Maastohiihto on viime vuosien trendilaji. Monet ovat saaneet siitä uuden harrastuksen vuosien hiihtotauon jälkeen.
Toisia laji kiinnostaisi, mutta sen aloittaminen mietityttää. Hiihtotekniikan oppiminen ja välineiden hankinta tuntuvat vaikealta. Ei syytä huoleen, ohjeillamme hiihtoharrastus alkaa ilman turhia pettymyksiä.
1. Pertsaa vai vapaata?
Ensimmäiseksi on valittava hiihtotapa, eli päätettävä tuleeko sinusta perinteisen vain vapaan hiihtotavan harrastaja. Valitse alkuun vain jompikumpi. Kun olet kehittynyt ensimmäisen hiihtotapasi kanssa, voit laajentaa harrastustasi molempiin.
Useimmille on helpompi aloittaa perinteisestä. Sen liikeradat muistuttavat kävelyä ja juoksua ja ovat ylipäänsä helpommat oppia. Perinteisen voi aloittaa, vaikka kunto olisi päässyt repsahtamaan. Pertsaa voi hiihtää hyvin kevyesti, ja siksi se sopii oikeastaan kaikille liikkujille pikkulapsista vanhuksiin.
Vapaa eli luisteluhiihto sen sijaan vaatii kohtuullisen hyvän kestävyys- ja lihaskunnon, koska sen tekniikoiden oppiminen vaatii hiihtämistä melko reippailla vauhdeilla. Jos sinulla on urheilutaustaa ja olet hyvässä kunnossa, voit aloittaa myös luisteluhiihdosta.
2. Miten alkuun?
Kun hiihtotapa on valittu ja välineet hankittu, lainattu tai vuokrattu, on aika lähteä ladulle. Samalla pitäisi oppia uusi tapa liikkua.
Parhaiten pääset alkuun hiihtotunnilla. Osaava valmentaja pystyy yhden tai kahden kerran aikana opettamaan niin pitkälle, että pääset omin päin pidemmillekin lenkeille. Opetukseen sijoitettu muutama kymppi on usein paras investointi uuteen harrastukseen. Yksityistuntien lisäksi tarjolla on ryhmätunteja ja -kursseja.
Monet ovat oppineet hiihdon omin päin. Voit kokeilla, opitko itsenäisesti matkien muita hiihtäjiä. Huomioi kuitenkin, että hiihto on tekniikkalaji. Kerralla tarkoituksenmukaiseksi opitusta tekniikasta ei tarvitse myöhemmin opetella pois.
Hiihdä ensimmäiset lenkit hyväkuntoisella ladulla.
Netissä piisaa hiihdon opetusvideoita, ja Juoksija.fi-sivustoltamme löydät hiihdon tekniikkavideot. Niistä selviävät sekä perusasiat että edistyneemmän tekniikan salat. Videot auttavat myös luomaan mielikuvaa siitä, miltä hiihdon tulisi näyttää ja miltä sen pitäisi tuntua.
Omaa hiihtoa kannattaa videoida. Ensimmäiset otokset voivat olla karua katseltavaa, mutta niiden avulla voi karsia pahimpia tekniikkavirheitä.
Kolme hyvää perusneuvoa toimii aloittelijoille niin pertsalla kuin vapaalla.
I. Harjoittele ilman sauvoja. Se auttaa pertsalla pidon löytämistä potkuun ja molemmilla hiihtotavoilla oikean rytmin hahmottamista.
II. Pidä sauva aina kevyesti takaviistossa, älä koskaan pystysuorassa. Silloin hiihtoasento on parempi.
III. Oikea hiihtorytmi löytyy ja pysyy yllä yksinkertaisesti laskemalla: yk-si kak-si yk-si kak-si. Pyri hiihtämään alkuun omalla rytmilläsi. Älä turhaan sopeudu kaverin rytmiin, joka ei välttämättä sovi sinulle.
3. Kuinka rakentaa hiihtokunto?
Hiihto on koko kehon laji. Se vaatii useita lihaksia, jotka ovat saattaneet jäädä vähälle käytölle. Siksi hiihto voi tuntua alkuun yllättävän raskaalta ja lihaksia kivistää. Sitä ei kannata pelästyä, keho oppii nopeasti uusille tavoille, kunhan sitä rasitetaan sopivasti.
Hyvä perusneuvo aloittelijalle on, mene ladulle niin usein kuin mahdollista, mutta vasta kun olet palautunut edellisestä hiihtokerrasta.
Mitä useammin hiihdät, sitä paremmin uudet liikeradat tarttuvat lihasmuistiin. Väsyneenä hiihtäessä aloittelijan tekniikka kuitenkin hajoaa helposti. Silloin lepopäivä voi olla treeniä parempi valinta.
Muista, että kunto nousee vain levossa, kun keho palautuu harjoituksen rasituksesta.
Jos nukut hyvin, heräät pirteänä ja ruoka maistuu, harjoittelurasitus on sopiva. Mikäli useampana päivänä peräkkäin olo on väsynyt, kannattaa keventää harjoittelua tai levätä, kunnes olo on parempi.
Talvella flunssat vaanivat hiihtäjää. Siksi kannattaa alusta asti ottaa tavaksi vaihtaa heti lenkin jälkeen kuiva paita ylle, jos mahdollisuutta suihkuun ei ole.
Palautumisen kannalta on tärkeää syödä ja juoda pian rasituksen jälkeen. Kehon kuluttama energia pitää korvata. Kuntoilija ei yleensä tarvitse erikoisjuomia tai kalliita urheilupatukoita.
Juomaksi riittää kraanavesi, joskin maito, piimä tai kasvisjuoma auttaa palautumista. Heti harjoituksen jälkeen voit pureskella hedelmän ja pähkinöitä, jos et pääse syömään muuta ruokaa tai se ei vielä maistu.
4. Missä hiihtää?
Useimmiten lähilatu on paras harjoituslatu. Mitä vähemmän matkoihin kuluu aikaa, sitä enemmän ehdit hiihtää. Helpoillakin laduilla hiihtäminen on peruskuntoilijalle riittävän monipuolista liikuntaa. Vasta tavoitteellisen harjoittelun myötä vaativammat ladut hyödyttävät osalla hiihtokerroista.
Kuitenkin aloittelijaa auttavat hyväkuntoiset ladut. Tekniikkaa on helpompi rakentaa, jos latu ei mulju alla eikä luistelubaana ole lumipöpperöä tai peilijäätä. Sama pätee osaaviin hiihtäjiin etenkin kauden alussa.
Hiihtovarusteet
1. Sukset
Suksia hankkiessa on tärkeä valita osaava kauppias. Tavallisissa, suurissakaan urheilukaupoissa ei suksiosaaminen usein riitä. Suurissa ketjuissa on tyypillisesti yksittäisiä maastohiihtoon panostavia liikkeitä, joissa osaamista saattaa olla lähes aina tarjolla. Muissa ketjun liikkeissä osaaminen on henkilösidonnaisempaa ja satunnaisempaa.
Osaavia suksikauppiaita on kaikkialla Suomessa. Vinkkejä kannattaa kysyä jo hiihtoa harrastavilta tai netin hiihtokeskustelupalstoilta.
Hiihdon erikoisliikkeet ovat yleensä varmoja valintoja. Paras kauppa on sellainen, joka tarjoaa mahdollisuuden kokeilla suksia hiihtämällä.
Jos tämä ei onnistu, kannattaa ostaessa varmistaa, että saat vaihtaa sukset, mikäli ne eivät toimi odotusten mukaisesti.
Usein sanotaan, ettei suksia voi ostaa netistä. Suomessa on kuitenkin muutama hiihdon erikoisliike, joissa osataan valita sopivat sukset etänäkin, kunhan hiihtäjästä on riittävät tiedot. Silloin on tärkeää kertoa tarkasti omat mitat ja arvioida oma osaaminen rehellisesti.
Verkkokaupasta tilatessa pitää aina varmistaa, että sukset saa palauttaa tai vaihtaa.
Aloittelijan kannattaa etsiä mahdollisimman helppohiihtoisia suksia. Suksivalinta ratkeaa osaamisen, hiihtovauhdin ja hiihtopaikkojen mukaan.
Perinteisen suksista Etelä-Suomen kosteilla laduilla rauhallisesti hiihtävälle nanosukset ovat hyvä valinta. Ne pitävät varmasti, mutta luisto heikkenee etenkin kovilla pakkasilla.
Suurin osa Suomessa myytävistä pertsoista on skinieli pitokarvasuksia. Ne kannattaa valita tarkasti hiihtäjän painon ja tekniikan mukaan. Leppoisasti hiihtävälle edulliset, puurunkoiset sukset ovat hyvä valinta. Reippaammista vauhdeista pitävän kannattaa hankkia kenno- tai vaahtoydinpertsat.
Jos pitovoitelu ei pelota ja sitoudut sen opetteluun, voideltavat pertsat ovat lähes aina paras valinta. Niiden valikoima kisasuksia halvemmissa hintaluokissa on kuitenkin kutistunut harmillisen pieneksi.
Luistelusuksista aloittelijan kannattaa etsiä suksensa keskihintaisista sivakoista. Halvimmat, puuydinrunkoiset sukset eivät toimi edes kokemattoman hiihtäjän alla. Jos suksea valittaessa niitä pääsee kokeilemaan, hiihdettävyys loivaan ylämäkeen kertoo eniten suksien sopivuudesta.
Perinteisen suksien tulisi aikuisella olla 15–25 senttiä hiihtäjää pidemmät. Pituutta tärkeämpää on suksien jäykkyys. Se ratkaisee, pitävätkö ja luistavatko sukset. Kaupassa tämä on varmistettava paitsi lapputestillä, mielellään myös puristusvaa’alla.
Luistelusukset ovat yleensä 5–20 cm hiihtäjää pidemmät ja niiden jäykkyyden on sovittava hiihtäjän painolle ja osaamistasolle.
Mikäli hankit käytetyt sukset, niihin pätevät samat säännöt ja nekin olisi hyvä testata ladulla ennen ostopäätöstä.
2. Sauvat
Useimmille hiihtäjille edulliset sekoitekuitusauvat ovat paras valinta. Niissä on sekä hiili- että lasikuitua. Sauvojen on oltava riittävän jäykät, sillä ne eivät saisi notkua taivuttaessa. 70 prosenttia hiilikuitua riittää yleensä hyvällekin kuntohiihtäjälle.
Somman koon ratkaisee se, missä hiihdät. Mikäli pysyttelet hoidetuilla laduilla, pieni sompa riittää. Jos sivakoit itse hiihdetyillä luontoladuilla, valitse hieman suurempi sompa.
Sauvan tärkein osakokonaisuus on kahva ja hihna. Niitä pitää kokeilla ennen ostoa. Kahvasta täytyy saada hyvä ote. Hihna kiristyy napakaksi keliin sopiva hiihtohanska kädessä, mutta kämmen ei saa jäädä puristuksiin. Huomioi, että nollakelillä ja reilulla pakkasella hanskan paksuus on olennaisesti erilainen.
Kämmenen ympäri kiinnitettävä hihna on pelkkää remmihihnaa parempi valinta. Eron huomaat hiihtäessä, et välttämättä kaupassa.
Perinteisen sauvojen pituus on noin 0,83 kertaa hiihtäjän pituus. Vapaan hiihtotavan sauvoissa kerroin on 0,90. Kaavoissa sauvat mitataan piikistä hihnan kiinnityskohtaan, ei kahvan yläpäähän asti.
Huonolla monolla hyväkään suksi ei toimi.
3. Monot ja siteet
Monoista ei kannata pihistää liikaa. Huonoilla monoilla et saa hyviäkään suksia toimimaan.
Monon on molemmilla hiihtotavoilla istuttava napakasti. Vanha ohje siitä, että villasukan on mahduttava, kannattaa unohtaa. Kylmällä monojen päälle voi laittaa erilliset mononsuojat. Perinteisen monon on taivuttava päkiän alta. Muuten hiihtäessä ei löydy pitoa.
Vapaan monojen tärkein ominaisuus on jäykkä pohja, joka välittää potkun voiman sukseen ja vakauttaa hiihtoa. Siksi molemmat hiihtotavat tarvitsevat omat mononsa.
Lähes kaikki uusina myytävät monot ja siteet ovat yhteensopivia. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että molemmat ovat NNN-standardin mukaiset. Käytetyissä saattaa olla myös kiinnitysratkaisuja, jotka eivät ole NNN-yhteensopivia.
Uusista poikkeuksia ovat osa Madshusin luisteluhiihdon kisamonoista, jotka kiinnitetään päkiän alta Skate X -siteeseen.
4. Hiihtovaatteet
Tärkeimmät ohjeet hiihtolenkin vaatetuksessa ovat kerrospukeutuminen ja liian kuumien asusteiden välttäminen.
Ihoa lähimmän vaatteen pitää siirtää kosteus ulompiin kerroksiin. Urheilukerrastot ovat paras valinta.
Uloimpana kerroksena olevan hiihtoasun on suojattava hiihtäjää etupuolelta viimalta. Ylimääräiset lämmöt haihtuvat paremmin, jos selkä- ja takamuspuolella ei ole tuulipanssaria.
Pue väliin kerroksia kelin mukaan, sitä enemmän, mitä kylmempää.
Aloittelijan yleisin virhe on ylipukeutuminen. Maastohiihto on koko kehon laji, jonka aikana lihakset kehittävät tehokkaasti lämpöä. Siksi kylmilläkin keleillä pärjää yllättävän kevyissä vaatteissa, kunhan niiden tuulisuojaus toimii. Halutessasi voit keventää vaatetusta pienen alkulämmittelyn jälkeen.
Markkinoilla on runsaasti hiihtoon tarkoitettuja asuja. Myös juoksuun ja pyöräilyyn suunnitellut asut toimivat yleensä ladulla, kunhan niissä on riittävä tuulisuojaus.
Hanskoja hiihtäjän kannattaa hankkia ainakin kahdet. Napakat sormikkaat lauhalle kelille ja kylmemmälle joko rukkaset tai kolmisormihanskat.
Hyvä hiihtopipo suojaa tuulelta, ulottuu korvien yli ja istuu napakasti valumatta silmille. Kylmällä pipon alle voi laittaa ohuen kypärämyssyn tai käyttää kaulalla ja osin pipon päällä putkihuivia. Leppoisalla kelillä riittää panta.
5. Muut varusteet
Kaupoissa piisaa hiihtäjille myytäviä varusteita suksipusseista juomareppuihin. Niitä voit hankkia tarpeidesi mukaan harrastuksen kehittyessä.
Hiihtolasit ovat kuitenkin usein aloittelevallekin hiihtäjälle hyödylliset. Niiden pitää olla riittävän suuret, että ne suojaavat silmiä viimalta.
Hyvät hiihtolasit eivät huurru ja niissä saattaa olla vaihdettavat linssit eri keleille. Keskitalvella kirkas linssi ei turhaan karsi valoa ja toisaalta kevättalven aurinkopäivinä varsin tummat lasit ovat tarpeen. Jälkimmäiseen sopivat myös riittävän peittävät aurinkolasit.
Lue myös:
Kuntoilijan
Helppo massahiihto
Katso ohjelma treeniohjelmista!
Teksti Axa Sorjanen Kuvat Tomi savolainen
Hiihto 1/2025