Miten aloitit juoksemisen? Näin lukijamme vastasivat

”Nuoruudessa tuli juostu paljon ja liikuttua luonnossa. Opettaja ehdotti liittymään yleisurheiluseuraan mukaan sillä hänen mielestä minulla oli varsinkin juoksun kannalta hyvä nopeus ja voima.”

– johmi

”Ystävän kanssa oli joskus puhetta, että oli vähän (itselläni todella vähän) tullut juostua jossain kohtaa ja oli ollut kivaa. Päätettiin yhdessä osallistua Tukholman puolimaratonille. Se oli haaste itselleni, harjoitella sen verran, että 21,1 menee. Meni. Uusiksi parin vuoden päästä siitä. Ja sitten olikin jo maratonin vuoro.”

– Teija

”Aloitin juoksuharrastuksen Me Naiset -lehden ohjeilla ”Näin opit juoksemaan 5 kilometriä”. Niillä opeilla käytiin siskon kanssa juoksemassa joku höpöttelykisa, olikohan ExtremeRun. Sen jälkeen alkoi juokseminen oikeasti kiinnostaa. Treenasin reilun puoli vuotta ja juoksin seuraavana keväänä ekan puolimaran. Kahdeksan vuotta olen nyt juoksulenkkejä harrastanut ja vuosittain ainakin puolimaran jossain tapahtumassa käyn ilakoimassa.”

– Heidi

”Olin 10-vuotiaana koulujenvälisissä maastojuoksukisoissa ja pärjäsin hyvin. Sen jälkeen jatkoin harrastusta viitisen vuotta, kunnes se jäi pitkälle tauolle. Kolmikymppisenä noin v. 2003 kävin Naisten Kympillä työporukan kanssa ja innostuin uudelleen jatkamaan harrastusta. Siitä lähtien lenkkeily- ja juoksuharrastus on ollut osa elämää.”

– Lissipuppi

”Olen aina juossut, mutta pandemian iskiessä kaikki muut liikuntapaikat olivat suljettuna. Lapset ja etätyöt kotona niin aloin juoksemaan koska sitä pystyi tekemään turvallisesti ulkona. Juoksin koko pandemia-ajan myös nollatakseni päätä siinä hetkessä. Noin vuoden päästä harrastus muuttui tavoitteelliseksi ja menin juoksukoulun sekä hankin harjoitusohjelman. Sillä tiellä edelleen.”

– Jossu

”Edellisen harrastuksen osaksi kuului viikoittainen juoksutreeni ja kun harrastus päättyi, kokeilin juosta 10 km lenkin ja jaksoin, mistä innostuin treenaamaan tavoitteellisesti juoksua ja sen kautta toista kestävyyslajia.”

”Varsinainen juoksuharrastus alkoi, kun ilmoittauduin ensimmäiseen puolimaratoniin 2006. Sitä ennen juokseminen oli pakollinen paha harjoittelumuoto hiihdossa. Kun juoksemisen ilo löytyi ja huomasi, että siinä pystyi kehittymään, niin nyt pisin juostu matka on jo 172 km kisassa.”

– Nasu

”Aina olen harrastanut juoksua, koska iskä vei suunnistamaan. Iskän esimerkkiä seuraten juoksin maratonin ja sitten toisen. Aikuisena itse asetin tavoitteita ja ne ovat vieneet juoksuharrastusta eteenpäin ja pitkälle.”

– Eija

”Ystäväni oli jutellut Tukholman maratonista, että meinaisi ehkä (jälleen) osallistua vuoden 2017 maralle. Totesin, että jos osallistut ni laita mun nimi ja. Sit se nimi oli siellä ja vuosi aikaa treenata. Alkuun jaksoin juuri ja juuri juosta 3 km kesäkuussa 2016. Vielä syksyllä mietin, että alanko koskaan nauttimaan juoksusta. Jossain kohtaa aloin ja maratonin juoksin Tukholmassa tuolloin. Nyt on maratoneja neljä alla ja kesäkuussa Tukholma jälleen kutsuu.”

– SuviL

”Olotila oli uupunut ja painoa ehtinyt kertyä, aloin hiljalleen juoksemaan 2–4 km kevyttä juoksua vuonna 2007. Ja nykyään sitten useampi puolimaraton takana sekä muutama maraton.”

– Mruskis

”Harrastus alkoi vedonlyönnistä: pystyisimmekö ystäväni kanssa juoksemaan puolimaratonin samana vuonna, kun täytimme 30. Yhdessä taistelimme matkan läpi ja nyt takana on jo yli 10 vuotta juoksuharrastusta.”

– Kondis

”Olen harrastanut kestävyysliikuntaa lapsuuden perheessäni. Omien lasten syntymän jälkeen keskityimme enemmän lasten kanssa liikkumiseen. Nyt kun he ovat aikuisia, minulla on enemmän aikaa omaan harrastukseen. Toisaalta työni on nyt vaativampi, ja juokseminen tuo siihen vastapainoa.”

– Heli

”Kuntoilun ja jumpan aloitin ensin, mutta säännöllinen juoksu hyppäsi kuvioon puolen vuoden jälkeen, kun eräs prinssi uljas haastoi puolimaralle! Pisin lenkki oli 12 km ennen tätä ja 3 vko aikaa. Se oli kerrasta nips naps menoa ja sillä tiellä ollaan yli 10 v jälkeen. Elämäni paras haaste!”

– Satu-Maria

”Hölkkäilystä lähti vähitellen ja kehityksen myötä alkoi tulla tavoitteita. Kaveri haastoi ja houkutteli mukaan Tukholman maratonille. Sen piti olla kerran elämässä -kokeilu, mutta 12 maraa tuli juostua. Nykyäänkin tavoitteeni on suorittaa yksi puolimaraton vuodessa, vaikka päälajini onkin vaihtunut.”

– poppelie

”Joka kevät yritin, mutta perinteisesti liikaa liian nopeasti ja inhosin juoksua. Sitten päätin, että osallistun 10 km kisaan ja aloitimme järkevästi juoksu-hölkällä. Tavoitteet muuttuneet matkan varrella, kisat ja itseni voittaminen motivoi.”

– Henna

”Päätin kaverin kanssa ilmoittautua puolimaratonille, joten säännöllinen juoksuharjoittelu oli välttämätöntä.”

– Tiki

”Kesällä 2010 olin satunnaisella lenkillä läheisellä pururadalla Jyväskylän seudulla, kun valopylvääseen kiinnitetty paikallisen juoksutapahtuman mainosprintti kiinnitti huomioni. Kolme kuukautta myöhemmin osallistuin ensimmäistä kertaa Finlandia Marathonin puolikkaalle, josta alkunsa saanut kipinä on kantanut tähän päivään asti. Harrastus on vuosien myötä muuttunut elämäntavaksi ja syksyllä olisi pitkästä aikaa tarkoitus olla taas lähtöviivalla Finlandiassa – tällä kertaa SM-maratonilla.”

– Mikael H.

”Juoksentelin jo alle 10-vuotiaana nappulana joka paikkaan. Välillä saatoin intoutua juoksemaan pelloilla useita kilometrejä, koska nautin siitä täysin siemauksin. Siitä sitten lähdin mukaan kilpailuihin ja sille tielle jäin. Edelleen yli 50 vuotta myöhemmin nautin jokaisesta juoksuaskeleesta, vaikka kilpailuvietti on kyllä lakastunut ja vauhti hiipunut. Juoksu on aina ollut minulle enemmän kuin puoli elämää ja paljon enemmän kuin pelkkää kilpailua. Kilpailut ovat olleet sivujuonne ja tulokset tullen siinä sivussa.”

– Harri

”Siinä kävi vain vahingossa niin. Yksi juttu johti toiseen ja hetken päästä koko homma oli lähtenyt ihan käsistä. Selvennykseksi; halusin jatkaa aikuisiällä lapsuuden harrastusta suunnistusta ja huomasin että pieni lenkkeily kunnon kohottamiseksi sen suhteen ei olisi pahitteeksi. Pian löysin itseni ekalta puolimaratonilta ja nyt on polkujuoksu vienyt ihan mennessään. Eri tapahtumia ilmestyy kalenteriin tuon tuosta ja vahingossa olen vielä motivoinut kavereitakin ylittämään itseään!”

– #äläkääjättäkö

”Osallistuin 30 vuotta sitten ensi kerran Naisten Kympille. Siitä 10 v kuluttua ensimmäinen puolimaraton ja maraton ja vasta 4 vuotta sitten. Mummeli-iässä aloitin tavoitteellisen harjoittelun juoksuvalmentajan ohjaamana ja se on paras tie mille olen koskaan lähtenyt.”

– Kesäkerttu

”Ainoa ja nopea tapa päästä liikkeelle lapsiperheessä pikkulapsiaikana.”

– EMN

”45-vuotiaalle naisihmiselle oli tullut 8 liikakiloa ja verensokeri ehti ylittää saman numeron, lisäksi alkoi olla oireita, jotka nyttemmin ymmärrän alkavista hormonimuutoksista johtuneiksi. Iän ja liikkumattomuuden vaikutus osteoporoosin riskiin huolestutti. Ajattelin, että jotain täytyy tehdä. Tiukalla budjetilla ei ollut varaa erikoisiin lajeihin, introverttina ei ollut kiinnostusta joukkuepeleihin, syrjemmällä asuessa ei päässyt helposti salille tai uimahalliin, joten sitten vain kävelylenkit päivittäisiksi, myöhemmin juoksupätkiä mukaan ja ällistyttävän nopeasti tällainenkin jo koululiikuntaa inhoamaan oppinut kömpelö lukutoukka hölkkäsi muutaman km:n matkoja -ja suorastaan alkoi kaivata näitä metsälenkkejä! Kalleimpiin hifistelylenkkareihin ei ole varaa, mutta muistan liikunnanmaikan sanoneen, että tyyriit urheilumuotireleet ovat yhtä hyödylliset kuin vauhtiraidat rallikuskille, tärkeintä on, että kuntoilee säännöllisesti. Terveyden kannalta hyviä tuloksia on kertynyt: liikakilot ovat kadonneet, sokeriarvot ovat hyvät, oireet helpottivat. Jopa huonorustoinen polveni vihoittelee vähemmän, ja nukkumisongelmatkin helpottuivat selvästi. Otin toki vähän myöhemmin ohjelmaan kotioloissa tehtävää lihaskuntotreeniä ym. kuntojumppaa vaihtelua lisäämään (sekä jätin liiallisen leivänpuputuksen ja sokerijugurtit). Näillä keinoilla mennään jatkossakin, ja hölkkäharrastus on nyt 52-vuotiaana tärkeä osa arkeani niin kuntoilun kuin rentoutumisenkin kannalta.”

– Ella

”Covid-19 etätyöaika jumitti alaselän. Liike on lääke; Alkuun kävelylenkit työpäivän päätteeksi, siitä luonteva siirtyminen juoksun pariin. Eipä ole alaselkä enää juilinut ja kuntokin on nykyisin vallan mainio.”

– TomppaT

”Juoksemisen ja liikunnan fyysinen ja psyykkinen nautinto suorituksen aikana ja miellyttävä psykofyysinen olotila juoksulenkin jälkeen.”

– Seppo Väätäinen

”Aloin käydä juoksemassa, kun harjoittelin hiihtoa varten. Sitten homma kääntyi toisinpäin.”

– Susu

”Hotellikuolemaa tappamaan Amsterdamissa.”

– Juoksusta tuli hauskaa

”Piti keksiä jotain tekemistä lasten harrastusten ajaksi. Kun niitä piti kuskata harrastuksiin, niin piti keksiä odottelun tilalle jotain hyödyllistä tekemistä itselle.”

– Tiina

”2020 kun korona-virus sulki muut harrastukset, niin pari viikkoa meni sohvalla ihmetellessä. Siitä sitten lenkille, kun ei muutakaan ollut ja sen jälkeen onkin juostuja kilometrejä kertynyt tasaisesti lähes joka viikko, yhteensä yli 5 500 km. Joten juoksija minusta tuli koronan vuoksi.”

– MikkoK

”Yritin aiemmin kehittyä pyöräilyssä, mutta aika ei millään riittänyt pidempiin harjoituksiin. Myös työmatkustus aiheutti aina tauon treenaamisen. Huomasin tätä miettiessä, että juoksua voi tehdä missä vain ja myös hyvin lyhyt treeni voi olla kuntoa kehittävää. Jotenkin sitä oli jo vuodessa maratoonari, eikä siihenkään ollut kamalan vaikea harjoitella. Nykyään harjoittelen mitä mieli tekee ja keli sallii, mutta juoksu on aina helppo vaihtoehto.”

– Tero

”Monet ympärillä juoksi, vanhemmat ja sisarukset, kaveritkin. Aloitin aina, mutta totesin, että ei ole minun laji. En päässyt mukavaan juoksufiilikseen. Kerran sain sykemittarin kokeiluun ja se pakotti aloittamaan rauhassa. Opin, että koneeni käynnistyy vasta 5 km:n kohdalla ja sen jälkeen alkaa vasta rullaamaan. Nyt on nautiskeltu puolimaratoneja, mutta eniten rakastan metsäpolkuja, niissä on päälle sopivasti vaihtelua.”

– Polkutossu

”Juoksuharrastukseni alkoi jo 10-vuotiaana. Vanhemmat kävivät juoksulenkeillä, ja aloin itsekin hölkötellä pikkukylän katuja ja pellon reunaa. Nyt lähes 30 vuotta ja aika monta kilometriä myöhemmin juoksu on edelleen tärkeä osa arkea, ja koen sen meditaatioksi arjen kiireessä. Mistään ei saa samanlaista fiilistä ja itseään voi haastaa niin paljon kuin lystää, tai vaan nautiskella maisemista pitkällä lenkillä. Tossut lähtevät aina mukaan joka reissuun. Juoksu on parasta.”

– Annis

”Isän mukaan lähdin ihan ekan kerran!”

– Äpyli

”Ystävät olivat ostaneet 40v lahjaksi osallistumisen vuoden 2017 Paavo Nurmi Maratonille 10 km matkalle. Siitä sitten menin ostamaan juoksulenkkarit ja näin alkoi minun juoksuharrastukseni.”

– J-P

”Harrastin lapsena yleisurheilua mutta 15-vuotiaana loppui kiinnostus siihen. Armeijan jälkeen aloitin uudestaan, kun isäni loukkaantui suunnistuksessa ja oli ilmoittautunut yhteen 15 km juoksukisaan ja kysyi että olisinko kiinnostunut lähtemään tuuraamaan häntä sinne. Sen verran yllytyshullu olin, että suostuin. Ja siitä asti olen juossut erimittaisia matkoja aina maratoniin saakka.”

– Tuomo

”Polvet oireilivat ja siksi juoksemisen aloitus siirtyi ja siirtyi. Sitten aloitin varovasti, matalalla askeleella pikkuhiljaa lenkkejä pidentäen. Lopulta tavoite maratonille, joita sitten juoksinkin 6 kappaletta.”

– Toisaalta kyllä

”Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että jotain pitäisi tehdä (olin 47 v). Silmiini osui Helsingin Sanomien juttu Harri Hännisen (varmaankin ensimmäisestä) maratonkoulusta. Ilmoittauduin sinne. Taisi olla joulukuu 1999, joten milleniumillakin saattoi olla osuutta asiaan ”Uusi vuosituhat, uudet kujeet”. Nyt on 59 maratonia takana.”

– Markku Koskinen

”Asuin nuorempana maaseudulla. Juoksu oli kuntoilumuoto, joka ei vaatinut esimerkiksi kuljetusta johonkin paikkaan (kuten kuntosali tai ryhmäliikunta). Vanhempien työaikojen vuoksi jouduin jo kulkemaan muihin harrastuksiin usein ystävien vanhempien kyydillä. Juoksu oli myös halpa urheilumuoto. Varsinkin kun aloittaessa ei kenkiä ajatellut kummemmin ja jonkinmoiset lenkkarit oli kaapissa koululiikuntaa varten.”

– Leena

”Puolison innostamana aloitin juoksun täysin nollasta. Ensimmäiset juoksu/kävely-lenkkini tein keväällä ja heti ilmoittauduin vuoden kuluttua juostavalle Helsinki10:lle. Sain kiintopisteen mihin treenata ja motivaatio pysyi hyvänä. Seuraavana keväänä juoksin Helsinki10:n ihan kohtuulliseen aikaankin vielä. Sen jälkeen on tullut pari puolimaratonia, mutta se täysmatka eli maraton on vielä juoksematta. Ajatus siitä kuitenkin on olemassa. Paljon uusia tuttuja ja ystäviä tullut harrastuksen myötä ja aina on ollut hyvä henki porukoissa riippumatta siitä kuinka nopea tai hyväkuntoinen juoksija olet.”

– Eija

”Kuntosalilla käyminen alkoi tökkiä ja selkä alkoi jumittaa ja pelkkä kävely ei enää motivoinut, joten piti keksiä muutakin kunnon kohottamiseksi. Ensimmäisenä ei juoksu tullut mieleen, kun en ole ihan keveimmästä päästä, mutta kun työkaveri houkutteli yritysmaratonille niin siitä se sitten lähti ja sillä tiellä ollaan edelleen.”

– Kirsi-Marja K.

”Myöhästyin bussista, kun en jaksanut juosta. Sen sijaan, että olisin lähtenyt aikaisemmin, päätin kohottaa kuntoa, että jatkossa ehtisin bussiin.”

– JC

”Olin aina halunnut juosta/hiihtää, mutta jo hetken nopeamman liikkumisen jälkeen tuli sydämen rytmihäiriö ja minun oli lopetettava aina sillä hetkellä sen kertainen liikkeelle lähtö. Jouduin vuosien kuluessa hoidattamaan vaivaa päivystyksen kautta sairaalassa. Kunnes sitten vaiva hoidettiin uusin hoitomenetelmin ja sen myötä vika hävisi. Pääsin aloittamaan säännöllisen lenkkeilyn ja opiskelin muun ammatin ohella mm. liikunnanohjaajaksi. Minulla oli suunnistuspohjaa tyttärien harrastuksen myötä ja peruskuntoa jonkin verran. Olin aina liikkunut paljon mutta en kovilla vauhdeilla rytmihäiriön pelossa. Nyt pääsin suunnistamaankin eri asenteella ja pitempiä ratoja. Täydensin opintojani myös vuosittain liikunnan ja terveyden parissa. Vedettiin useita juoksukouluja. Juoksukouluissa lähdettiin aivan kunnon kohotuksen perusasioista ja useimmat ottivatkin ensimmäiset hölkkäaskeleet vasta monen kuukauden päästä aloituspäivästä. Innostuksen ja paremman kunnon siivittämänä aloitettiin noin 10 hengen ryhmän kanssa treenaamaan puolimaratonille. Juoksimme yhteislenkeillä ja yksin. Harjoittelimme säännöllisesti ja päätimme aina yhdessä mihin puolikkaaseen osallistumme. Näin kävimme useat puolimaratonit yhdessä! Itse halusin kokeilla myös maratonin. Juoksin sen yhden kerran. Sen jälkeen tietysti juoksimme puolikkaitakin ja pienempiä lenkkejä. Vuosien aikana olen vetänyt juoksu- hölkkälenkkejä ja suunnistanut aina silloin tällöin. Hiihdän talvisin ja juoksen ja myös vaeltelen kesäisin. Polkujuoksuun tietysti hurahdin myös jossakin vaiheessa noin 10 vuotta sitten. Juokseminen rentouttaa ja vapauttaa kehon lihaksia ja antaa hyvän mielen. Ajatukset selkiytyvät ja murheet unohtuvat, jos niitä olisi mutta hyvän kunnon ansiosta hankalatkin asiat näkee helpommiksi selvittää. Olen kova kannustamaan ihmisiä liikkumaan ja olen aina valmis kaveriksi luontoon.”

– Nimim. liikuttaja

”Aloitin 42-vuotiaana ja ensi lenkit olivat 15 minuuttia eteenpäin, hölkäten ja kävellen ja sieltä jotenkin takaisin. En ole kummoinen juoksija, mutta kun tuota alkaa tekemään aluksi kolmesti viikossa, niin nyt 19. vuotena menee jo helpommin ja juokseminen on mukavaa.”

– Pekka

”Aloin liikkumaan monen vuoden sohvaperunana vietetyn ajanjakson jälkeen kolmekymppisenä, koska olotila oli surkea. Kävelylenkeistä lähdin liikkeelle. Juoksu tuli mukaan ikään kuin puolivahingossa, kun kunto parani ja halusin kokeilla, kuinka sujuu hölkkäpätkät kävelyn seassa. Yhä vain pitenevistä pätkistä sai hienoja kokemuksia itsensä ylittämisestä, muistan vieläkin miltä tuntui, kun ensimmäisen kerran hölkkäsin puoli tuntia yhteen putkeen! Pari vuotta tämän jälkeen osallistuin työporukan mukana elämäni ensimmäiseen juoksutapahtumaan kympin matkalle. Se oli hieno kokemus ja sen myötä hurahdin juoksuun lopullisesti. Halusin lisää vastaavia hetkiä ja se motivoi harjoittelemaan säännöllisesti. Vuosien saatossa matkat ovat pidentyneet ultriin saakka ja juoksu on minulle nykyään elämäntapa.”

– Noora

”2019 olin sairaanloisen ylipainoinen ja huonokuntoinen. Pääsin lihavuusleikkausarvioon ja leikkaukseen päästäkseni minun piti pudottaa painoa. Liikkumaan lähdin kävelystä ja kevyestä hölkästä. Kunnon kasvaessa juoksumatkat pidentyivät tolpanväli kerrallaan. Ensin kilometri, sitten viisi, lopulta kymmenen. Lihavuusleikkaus tehtiin syksyllä 2020. Seuraavana kesänä (-21) olin normaalipainoinen ja juoksu oli jäänyt pysyvästi elämääni. Olin elämäni kunnossa, joten haave puolimaratonista alkoi itämään. Juoksin ensimmäisen puolikkaani syksyllä -21. Loppuajaksi tuli himpun yli 2 h. Muutaman viikon kuluttua tuosta pääsin alle 1:56. Keväällä -22 alle 1:49. Löysin hyvän valmentajan ja valmennuksen myötä kaudella -23 puolikkaiden lisäksi mukaan tulivat myös 10 km kisat sekä polkukisat. Syksyllä (-23) juoksin Berliinissä ensimmäisen maratonini aikaan 4:00:06. Seuraavat tavoitteet on päästä maraton alle 4 h sekä juosta polku-ultra. Juoksu on huikean hieno harrastus, sitä voi harrastaa missä vain. Siinä saa halutessaan haastaa sekä ylittää itsensä, vielä näin nelikymppisenäkin.”

– Ylipainoisesta sohvaperunasta maratoonariksi

”Ensin aloin tehdä lenkit ja työmatkat kävellen. Yritin kerätä päivittäin vähintään 12 000 askelta. Pikkuhiljaa pelkkä kävely alkoi olla tylsää ja aloin lisäämään juoksupätkiä mukaan. Ja jossain kohdin kävely jäi pois ja juoksu jatkui.”

– Maukka

”Lapset olivat pieniä ja piti lyhentää kahden tunnin kävelylenkit tunnin juoksulenkkeihin.”

– Juoksija

”Jäin työpaikan 45-terveystarkastuksessa kiinni kaikista mahdollisista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä. En ottanut lääkkeitä, sanoin lääkärille yrittäväni elämäntapamuutosta. Tällä tiellä ollaan 13 vuoden jälkeen; monipuolista liikuntaa ja juoksu päälajina. En syö lääkkeitä ja voin kohtuullisesti. Ainoa asia mikä kaduttaa, etten alkanut juoksemaan aikaisemmin!”

– Henri Ryhänen

”Menetin esikoispoikani vuonna 2005. Juoksu metsässä auttoi helpottamaan tuskaa ja surua.”

– Lintu taivaan

”Covid katkaisi joukkuelajien harrastamisen (jalkapallo) ja siirryimme omatoimiseen harjoitteluun ulos, mikä tarkoitti lähinnä itsenäistä lenkillä käyntiä. Kevät 2020 eteni nopeasti jalkapallokauden alkua odotellessa ja samalla huomasi, että juoksu alkoi maistua hyvältä, kun kunto kasvoi ja huomasi nopeasti kehitystä myös yleiskunnon puolella. Pikkuhiljaa juoksu sitten voitti jalkapallon, harrastuksen helpon toteutuksen takia ja ajankäytöllisesti vielä helpompi kun ei ollut enää sidottuna joukkueharjoitusten aikatauluihin.”

– Tuukka Seger

”Uuden naisystäväni kanssa aloimme juoksemaan.”

– Mika

”Olin juoksun aloittaessani 20-vuotias ja ollut koko elämäni vähän liikkuva. En ollut harrastanut minkäänlaista liikuntaa yläkoulun jälkeen, olin hieman ylipainoinen ja poltin tupakkaa. Halusin kuitenkin tulla liikunnalliseksi, koska koin alemmuuden tunnetta silloisessa tilanteessani liikunnallisiin ihmisiin verrattuna. Halusin ryhtyä juoksemaan, mutta lähtötasoni oli sellainen, etten jaksanut juosta kuin lyhtypylväiden välin ennen kuin naama lehahti tulipunaiseksi ja noussut syke sekä rasituksen tunteeseen tottumattomuus sai lopettamaan. Aloin kuitenkin käydä juoksemassa 2–3 lyhtypylvään väliä kävelylenkkien aikana. Sitten hiljalleen pidensin ja pidensin. En omistanut aluksi varsinaisia liikuntavaatteita, vaan juoksin esimerkiksi talvella karvahuppuisessa toppatakissa. Lenkin lopuksi palkitsin itseni tupakalla, mutta lenkkiä ennen en polttanut. Monesti tupakka myös auttoi motivoimaan minua ulos ja samalla sitten lenkille, ettei se täyttä pahaa ollut. Lopulta noin vuoden sisällä juoksumatka piteni, paino putosi, juoksuvaatteita tuli ostettua, tupakointi jäi ja muutama vuosi eteenpäin hain opiskelemaan liikunta-alaa. Tästä on yli 10 vuotta ja työskentelen edelleen liikunnan parissa. Välissä on ollut vähäjuoksuisia vuosia, mutta viime vuosina harrastus, kisat ja tavoitteet ovat vieneet mennessään enemmän kuin aiemmin.”

– Mäntylä

”Lopetin ongelmaksi muodostuneen alkoholin käytön vuonna 2003 ja aloitin juoksulenkkeilyn. Samana vuonna osallistuin 50 v.-ikäsarjassa puolimaraton kilpailuun ja pääsin palkintokorokkeelle. Siitä innostuneena lisäsin harjoittelua ja osallistuin 10 vuoden aikana useisiin kilpailuihin, jopa SM- ja MM-tasolla, mestaruuksia ja mitaleitakin sain useita. Nyt jatkan kuntoliikuntaa edelleen ja haaveena joskus vielä kokeilla kisailuakin, jos terveyttä riittää. Maraton oli päämatkani, mutta kävin myös ratakisoissa ja ultramatkojakin hieman kokeilin. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaharrastus, pitää kylläkin malttaa lisätä vähitellen määrää ja tehoa, se kantaa pidemmälle.”

– Kepe

”Lapsuuden kodissa harrastettu monipuolisesti liikuntaa, maalla oli helpoin lähteä juoksemaan. Jokunen vuosi tuli kilpailtua, opiskelujen jälkeen ystävä houkuttelu juoksuporukkaan. Se on inspiroinut, kun tehty porukassa erilaisia harjoitteita. Lisäksi saanut sieltä uusia, ihania kavereita! Lisäksi työelämässä nähnyt, miten ihmiset eivät kerta kaikkiaan jaksa/fyysinen kunto huono. Itse päätin, että liikun ja pidän itsestäni huolta, että jaksan työelämässä ja vielä eläkkeelläkin. Aina lenkille lähtö ei houkuta, mutta ah mikä euforia sen jälkeen tai kisan jälkeen.”

– Johanna

”Veljeni houkutteli ilmoittautumaan puolimaratonille hänen kanssaan. Ikinä en ollut aiemmin juossut ja peruskuntoni oli tosi huono. 9 kk ennätin harjoitella ennen H-hetkeä ja juoksin ekan puolikkaani hienoon alle 2:20 aikaan. Siihen ei jäänyt harrastus, vaan nyt juoksuvuosia on takana jo neljä ja edessä toivottavasti useita enemmän!”

– @juoksuaskelin

”Kaveriporukalla päätettiin, että ennen kuin tulee 30 v. mittariin, niin käydään juoksemassa maraton. Siihen joutui vajaan vuoden treenata ja nyt näyttää pahasti siltä, että se ei oo jäämässä ainoaksi. Koukussa ollaan juoksuun.”

– Pehko