Tuhlaajapojan päiväkirja: Parempaan suuntaan

Treenit sujuivat syyskuussa jo paremmin, mutta työmaata on vielä edessä, kirjoittaa Lauri Hollo kuntoremontistaan.

Jalkojen laskimot ovat vaivanneet koko kesän, oikea jalka onneksi operoitiin keväällä. Elokuussa alkoikin sitten vasen jalkaterä turvota. Niin paljon, ettei mahtunut normaali lenkkari jalkaan. Onneksi elokuulle sattui operoidun jalan jälkitarkastus, minkä yhteydessä sain ohjeet uusien tukisukkien hankkimiseksi. Kävin asiantuntijalla, joka mittaili jalan tarkkaan ja valitsi oikeat sukat. Ja kas kummaa, jo parissa päivässä jalkaterä palautui ennalleen.

Keskiviikko 4.9.

Nyt siis ensimmäinen kähölenkki (kävely-hölkkä) oikeilla lenkkareilla pitkiin aikoihin. Fiiliskin on heti parempi, kun on hyvät kengät jalassa. Pahaa silti pelkään, että vauhtiin se ei tule vaikuttamaan… Hiukan nokka vuotaa, mutta se ei haittaa. Vaimo ollut reilun viikon keuhkokuumeessa, joten itse ei pientä nuhaa jaksa valittaa. Viikko aikaa Saarenmaan lomaan, saa nähdä, kuinka sen kanssa käy. Niin, se lenkki. 24 astetta täysin tuuletonta lämpöä, ei pölhömpi syyskuun keli. 32 minuuttia 3+1-kävelyhölkkää, ME-tason hiki. Sääriin ja pohkeeseen sattui, mutta mitä sitten. Nyt mennään taas.

Perjantai 6.9.

Reippaana kohti punttisalia. Lähes tyhjä vanhan koulukunnan äijäsali, hyvä meininki. Jalkaprässiin laitoin vahingossa hiukan liian isot painot. En kuitenkaan jaksanut vähentää niitä, koska ylimääräinen vaiva. Polvessa sitten hiukan kirpaisi. Pystypunnerrus päälle ja sitten kyykyt. Polvi hieman napsahti, mutta kipu meni nopeasti ohi. Illalla kotosalla oli hiukan kipeämpi. Toivottavasti ei mitään sen kummempaa…

Keskiviikko 13.9.

Jokusen päivän polvi vaivasi, muttei enää. Tänään yhdistelmä lenkki + sali. Lenkillä hieman ”kaahailin”, mikä näkyi sykkeissä. Vuoden maksimivauhdit tienattu. Juokseminen eli kävelyhölkkä saisi muuttua helpommaksi, mutta kai se tästä taas pikkuhiljaa.

Maanantai 18.9.

Salilla. Ei pitkä reeni, mutta kovilla painoilla. Oliko järkevää? No ei, huomenna tuntuu taatusti kropassa. Huomenna onneksi hierova osteopaatti, joten eiköhän siellä jälleen myllytetä ainakin selkää kondikseen.

Maanantai 30.9.

Kähölenkki ja punnitus. Vaikeaa oli. Kipuja säärissä, lonkassa ja polvissa, tosin alkoivat lenkin aikana sulaa. Kysyn itseltäni, pitäisikö pyöräillä useammin. Pitäisi, se kun ei kipuja aiheuta minnekään. Pyöräily vain on jostain syystä hieman tylsää. Lisäksi kotiovelta lähdettäessä luvassa on mihin suuntaan tahansa jumalattomia mäkiä. Sähköpyörää en silti hanki. Ainakaan vielä.

Vaaka kertoo, että kesällä hankitut muutamat ylimääräiset kilot on karistettu. Aika paljon se taas kerran vaati duunia, joten ei niitä huonoja kuukausia passaisi kyllä ottaa väliin yhtään. Vieläkään ei ole löytynyt sellaista alkuvuoden flow-tilaa, joka saisi treenaamaan tasaisesti 4–5 kertaa viikossa. Enemmän tekeminen on ollut pakkopullaa. No, kai se kuuluu asiaan, joskus fiilis vain on parempi, joskus kehnompi. Paino saisi sekin nytkähtää loppuvuodesta reilummin alas. Tavoitteeseen on vielä matkaa. Duunia ja duunia vaan. Uutta kuukautta kohti.