Vanhan sanonnan mukaan perinteisen potku lähtee lantiosta hiihtäjän pudottautuessa ponnistukseen. Perinteisen potku eroaa ratkaisevasti luistelupotkusta siinä, että suksi on pysäytettävä hetkeksi lumeen, vaikka hiihtäjä liikkuu samaan aikaan koko ajan eteenpäin.
Mikäli perinteisen hiihdon potku ei ole riittävän terävä ja suuntaudu ensin suoraan kohti latua, se heikentää hiihdon taloudellisuutta ja vaikeuttaa pidon saavuttamista.
Oheisista kilpahiihtäjä Dario Golognan hiihdosta otetuista kuvista näkyy hyvin, miten potkun voima suuntautuu aluksi kotisuoraan suksea kohti sen voidealueelle. Vasta sen jälkeen ponnistus alkaa suuntautua taaksepäin.
Hiihtäjän asento on vuorohiihdossa koko ajan eteenpäin kallistunut. Potkun alussa polvi on edessä ja kehon paino lepää jalalla päkiävoittoisesti. Tästä asennosta on helppo tehdä ponnistus kohtisuoraan sukseen niin, että voidepesä painuu kiinni latuun.
Rento yhden suksen liukuvaihe on olennainen osa vuorohiihdon tekniikkaa. Kun hiihtäjä liukuu rennosti yhdellä suksella, potkuun saa hyvän pidon. Mikäli hiihtäjän paino on molemmilla suksilla ja suorituksessa on selkeä kahden suksen liukuvaihe ennen ponnistusta, potkun teho heikkenee ja pitoa on vaikeampi saavuttaa.
– Virpi Sarasvuon (os. Kuitusen) perinteisen tekniikka oli monessa suhteessa ihanteellisen hyvä. Hän liukui rennosti ja herkästi yhdellä suksella ennen ponnistusta. Näin Virpi pystyi hyödyntämään liu’uissa jokaisen sentin hyväksi ja tekemään potkun juuri oikeaan aikaan, Jarmo Punkkinen sanoo.
Perinteisen potku vaatii hyvän pidon
Punkkinen muistuttaa, että niin kilpa- kuin kuntohiihtäjille on korostettava hyvän pitovoitelun merkitystä erityisesti tekniikkaharjoittelussa.
– Hyvä pito on aivan oleellisen tärkeää oikeaa potkutekniikkaa opeteltaessa. Suomessa hiihdetään edelleen liian lipsuvilla suksilla. Kun pito on hyvä, sukseen voi luottaa ponnistuksessa. Potkun voi tehdä räväkästi ja lopettaa ajoissa, jolloin liukuvaiheesta tulee mahdollisimman rento, Jarmo Punkkinen sanoo.
– Mitä kovempaa hiihdetään, sitä parempi pidon on oltava, koska suksi on tärkeää pysäyttää lumeen mahdollisimman lyhyeksi ajaksi.
Vuorohiihto sauvoitta on erittäin tehokas tapa opetella perinteisen tekniikkaa. Se opettaa yhden suksen liukua ja potkun terävyyttä ja suuntaamista. Käsien rento heilunta rytmittää jalkatyötä.
Rento yhden suksen liukuvaihe on olennainen osa vuorohiihdon tekniikkaa
1. Hiihtäjä liukuu rennosti yhdellä suksella ja vapaa liukuvaihe on päättymässä. Vapaa suksi palautuu ilmassa, jolloin ei synny kahden suksen liukua. Käsityöntö on juuri alkanut.
Tässä vaiheessa valmistellaan uutta potkua ja suksen pysäyttämistä kiinni latuun potkun ajaksi. Liukujalan polvi alkaa ojentua ja painopiste nousta.
2. Asento on vuorohiihdossa koko ajan eteenpäin kallistunut. Potkuun valmistautuvan jalan polvi suoristuu, ja painopiste on ylhäällä, jolloin potkuun on hyvä pudottautua. Vapaa suksi on tulossa kohti latua.
Käsityö on aktiivisimmillaan, ja vapaa käsi alkaa heilahtaa rentona alakautta eteen.
3. Vapaa jalka (vasen) on palannut lähelle ponnistavaa jalkaa, jolloin ei synny kahden suksen liukuvaihetta. Ponnistus on alkamassa hiihtäjän painautuessa alaspäin ja polven painuessa kohti suksea.
Kehon massa on tukevasti jalan päällä päkiävoittoisesti. Näin paine saadaan suunnattua suksen voidealueelle. Jos kehon paino lepää liikaa kantapään varassa, pitoa on vaikea löytää, koska voidepesä sijaitsee kantapään etupuolella. Kun asento on kallistunut eteenpäin eikä takapuoli työnny liikaa taakse, suksen saa pitämään paremmin.
4. Tässä vaiheessa on kaikki oleelliset elementit tehokasta potkua varten. Ponnistavan jalan (oikea) polvi on painautunut voimakkaasti kohti suksen voidealuetta. Huomaa, että polvilumpio on selkeästi monon kärjen etupuolella.
Myös ponnistavan jalan reisi on kohtisuorassa kulmassa kohti suksea, jolloin potkun voima suuntautuu voidealueelle. Vapaa käsi heilahtaa samanaikaisesti eteen potkun suuntautuessa taaksepäin. Rento käsiheilahdus tehostaa potkua.
5. Asento on säilynyt koko syklin ajan eteenpäin kallistuneena. Uusi sauvatyöntö on alkamassa ja edellinen päättyy. Ponnistus on lopuillaan, ja ponnistavan jalan suksi alkaa irrota ladusta.
Perinteisen potku on lopetettava riittävän ajoissa, jotta liukuvaiheesta tulee rento. Kun hiihtäjä voi luottaa suksen hyvään pitoon, jalkojen voimaa voi tuottaa räväkästi. Silloin liuku lähtee heti ja on rento. Jos suksen kanta jää taakse alas ja potku pitkittyy, rento liuku häiriintyy.
Vuorohiihto sauvoitta opettaa oikeaa potkutekniikkaa ja rentoa yhden suksen liukua, kunhan suksiin voidellaan todella hyvä pito.
Teksti Seppo Anttila Kuvat Aapo Laiho