Kahdeksan päivää etelän auringossa – keskiössä juokseminen. Kiehtova sporttireissu Fuerteventuralle oli täynnä hikeä, naurua ja kepeitä askelia.
Kolmet juoksukengät, läjä kevyttä urheiluvaatetta, pyöräilykengät, uimahousut – ja kauluspaita. Siinä matkalaukkuni oleellisin sisältö, kun liityin joulukuussa Helsinki City Running Dayn juoksuleiriläisten matkaan. Tunnelma oli odottava, sillä itselleni pelkästään liikuntaan keskittyvä leirimatka oli täysin uusi kokemus.
Olen käynyt aiemmin kolmella muulla Kanariansaarten saarella. Heti ensi silmäyksillä kävi selväksi, että Fuerteventura on maastoltaan ja maisemiltaan toista maata. Näkymät saarella ovat varsin karuja ja maasto kuivaa. Toisaalta korkeuserot ovat miedommat kuin vaikkapa Gran Canarialla tai Teneriffalla. Joka puolella silmänkantamattomiin näkyvien kukkuloiden muodot ovat enemmänkin laakeita kuin jyrkkiä.
Saaren pääkaupungin Puerto del Rosarion (noin 39 000 asukasta) eteläpuolella sijainneelta lentokentältä bussi vei matkalaiset kohti etelää Playitas Resort -nimiseen kohteeseen, joka sijaitsee Gran Tarajalin kupeessa Las Playitasin kylässä. Seikkailu alkakoon.
Todellinen urheilukohde
Jo saapumisiltapäivän tutustumiskävelyn aikana selvisi, että nyt olemme urheilulomailun ytimessä. Alueella on muun muassa täysmittainen 50 metrin olympia-allas, hyvin varusteltu pyörävuokraamo, kuntosaleja, padel- ja tenniskenttiä, urheiluhalli palloilulajeihin, pari urheiluliikettä sekä paljon muuta.
Kuuden tunnin lentomatkan jumittamia jalkoja syyhytti jo sen verran, että jo avauspäivänä oli pienen verryttelylenkin aika. Pienen kyläkierroksen jälkeen juoksimme rantabulevardin läpi ja lenkille tuli pieni polkuosiokin. Matkan rasitukset kaikkosivat välittömästi ja rento puheensorina kaikui juoksijoiden kesken.
Sen lisäksi, että leirikokemus oli allekirjoittaneelle ensimmäinen, ei siinä suinkaan vielä kaikki. Loukkaantumisen takia yksi ryhmän ohjaajista oli estynyt vetämään lenkkejä, joten leirin päävalmentaja Harri Hänninen pyysi minua paikkaajaksi. Pienen epäröinnin jälkeen (en ole vetänyt lenkkejä aiemmin) päätin vastata kutsuun myöntävästi, olisinhan samoilla lenkeillä mukana joka tapauksessa.
Toisen päivän aamulenkillä olin jo vetämässä nopeinta lenkkiryhmää, jonka joku keksi ristiä kuumaksi ryhmäksi. Tämän ryhmän kesken juoksimme viikon mittaan hyvässä hengessä kolme aamulenkkiä ja sunnuntain pitkän lenkin. Pientä vaihtuvuutta ryhmässä oli, mutta mukana oli yleensä puolenkymmentä juoksijaa.
Leiriohjelma Fuerteventura joulukuu 2023
| Pvm | Aamupäivä | Iltapäivä |
|---|---|---|
| Ma 4.12. saapuminen | kevyt lenkki 7,5 km | |
| Ti 5.12. | aamulenkki 9 km* | juoksutekniikka-analyysi |
| Ke 6.12. | testijuoksu 8 km VK (+verr) | – |
| To 7.12. | aamulenkki 9 km* + voimaharjoitus 1 h | vesijumppa |
| Pe 8.12 | rataharjoitus 2 000 m + 1 000 + 3 × 400 m ( + loppuverr. 5 km* takaisin hotellille) | – |
| La 9.12. | lepo (monelle leiriläisellä maantie- tai maastopyöräilyä tai muuta omatoimista liikuntaa) | |
| Su 10.12. | pitkä lenkki 22 km* | – |
| Ma 11.12 | aamulenkki 5 km | paluumatka |
* Tähdellä merkittynä pisimpiä matkoja juosseen ryhmän lenkkien pituudet.
Aamulenkkejä, voimaa ja VK:ta
Leiriohjelma näytti ensisilmäyksellä kevyehköltä. Yhtä lepopäivää lukuun ottamatta jokaiselle päivälle oli ohjelmaa. Aamulenkit ja pitkä lenkki tehtiin kolmessa eri vauhtiryhmässä, jolloin jokainen juoksija valitsi itselleen sopivaksi katsomansa ryhmän. Oman juoksuryhmäni aamulenkit olivat pidempiä kuin muissa ryhmissä, ja pitkä lenkkikin säädettiin osallistujien toiveesta noin 22 kilometrin pituiseksi. Juoksukilometrejä kertyi siis aivan riittävästi.
VK-treeni rantabulevardilla maistui!
Tiistaisen aamulenkin jälkeen leiriläiset kokoontuivat kolmessa ryhmässä Harri Hännisen juoksutekniikkaan keskittyvään osioon, jossa jokaiselta otettiin videolle pieni pätkä omaa juoksua. Keskiviikon kokokohtana oli 8 kilometrin vauhtikestävyystreeni, jota myös ”leirikisaksi” kutsuttiin. Reilun kilometrin pituista rantabulevardia edes takaisin juoksemisessa oli se etu, että myös erivauhtiset juoksijat pystyivät tsemppaamaan vastaan tullessaan toisiaan.
Vauhtikestävyystreenin jälkeen Hänninen luennoi kestävyysharjoittelusta ja kertoi muun muassa miten VK-harjoituksen vauhtien avulla pystyy arvioimaan kevyen lenkin vauhteja.
Torstaina aamulenkin ja aamiaisen jälkeen oli vuorossa Minttu Rinteen johdolla tehty lihaskuntoharjoitus. Se sisälsi oivallisia harjoitteita juoksulihasten ja keskivartalon lihasten kehittämiseen. Erityishuomion treenisetissä keräsi kenties monelle vähemmän tuttu liike, ristikkäisten raajojen lasku sivulle lantionnostoasennossa. Sen taatusti moni sisällytti leirin jälkeen myös omaan kotijumppaohjelmaansa!
Oppia rataharjoitteluun
Perjantain rataharjoituksen kenttänä toimi Gran Tarajalin pikkukaupungin (7 900 asukasta) laidalla sijaitseva Estadio Municipal De Gran Tarajal. Hiljattain remontoitu merenrannan läheisyydessä sijaitseva pikkustadion oli ensiluokkainen treenipaikka.
Ohjelmassa oli juosta 2 000 m + 1 000 m + 3 × 400 m. Verryttelyn ja koordinaatioliikkeiden jälkeen siirryttiin itse asiaan. Monille leiriläisille rataharjoittelu ei ollut tuttua, joten radalla tuli varmasti kokemusta ja oppia oman vauhdin tuntemiseen. Useampi leiriläinen mainitsi pitäneensä kovasti radalla harjoittelusta, joten ratasessio toi varmasti lisäintoa myös kotona harjoitteluun.
Osa leiriryhmästä palasi kentältä hotellille saapumiseen käytetyllä bussilla, osa käveli oikopolkua kukkulan yli takaisin ja osa hölkkäsi viiden kilometrin loppuverryttelyn teitä pitkin majapaikkaamme. Tämä oli yksi hyvä esimerkki leirin sopivuudesta monen tasoisille harrastajille. Itse treeni tehtiin samassa paikassa yhdessä, mutta loppuverryttelyn kuormittavuuden sai jokainen valita kuntotasonsa ja vireystilansa mukaan.
Monipuolisuus toi mielenkiintoa
Juoksujen ohella aikaa jäi muuhunkin ja sitä leiriläiset käyttivätkin innolla muun muassa padeliin, uintiin, pyöräilyyn ja lukuisiin resortin järjestämiin lihaskunto- ja kehonhuoltotunteihin.
Ohjelman väljyys teki viikosta onnistuneen, sillä juuri nämä juoksua täydentävät oheistreenit tekivät kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Vaikka juokseminen on ykkösjuttu, on näin hienoissa olosuhteissa mukava tehdä muutakin.
Playitas Resort ilmoittaa omilla verkkosivuillaan juoksuun sopivuuden neljän tähden veroiseksi, kun pyöräilyyn ja triathloniin arvio on viisi tähteä. Arvio on oikeansuuntainen, sillä juoksumaastot eivät erityisemmin häikäise. Maasto on kumpuilevaa, eikä useita kilometrejä pitkiä tasaisia osuuksia lähistöltä oikein löydy.
Pitkälle lenkille löysimme mukavia soratieosuuksia, mutta niissäkin pikkunyppylää riittää. Paikalliselle nähtävyydelle eli majakalle (Faro de la Entallada) kulkeva tie on puolestaan hyvin mäkinen, brutaalin jyrkästä loppunoususta puhumattakaan.
Ryhmähenki korkealla
En ole varsinainen ryhmämatkojen ystävä, mutta tämän juoksijaryhmän osaksi oli luonteva sujahtaa. Jo toisena päivänä hyvällä nimimuistilla varustetut ryhmäläiset kutsuivat treeniporukan jäseniä jo sujuvasti etunimillä kuin vanhoja tuttuja konsanaan. Kun juokseminen on yhteinen kiinnostuksen kohde, juttua riittää aina ja omia juoksukokemuksia ja vinkkejä on helppo jakaa.
Tällainen näin ison ryhmän (24 juoksijaa) kesken näin nopeasti syntyvä ryhmäytyminen oli allekirjoittaneelle poikkeuksellinen kokemus. Kannustavassa ilmapiirissä oli helppo olla, ja yhteisessä whatsappryhmässä jaettiin leirin aikana auliisti vinkkejä ja havaintoja ympäristön eri asioista.
Pienryhmissä lenkeillä keskustelut siirtyivät huvittavan nopeasti juoksijoille tuttuun moodiin. Kuten juoksijat tietävät, asioista puhutaan toisinaan varsin suorasukaisin sanankääntein. Yhteislenkkien pienten irtiottojen myötä myös satunnaiset kahdenkeskiset keskustelut lenkkien aikana olivat antoisia.
Lenkkien jälkeiset jälkipelit terassin pöydän ympärillä olivat myös kymmenen pisteen arvoisia. Endorfiinihöyryissä otimme parhaat palautusjuomat pöytään, ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Bonuksena vielä mahdollisuus pulahtaa yllättävän lämpimään Atlanttiin lenkin jälkeen. Ikimuistoisia hetkiä.
Paluupäivän aamulenkin jälkeen nostan vaatekaappiin ripustetun kauluspaidan käyttämättömänä takaisin matkalaukkuun. Ensi kerralla tiedän jättää sen kotiin. Tänne aion palata – silloin pelkät urheiluvaatteet mukanani. Lisätiedot: apollomatkat.fi
”Kaikki ovat samaa porukkaa”
Kiira Heinonen, 42, Lahti
JUOKSU ON OLLUT MUKANA lahtelaisen Kiira Heinosen elämässä paljon, mutta intensiivisyyden taso on vaihdellut. Nuoruuden yleisurheiluharrastuksen päätyttyä juoksu jäi taka-alalle. 2010-luvun alussa juoksu aktivoitui taas, mutta vuoden 2018 jälkeen juoksu jäi työelämän imun jalkoihin. Kunnes..
– Keväällä 2023 lähdin kaverin yllyttämänä Rukalle juoksemaan 34 kilometriä ja siitä sain uuden kipinän, Heinonen kertoo.
HCM:lle ilmoittautumisen jälkeen Heinonen huomasi Fuerteventuran leirin mainoksen. Ajatus iski heti.
– Totesin, että olen loman tarpeessa. Tarvitsen juoksua ja tämä on just mun homma. Minulla on kaksi vanhinta poikaa mukana, ja täällä saa perheen yhteistä aikaa, mutta voi tehdä kuitenkin sitä mitä haluaa, Heinonen sanoo.
Yhdessä tekeminen motivoi Heinosta suuresti.
– Siitä saa buustia, ja se on parasta, kun voi tehdä yhdessä. Porukka on aika samanhenkistä ja olemme ryhmäytyneet nopeasti.
Playitas Resortin tunnelma on Heinosen mukaan myönteinen kaikille.
– Kohde on tosi hyvä, kaikille löytyy jotain. Täällä on huippu-urheilijoitakin, mutta kynnys on matala ja kaikki ovat samaa porukkaa ja samalla hengellä mennään. Ihana porukka ja ihana viikko on ollut, hän sanoo.
Leirin tavoitteet ovat täyttyneet kirkkaasti.
– Ohjelma on ollut mielekästä. Jos hotellilla ei olisi ollut muutakin liikuntaohjelmaa, niin silloin juoksua olisi voinut olla enemmänkin. Lämpötila täällä on hyvä treenaamiseen, ja mäkisyys on hyvä, siitä saa haastetta. Tällä leirillä minulle on konkretisoitunut tuo peruskestävyysalueella hitaasti juokseminen, se on tosi vaikeaa.
Elämyksiä ja avaimia harjoitteluun
FUERTEVENTURAN leirin päävalmentaja Harri Hänninen kertoo, että myös kuntoilijat hyötyvät treenileiristä.
– Harrastajia yhteen kokoaville juoksuleireille on ollut kysyntää. Etenkin jos samalla voimme antaa tiedollista sisältöä ja ihmisille avaimia harjoitteluun, Helsinki City Running Dayn kilpailunjohtajanakin toimiva Hänninen kertoo.
Hännisen mukaan juoksuharrastus on yleisemminkin muuttanut muotoaan. Tarkoituksena oli tarjota leirikonsepti, jossa yhdistyvät juoksutarjonta, valmennuksellinen sisältö ja muut liikunta-aktiviteetit.
– Nykyään tulostavoitteellinen kisailu on monella taka-alalla ja halutaan fiiliksiä ja elämyksiä. Se on myös osa leirin sisältöä. Ryhmä on fiksaantunut yhteen, ja toisilleen tuntemattomat ihmiset viettävät padelin ja muiden harrastusten parissa aikaa, Hänninen kertoo.
Monelle osallistujalle juoksuleiri oli ensimmäinen laatuaan.
– Isoin juttu näille ihmisille on se, että ymmärrys harjoittelusta lisääntyy. Aika paljon tulee kysymyksiä epävirallisissa keskusteluissa, sitä kautta tulee tietoa, vahvistuksia ja korjauksia omaan harjoitteluun.
Leireilyssä vaanii toki vaara, koska kuormitus nousee yhtäkkiä.
– Tämä on hyvä treeniviikko ja varmasti hyvä buusti pimeään talveen. Toki leirillä on hyvä mahdollisuus kuormittaa itsensä ihan piippuun. Ohjelman ulkopuolista tarjontaa on ja moni vetää täyttä päivää. Juoksuohjelma on aika kevyt kilpakuntoilijalle, mutta voi tämä olla monelle tietynlainen shokkihoito harjoitteluun. Tulevalle leirille lisäämme juoksutreenejä, Hänninen sanoo.
”Ihanaa juosta muiden kanssa”
Katja Varsell, 51, Jyväskylä
YKSI LEIRIRYHMÄN ILOPILLEREISTÄ oli jyväskyläläinen Katja Varsell. Jo 25 vuotta kestävyyslajeja harrastanut Varsell oli leirimahdollisuudesta innoissaan.
– Olen aina odottanut juoksuleiriä. Kerrankin oli tarjolla juoksumatka, johon voisin osallistua, Varsell kertoo.
Intohimoisen liikkujan kaikki lomat liittyvät urheiluun. Hän on kiertänyt hiihtolomilla Lapissa ja vaelluksilla Alpeilla ja jopa Nepalissa asti. Kymmenittäin maratoneja ja puolimaratoneja juossut Varsell on suuntautunut viime vuosina yhä enemmän polkujuoksuun. Sileän juoksukin kiehtoo edelleen, etenkin ryhmässä.
– Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta kukaan suvusta, kavereista tai työkavereista ei juokse. Täällä on ihanaa juosta samanhenkisten kanssa, ja vielä lämpöisessä ja hyvällä askeleella talvellakin. Ekstrana vielä tietenkin valmennus, kun ei minulla ole koskaan ollut valmentajaa. Toki olen Juoksijaa lukenut pitkään, joten ei täällä nyt mitään hirveän uutta ole tullut, Varsell naurahtaa.
Sukulaistytön kanssa matkalla olevan Varsellin makuun juoksua olisi saanut olla leiriohjelmassa enemmänkin.
– Ehkä kilometrejä voisi olla enemmänkin, mutta ollaanhan tässä myös lomalla. Jos olisin ihan yksin tullut, niin voisi kaivata enemmän juoksua, keväällä Karhunkierroksen 55 km:lle tähtäävä Varsell sanoo. Fuerteventuran karu maasto ei tehnyt Varselliin suurta vaikutusta, mutta kohde miellytti.
– Kohde on tuntunut hyvälle, on uima-altaat, ei ruuhkia ja meri on lähellä. Täällä on myös helppo syödä monipuolisesti, kun on ihanat salaattipöyf dät ja puristetut mehut, Varsell kiittelee.
”Paras hetki oli ratatreeni”
Aarne Kuusi, 67, Järvenpää
JÄRVENPÄÄLÄINEN Aarne Kuusi juoksi muutaman maratonin jo 1980-luvulla. 1990-luvulla juoksuun tuli taukoa, mutta hän palasi juoksijaksi vuoden 2006 paikkeilla.
– Joku kärpänen puraisi ja sitten lähdin porukalla juoksemaan Vantaalle puolimaratonin. Pitää hyväksyä, että ei mene enää siihen aikaan mitä 80-luvulla, Kuusi toteaa.
Kuuselle kyseessä oli ensimmäinen varsinainen urheiluloma, ja odotukset leiriä kohtaan täyttyivät.
– On positiivinen juttu miten heterogeenistä sakkia leirillä on. Olosuhteet ja valmennus olivat sitä mitä hainkin. Ohjelma on ollut hyvä, ja ulkopuolista asiantuntija uskoo ehkä paremmin, hän sanoo.
Mailapelien ja purjehduksen erikoismies oli leiriviikolla aktiivinen padel-otteluiden järjestäjä ja pelaaja, joten ohjelman sopiva väljyys miellytti.
– Hyvä, että oli valinnanmahdollisuuksia varsinaisen ohjelman ulkopuolella.
Kuusi kertoo juoksevansa peruskestävyyslenkkien ohella myös vauhdikkaampia harjoituksia. Niihin oli leiriviikolta tuomisina myös pieniä oivalluksia.
– Paras hetki oli ratatreeni. Se oli paljon helpompi ja parempi kuin odotin. Yllättävän hyvin meni, se oli ihan hauska. Teen kyllä vauhtileikittelyä ja muuta sellaista yleensäkin, mutta radalla en ole ennen juossut, Kuusi sanoo.
Talvella Kuusi luo pohjakuntoa hiihtämällä.
– Hiihtotalven jälkeen alan maaliskuussa juoksemaan. Hyrylässä hiihdän, siellä on hyvin hoidetut ladut. Toukokuussa on tähtäimessä puolimaraton Helsinki City Runissa, Kuusi tuumii.
Kommentti: Leirioppeja arkeen?
ENSIMMÄINEN JUOKSULEIRINI oli mielenkiintoinen ja miellyttävä kokemus. Varsinaisen juoksuohjelman lisäksi useimmat leiriläisistä tekivät paljon muutakin kuin juoksivat. Omassa viikossani oli juoksun lisäksi, uintia, venyttelytunti, maantiepyöräilyä sekä tennistä.
Kuormituksen lisääntymisestä huolimatta on huomioitava, että leiriviikosta puuttuu normaalin arjen stressitekijät. Lisäksi täysihoidossa ravinnon saanti on hallinnassa. Näillä tekijöillä on suuri vaikutus siihen, että leiriviikolla voi aivan hyvin harjoitella määrällisesti arkiviikkoa enemmän.
JOHTUIKO SITTEN AURINGOSTA vai yleisestä innokkuudesta, olotilani ei ollut missään vaiheessa viikkoa erityisen kuormittunut. Mieleen juolahtikin ajatus, voisiko leirille koettuja asioita yrittää tuoda myös arkeen?
Syöminen ja lepo ovat keskeisiä asioita, joilla vire ja jaksaminen pysyvät kunnossa. Leirillä oli aina mahdollisuus syödä nopeasti harjoituksen jälkeen. Oli jopa yllättävää huomata, miten melko raskaiden lounaidenkin jälkeen olo oli energinen, ja loppupäiväksi riitti hyvin virtaa kevyeen iltatreeniinkin.
AAMULENKEILLE STARTATTIIN 7.30, joka ei kaltaiselleni yökukkujalle ole miellyttävin ajankohta. Aamuherätykset eivät kuitenkaan tuottaneet ongelmia, etenkin kun kahden tunnin aikaero Suomesta tultaessa oli aamuherätysten kannalta suotuisaan suuntaan. Kieltämättä aamulenkkejä edesauttoi myös se, että aurinko nousi juuri lenkkien starttaamisen aikoihin. Aamun ensimmäinen kilometri oli joka kerta erityisen juhlava. Voisipa juoksu olla aina tällaista, ajattelin.
Talven harjoitteluun leiristä on ollut yksi ”haittapuoli”. Kovien pakkasten ja runsaan lumen takia juoksumattoharjoittelu on jäänyt päälle, koska on niin kovin mukavaa juosta samoissa kesäkamppeissa kuin Fuerteventuralla! Mutta haittaako se?
Teksti Pena Rekiranta KUVAT APOLLOMATKAT, PENA REKIRANTA, MINTTU RINNE
Kirjoittaja matkusti Fuerteventuralle leirin järjestäneiden Helsinki City Running Dayn ja Apollomatkojen kutsumana.
Juoksija 2/2024