pakettiautolla Italian Finale Ligureen ja leireili siellä kaksi kuukautta. Paikka oli tuttu aiemmilta reissuilta sekä kisoista. Samalla tavalla hoituvat kesän pitkät kisa- ja harjoitusmatkat Alpeille. Kohteesta toiseen siirtyminen tuo monipuolisuutta, sillä keskukset eroavat toisistaan.
Omatoiminen huolto
Vaikka tavoitteena on täysammattilaisuus pyöräilijänä ja haaveissa siintävät myöhemmin työt pyörätallin vetotehtävissä, merkonomiksi opiskellut Ryynänen kertoo toisenkin ammatillisen suunnitelman. Häntä kiinnostaa metallin työstäminen, joten pyöräilyuran jälkeen opinnot saattaisivat jatkua CNC-koneistuksella ja hitsaamisella.
Tämän tiedon jälkeen ei liene yllätys, että Tarmo Ryynänen huoltaa pyöränsä itse ja kokee puuhan mielekkääksi. Erityisesti kilpailuviikonloppuina mekaanikkoilu kuitenkin vaatii kosolti aikaa, joten ajamiseen keskittyvillä tallikuskeilla on selkeä etu.
– Ruokailun jälkeen voi mennä pari tuntia pyörän kuntoon laittamiseen. Sitten kello on iltayhdeksän, ja pitäisi vielä katsoa gopro-videoita ajolinjojen miettimistä varten. Pitää suunnitella hyvin mitä syön ja mitä huollan. Edeltävällä viikolla pitää huollon suhteen tehdä kaikki mahdollisimman valmiiksi.
Koitosta edeltävän treenipäivän jälkeen Ryynänen käy pyöränsä kauttaaltaan läpi. Mutaisen kelin sattuessa jo pyörän putsaamiseen vierähtää tunti. Jarrujen yläpään ilmaus on tyypillinen toimenpide, ja tärkeimpiin kisoihin hän vaihtaa alle uudet renkaat.
Kumeja kuluu kaudessa 10–15 paria. Kestävyyden takia kiekot ovat hiilikuitua. Läpilyönneiltä suojaa takana insertti eli vannetta ympäröivä pehmuste, joka yleensä mahdollistaa paineiden kadotessakin erikoiskokeen läpäisyn. Sisärenkaita endurokuskit eivät käytä vaan asennukset tehdään litkuttamalla.
– Viime vuonna taisi hajota vain kolme kiekkoa. Rihtailla saa kyllä aika paljon, Ryynänen kertoo.
Mutakelille hän vaihtaa eteen pidon takia kuvioltaan korkeampiprofiilisen renkaan, mutta takana valinta pysyy lähes aina samana. Tiimin mekaanikosta Ryynänen kokisi hyötyvänsä etenkin iskunvaimentimen säädöissä.
Juoksijan ja kävelijän ohjauksessa
Ryynäsellä ei ole enduroon valmentajaa, mutta ex-juoksija Jari Rautapalo suunnittelee voimaharjoittelun sekä kävelijänä ja kävelijöiden valmentajana meritoitunut Valentin Kononen pyöräillen toteutettavan fysiikkavalmennuksen. Molemmat löytyivät isä-Ryynäsen tuttavista – samoin kuin esimerkiksi fysioterapeutti.
Enduron taidolliset harjoitukset Tarmo miettii itse.
– Lajissamme ei ole oikein maailmallakaan valmentajia.
Ryynäsen harjoittelu on sprintterityyppistä, koska suoritus kestää kerrallaan 5–15 minuuttia.
Kuntosalilla hän treenaa syksyn ja talven perus- ja voimakaudella kolmesti viikossa. Keväällä kilpailuihin valmistavalla kaudella liikkeet ovat ensisijaisesti räjähtäviä ja toistoja vähän, mutta voimataso pitää säilyttää. Vakioliikkeitä ovat penkkipunnerrus, maastaveto ja boksikyykky.
Ajofysiikassa syksy ja talvi ovat peruskestävyyden aikaa, jolloin lenkkejä ja määrää piisaa. Ryynänen on aloittanut yleensä helmikuussa tiukat vetotreenit, mutta armeijan tuomat sairastelut viivästyttivät tehoharjoituksia. Niitä Kononen on annostellut viikkoon kahdelle päivälle. Molempina Ryynänen tekee kaksi vetotreeniä, valmistavan sekä kovan pääharjoituksen.
– Jälkimmäisissä haetaan hapot ja ne ovat tosi kovia.
Kynnysarvot Ryynänen ja Kononen hakevat kerran tai kaksi vuodessa laboratoriotesteistä. Harjoituksia he ohjaavat tehojen avulla.
Endurossa kisareitit ovat hirveän monipuolisia. Aina poljetaankin. On tasaista, mutta myös jyrkkää ja tosi fyysinen pätkä.
Kesäkaudella Ryynänen ajaa toisinaan maantiepyörällä, mutta enimmäkseen fysiikkatreenit hoituvat xc-maastopyörällä. Harjoituskaudella erilaisten treenien aktiiviaikaa kertyy pari tuntia päivässä, joskin Euroopassa leireillä määrä kasvaa 20 tunnin kieppeille.
Talvella suomalaiskuski kokee moottorikelkkailun hyvänä parina endurolle. Lajeja yhdistää vauhdin huuma sekä maaston lukutaito korkeissa nopeuksissa. Lisäksi kulunut kelkkareitti koettelee käsistä samoja lihaksia kuin maastopyöräily.
Ryynäsen paras ystävä, jyväskyläläinen Onni Rainio ajaa alamäkeä.
– Hänen kanssaan reissaan paljon, ja hän on ykköstreenikaverini. Olemme samalla tasolla, joten puskemme toisiamme eteenpäin. On hyötyä seurata kovempaa ajavaa kuskia, sillä toiselta pystyy ottamaan ajolinjoista ja muista asioista omaan ajoon tosi paljon.
Millä muilla tavoin opettelet alamäissä nopeammaksi?
– Se tulee varmuuden kautta. Usein junnut ajavat liian isolla riskillä. Se ei johda mihinkään, tulee onnettomuuksia ja ollaan telakalla. Vauhti tulee mielestäni ajamalla paljon. Treeneissä en pääse sadan prosentin kisavauhtiin, joka tulee osin kisajännityksen ja adrenaliinin kautta, Ryynänen sanoo.
Hän kertoo kaatuilevansa vähän treenikavereihinsa verrattuna.
– En hae limittiä [rajoja] kaatumisten vaan varmuuden kautta. Siten mielestäni kehittyy parhaiten. Mieluummin ajan kohdan oikein kuin hasardisti ylikovaa. Vaikka ajaa täysiä, pitää homman pysyä paketissa eikä niin, että tulee virheitä koko ajan.
Vauhdit ovat laskuissa toisinaan kovia – kuten myös kivet ja puiden rungot.
– On aika syvältä vetää mutka pitkäksi, solisluu poikki ja kausi on sitten siinä.
Harjoittelussa taidon kehitystavat eroavat kuljettajittain, mutta kilpaillessa varma ajaminen voittaa jatkuvan riskin oton. Endurokoitoksen 5–6 erikoiskoetta kestävät yhteensä noin 35 minuuttia, joten jatkuva rajojen ylittäminen johtaa käytännössä varmasti ongelmiin.
– Endurossa maailmancupissa ajaminen on tosi varmaa oikeastaan kaikilla. Alamäkiajossa tilanne on toinen, koska siinä ajetaan koko ajan veitsen terällä.
Kaikki kaatuvat
Leukasuojallisen kypärän lisäksi polvisuojat ovat endurossa pakollisia. Hanskojen ja selkäpanssarin vaatimukset riippuvat maittain ja kisoittain. Niskatuet ovat endurossa harvinaisia.
– Kevyt selkä- ja rintapanssari on minulla kisoissa aina. Treeneissä en pidä panssaria aina, mikä on vähän tyhmää, koska ei se mitään haittaa.
Endurossakin kisaajat toisinaan kaatuvat. Yleisimpiä ovat solisluu- ja rannevammat.
– Se kuuluu lajiin, ammattikuskit mukaan lukien.
Ryynänen pitää loukkaantumislistaansa tyypillisenä. Oikeasta kyynärpäästä irtosi pieni luunpää 2018, nivelsiteitä meni, ja hoito vaati leikkausta. Seuraavana vuonna Ryynänen mursi lievästi vasemman käden kaksi sormea, mutta ne eivät haitanneet olennaisesti kautta. 2021 vasen ranne murtui keskellä kesää.
– Se ei onneksi murtunut kovin pahasti, joten pääsin vielä syksyn kisoihin mukaan.
Leukasuojakaan ei aina suojaa kasvoja.
– Olen kaatunut hampaat sisään. Se oli aika ikävää, tuli tikkejä naaman ulkopuolelle ja suuhun. Onneksi toivuin nopeasti. Hampaat säästyivät eli ne saatiin korjattua omilla hampailla, Ryynänen kertoo.
Hänen mielestään endurokuskien ajourat eivät huipulla katkea niinkään vammoihin vaan iän tuomaan hidastumiseen.
– Tällä hetkellä parhaat kuskit ovat kolmessakympissä, aktiivisesti pystyy kisaamaan 35-vuotiaaksi, Ryynänen sanoo.
Tapaturmia isomman ongelman hän on kohdannut kurkkunsa tulehduksissa. Niiden seurauksena vastustuskyky on laskenut ja erilaiset kipeydet kiusanneet. Ongelmaa on ratkottu aikuisiällä nielu- ja kitarisojen leikkauksilla. Kerran leikkaushaavat aukesivat ja hänet kiidätettiin ambulanssilla jatkohoitoon.
Hintava polku ammattilaiseksi
Ryynänen haluaa edistää lajiaan Suomessa, joten hän iloitsee nuorien kuskien määrän kasvusta.
– Olen huomannut, että minulla on jo vaikutusvaltaa junioreiden innostamiseen ja kisaosallistumisiin. Tapahtumissa on aina hyvä tunnelma.
Suomen ykköskuski tietää hyvin, että huipulle eli ulkomaille tähdätessä lajin vaatima rahamäärä tulee herkästi rajoitteeksi. Ryynänen arvioi vuosibudjetiksi omalla kalustolla ajavalle 25 000– 30 000 euroa. Hän saa nykyisin pyörän ja tarvikkeet käyttöönsä tukijoiltaan, mutta silti kisaaminen ja matkustaminen vaativat yhteensä 15 000 euroa.
Euroopassa reissatessaan Ryynänen säästää nukkumalla pakettiautossaan. Kisoja varten hän kuitenkin vuokraa kämpän, sillä se helpottaa esimerkiksi ruoanlaittoa. Auton kyydissä kulkee kisapyörän lisäksi sähköavusteinen täysjoustomaasturi ja xc-lenkkipyörä sekä paljon kiekkoja, renkaita ja varaosia.
– Ihan sama mitä hajoaa, pystyn sen kyllä korjaamaan.
Huippuja vastaan
Mitä menestys endurossa vaatii?
– Todella hyvää ja monipuolista ajotaitoa sekä tosi kehittynyttä linjasilmää. Saat yhden treenilaskun ja sen perusteella pitää onnistua kisoissa. Kovaa kestävyyskuntoa ja myös voimaa, jotta kädet kestävät pitkän laskun. Pyörän huoltotaidon, koska privatieerina ajavalla ei ole mekaanikkoa. Tukiverkoston, josta löytyvät hyvät treeniohjelmien tekijät ja vammoihin tukea. Urheilijana olon: täällä ollaan urheilemassa eikä tekemässä mitään muuta. Jos haluaa huipulle, pitää tehdä kova työ sinne päästäkseen. Sitä on takana jo tuloksille, joita olen ajanut, Ryynänen sanoo.
Hänen vastauksistaan käy selväksi, että tavoitteen toteutusta on mietitty. Tänä kesänä ajatukset pitäisi siirtää tuloksiksi ensimmäistä kertaa miesten yleisessä sarjassa.
Kesän 2022 kilpailullisen huippuhetken Ryynänen saavutti U21-ikäisten maailmancupissa Crans Montanassa Sveitsissä toisella sijallaan. Yleinen sarja ajoi saman radan. Suomalainen laski, että molemmat ikäluokat mukaan lukien hän ehti 29. sijalle yli 250 lähtijän joukosta.
– Jännittää, miten kausi sujuu. Toisaalta on tosi kiva siirtyä eliteen, koska sitä seurataan enemmän kuin junnusarjaa. Jos elitessä ajaa top 30 -tuloksen, se huomataan ja sitä pidetään tosi kovana. Minulla on ihan valmis olo eliteen. Pidetään homma kasassa ja ajetaan kovat tulokset sinne, Ryynänen sanoo.
Vinkit harrastajille
Vaikka maastopyöräily tai sen vauhtilajit jännittäisivät, Tarmo Ryynänen rohkaisee kokeilemaan. Aloittelija voi etsiä vinkkivideoita ajoasennosta alkaen.
– Älä hae sankarisuorituksia vaan aloita mieluummin helppojen ratojen ja laskujen kautta, jotta saat varmuutta. Tai aja hissukseen ja yritä päästä vaikeita paikkoja läpi. Yritysten myötä taidot karttuvat. Ei ole välttämätöntä matkustaa hissien äärelle. Vaikkapa Helsingin keskuspuistosta löydät hankalia kohtia, joita voi ajaa useita kertoja. Isojen harppauksien sijaan avain etenemiseen on tunne ajamisen varmuudesta.
– Viisi vuotta sitten, kun katsoin Suomen sen ajan parhaita, tuntui ihmeelliseltä, miten he ajoivat niin kovaa ja hyvin. Sanoin itselleni, että minäkin olen noin hyvä viiden vuoden päästä, kun vaan keskityn ja panostan tähän lajiin.
Ryynänen pitää kehitysmyönteistä asennetta tärkeänä.
– Tämä on uusi asia, jota en osaa, mutta kehityn varmasti, kun vaan ajan.
Maastossa pyörän käsittelytaito paranee. Xc- tai trailpyörällä metsässä ajo hyödyttää, koska se kehittää kunnon lisäksi lihaksia ja motoriikkaa. Maantielläkin tulee yllättäviä tilanteita, joihin pitää reagoida nopeasti.
Xc-pyöräilyssä nykyradat ovat ajoteknisesti haastavia, joten kisakuskit hyödyntävät harjoittelussaan yleisesti myös enduroa tai hissipyöräilyä.
Tarmo ”Tarppe” Ryynänen
- SYNTYNYT 2002
- ASUINPAIKKA Vantaa
- KOULUTUS Merkonomi
- MUUT HARRASTUKSET Moottorikelkkailu
- SEURA Retkikunta Racing, Team Mountain Bike Shop
- VALMENTAJAT Ei endurovalmentajaa, voima Jari Rautapalo, ajofysiikka Valentin Kononen
- INSTAGRAM @tarppedh
- SAAVUTUKSET ALAMÄKIPYÖRÄILY 1. SM-kilpailut, Levi 2022 10. U19 MM-kisat, Leogang 2020
- ENDURO 1. EWS-qualifier, Levi 2022 2. U21-maailmancup, Crans Montana 2022 4. U21-maailmancup, Finale Ligure 2021 5. U21-maailmancup, La Thuile 2021
TEKSTI TOMI SAVOLAINEN KUVAT ARI J. HYYTIÄINEN
Pyöräily+Triathlon 2/2023