Tuhlaajapojan päiväkirja: Torjuntavoitto 

Huhtikuuhun lähdettäessä tiesin, että edessä on haastava kuukausi. Kaksi viikkoa Espanjassa leirillä urheilijoiden kanssa tarjoaa joko riskin tai mahdollisuuden. Nyt se meni aika lailla fifty–fifty. 

Asuin leiristä viikon 17- ja 18-vuotiaiden urheilijoideni kanssa, toisen viikon lomalle saapuneen vaimoni kanssa. Kaunistelematta ruoka- ja juomavalio menivät siihen kuuluisaan vihkoon. Kokkasimme urheilijoiden kanssa vuoropäivinä. He tarvitsivat isot kasat proteiinia ja hiilihydraattia, joten niitä meni itselläkin rajusti; valkoista leipää, pastaa, riisiä, kokolihaa.. 

Kun vaimo tuli viikoksi, söimme pääosin ravintoloissa. Ei ihan optimiratkaisu sekään painonhallinnan kannalta. Kyytipoikana kului myös olutta ja viiniä. Vaikka töissä olinkin, lomafiilis tuli väkisin välillä pintaan, ei näitä reissuja kuitenkaan niin kovin usein ole. Liian monta kertaa tuli mieleen, että palataan sitten kotona ruotuun. 

Treenipuolella pyöräily nousi odotetusti ykköseksi. Toki usein se oli vain päivittäinen 2 × 3,5 km majapaikasta urheilukentälle ja takaisin, mutta jokunen pidempikin lenkki tuli heitettyä. 

Perjantai 5.4. 

Koko aamun työhuoneella oli sellainen olo, että reenaamaan pitäisi, mutta kroppa tuntuu siltä, ettei jaksa. Keskiviikon tunnin kähö (kävely-hölkkä) mäkisellä reitillä vei mehut. Puen kuitenkin päälle ja lähden lumituiskuun. Kroppa oli oikeassa. Puolen tunnin kähö ja 40 minuutin puntti eivät oikein sujuneet. Puolivillaista tekemistä, vaikka puntilla ihan pätevät raudat. Kai kroppaa pitäisi kuunnella enemmän, mutta enemmän kuuntelen ääntä, joka kuiskii, että jos et nyt mene, jää viikon reenisaldo säälittäväksi.  

Keskiviikko 10.4. 

Matka Espanjan Torreviejaan leirille. Matkaamme ystävällisen paikkakunnalla asuvan Kristerin kyydillä hänen luokseen ja haemme erittäin edulliset vuokrapyörät. Paluumatka on noin seitsemän kilometriä polkemista. Pyörässäni on ns. kilpasatula ja hanuri huutaa hoosiannaa sekä Siionin virsiä. Majapaikkamme on keskellä kylää, kadut ovat täällä kivikovaa laattaa. Mitenköhän käy juoksemisen tällä reissulla? 

Perjantai 13.4. 

Ylämäkiharjoitus urheilijoilla. Jäin sen jälkeen kähöämään noin kilometrin mittaista mäkeä ylös alas. Hitokseen kuuma. Paluumatkalla joukko löntysteleviä koululaisia nenä kiinni älypuhelimissaan hiipii kannoilleni. On ihan pakko kiristää vauhtia. Karistan heidät. Lenkin jälkeen pyörällä muutaman pidennysmutkan kautta kämpille.  

Maanantai 15.4. 

Vaimo saapui eilen iltamyöhällä. Tänään urheilijoilla lepopäivä, joten teimme retken Orihuelaan ja Murciaan. 30 kilometrin bussimatka Orihuelaan kesti tunnin, 40 kilometrin junamatka Murciaan 18 minuuttia. Askelia tuli päivän aikana julmettu määrä, kai sekin reenistä käy. Vastapainoksi toki kaksi ravintolakäyntiä melko runsaine ruokajuomineen. 

Tiistai 23.4. 

Kentälle pyörällä, sieltä pyörien palautus vuokraajalle. Yhteensä reipas tunti sotkemista. Reissun reenit tehty, huomenna kotiin. 

Maanantai 29.4. 

Ensimmäinen lenkki kotimaassa sortseissa ja T-paidassa. Se siivitti myös vauhtia. Toivottavasti tämän enempää lenkkikamaa ei tarvi pukea päälle enää ennen syksyä. Hiukan pelonsekainen piipahdus puntarilla. Huh, lisäkiloja ei ole tullut. Torjuntavoitto, kuten häviäjillä on tapana sanoa. Toukokuussa mennään sitten ihan eri tahtiin, eikä lipsuta. Kolmannesvuosi takana aloituksesta. Keskitahdilla 30 kilon tavoite on vuoden lopussa täynnä. 

Tiistai 30.4. 

Vappuaaton kunniaksi piti mennä vetämään kunnon pitkä työmiespuntti. Vaan yölläpä alkoi rapsakka flunssa, josta oli jo hiukan viitteitä eilen. Toivottavasti menee nopeasti ohi.