Petter Eliassen – Irtiotolla voittoihin

Petter Eliassen löysi parhaan kuntonsa, kun hän luopui maailmancupista ja palasi harjoittelemaan Ski Classicsia varten kotiympäristöönsä.

Petter Eliassen hiihti maailmancupissa kertaalleen kärkikolmikkoon osana Norjan viestinelikkoa Salpausselän kisoissa keväällä 2010. Henkilökohtaisissa koitoksissa hän oli maailmancupissa vahvimmillaan 50 kilometrillä ja ehti parhaimmillaan neljänneksi arvostetussa Holmenkollenin kisassa.

Parhaiten Eliassen jäi kuitenkin mieliin lopetettuaan uransa kertaalleen. Hän sai tarjouksen pitkän matkan kisoihin erikoistuneelta Team LeasePlan -tallilta.

Ski Classics -voittoja kertyi lopulta 13, ja Eliassen voitti kiertueen kahdesti.

Huippuvuosina hiihdot ratkesivat näyttävillä irtiotoilla. Hän pohjusti taktiikkaa hiihtämällä ylämäkiä kovaa väsyttääkseen muita.

– Kun kuntoni oli tosi hyvä, koin että kannatti hiihtää ylämäet kovaa, jotta mahdollisimman harva saattoi seurata. Silloin ainakin asetelma kiriin olisi hyvä.

Taktiikan toteuttaminen oli helpointa Eliassenin ensimmäisenä Ski Classics -vuonna, sillä muitakin vauhdinpitäjiä piisasi.

– Esimerkiksi Anders Aukland halusi kisata vastaavalla tavalla.

Irtiotot onnistuivat myös siksi, ettei taso ollut yhtä leveä kuin maailmancupissa, jossa ne olisi hiihdetty seuraavalla ala­mäki­osuudella kiinni. Juuri irtiotto toi Eliassenille voiton Ylläs–Levi-hiihdossa keväällä 2017. Eroa toisena maaliin ehtineeseen Andreas Nygaardiin kertyi 59 sekuntia.

”Löysin sopivan harjoittelutavan”

Eliassen ei koe olleensa kummoinen tasatyöntäjä, kun kutsu Ski Classicsiin tuli. Hän kertoo kuitenkin oppineensa tasurin vahvuudekseen varsin nopeasti. Maailmancup-kisaajan hapenoton perusta ja lihaskunto olivat valmiiksi vankkoja.

– Oli helpompi treenata, kun saatoin keskittyä yhteen asiaan monien tekniikoiden sijaan. Myös hapenottokyky parani. Ilmeisesti löysin minulle sopivan tavan harjoitella.

Maailmancupissa kisatessaan Eliassen kertoo olleensa toistuvasti alipalautunut tai kipeänä. Sairasteluun vaikuttivat myös kaksi pientä lasta.

Lisäksi maailmancupin kisaaminen oli norjalaiselle stressaavaa, sillä näyttöjä piti tehdä jatkuvasti pysyäkseen edustuspaikoilla. Ski Classics -tallissa starttipaikka oli selvä.

Maratonhiihtojen vuosina Eliassen kertoo treenanneensa painottaen määrää korkean rasituksen sijaan. Tarvitsi hän toki tehojakin.

– Kestävyysurheilussa ainakin 80 prosenttia pitää olla matalatehoista, mutta minulla oli enemmän. Harjoituskaudella tein 1–2 tehoa viikossa sekä lihaskuntoa kolmisen kertaa. Muutoin päivässä oli yksi 2–5 tunnin harjoitus. Oli helpompi treenata, kun harjoituksia oli vain yksi päivässä.

Toisinaan hän lisäsi tuntuman mukaan kevyemmän treenin loppuun tehoa. Eliassenille oli tärkeää, että hän sai harjoitella kotiseudullaan Pohjois-Norjassa Altan lähellä ja viettää aikaa perheensä kanssa. Maajoukkueen kanssa piti treenata muualla.

Menestysvuosinaan Eliassen suunnitteli oman harjoittelunsa. Hän kuitenkin keskusteli valmennuksellisista asioista tallin valmentajana ja tallipäällikkönä olleen arvokisamenestyjä Thomas Alsgaardin kanssa. Lisäksi Eliassen keskusteli kilpahiihtäjävaimonsa kanssa, ja hän osasi sanoa, milloin Petter vaikutti väsyneeltä.

”Nousut olivat vahvuuteni.”

Kovempi taso siirsi ratkaisut loppukiriin

Ski Classicsissakin taso nousi vuosien mittaan, ja yhä useampi halusi säästää energiaa loppukiriin. Kilpakumppaneiden kypsyttäminen kovalla vauhdilla muuttui riskialttiimmaksi.

– Se oli minulle tylsempää ja hankalampaa, Eliassen kertoo.

Etulyöntiaseman saaminen vaati yhä enemmän. Kilpahiihtouransa viimeisellä kaudella hän kertoo treenanneensa liikaa perhe- ja muuhun elämäntilanteeseensa nähden.

– Uusi harjoittelutapa teki minusta todella väsyneen. Lisäksi saimme neljännen lapsemme. Ajattelin, millaista haluaisin elämäni olevan, ja halusin keskittyä enemmän perheeseen.

Väsymyksen myötä kisaaminen ei ollut entiseen tapaan hauskaa vaan pikemminkin taistelua. Ilon katoaminen ja perheen tarpeet ratkaisivat päätöksen.

– Nykyään haluan tukea lapsiani ja heidän seuraansa hiihdossa mahdollisimman paljon. Pidän tärkeänä nähdä seurastani kaikki urheilijat ja että he huomaavat minun arvostavan heitä, ovatpa he ensimmäisinä tai viimeisinä. Tärkeintä on, että he tykkäävät hiihtää.