Urheilija, joka vaihtaa nimeään esimerkiksi avioituessaan, joutuu miettimään muiden käytännön asioiden lisäksi muun muassa tunnettuuttaan yleisön ja yhteistyökumppanien silmissä.
Viime vuonna Suomessa nähtiin historiallinen käänne, kun yli puolet naimisiin menevistä mies-naispareista valitsi käyttää häiden jälkeen muuta kuin sulhasen sukunimeä.
Sukunimilaki, joka velvoitti miehen nimen käyttöön, oli voimassa Suomessa 1929–1985. Kyse ei siis ole ikiaikaisesta perinteestä, vaan reilut puoli vuosisataa kestäneestä ajanjaksosta, joka päättyi liki 40 vuotta sitten. Sukunimet tulivat meillä ylipäätään pakollisiksi vasta 1920.
Ihmisten tavat muuttuvat silti hiljalleen, ja etenkin naiset edelleen pohtivat avioituessaan, mitä nimeä käyttävät jatkossa. Urheilumaailmassa kyse on juridiikan ja romantiikan lisäksi kilpailemiseen liittyvistä käytännön asioista sekä nimekkyydestä: mikä nimi näkyy tuloslistoissa ja kilpailukutsuissa? Tunnistavatko yleisö ja yhteistyökumppanit urheilijan? Kenties tämän takia varsin harvat miesurheilijat vaihtavat nimeään uran aikana.
JUOKSIJA Sara Kuivistosta tuli viime vuonna Lappalainen, kun hän avioitui puolisonsa kanssa lokakuussa. Lappalainen oli alkujaan ajatellut, ettei vaihda nimeään, eikä halua ottaa yhdysnimeä. Pohdinta meni kuitenkin uusiksi, kun hänen sulhasensa joutui viime kesänä kovaan pyöräkolariin maantiepyöräilyn SM-kilpailuissa, ja oli neljä päivää koomassa.
– Lupasin hänelle, että jos hän selviää, vaihdan nimeä. Halusin keksiä siinä tilanteessa asian, joka motivoisi häntä. Kun hän parani, en voinut enää perua muutosta. Olen toisaalta myös monella tapaa vanhanaikainen ihminen, tykkään perinteistä. Normaalisti esimerkiksi hoidan meillä kotona myös ruoanlaiton ja siivouksen. Jos nainen sattuu olemaan parempi tekemään ruokaa ja siivoamaan, miksi siitä pitää väkisin vääntää? Uuteen nimeen tottuminen vei tovin, mutta sujui lopulta varsin luontevasti. Lappalaista yllätti ulkopuolisilta tullut palaute nimenvaihdoksesta, etenkin vanhemmilta ihmisiltä. Hän sanoo olettaneensa, että juuri he olisivat pitäneet perinteiden noudattamista positiivisena asiana.
– Tuntemattomilta, vanhoilta penkkiurheilijamiehiltä tuli negatiivisia kommentteja. He olivat kiukkuisia ja kysyivät, miksi vaihdoin nimeä ja että kukaan ei tunne minua. Jopa vanhempani olivat saaneet töissä tuohtuneena palautetta. Itse viis veisasin tästä, mutta ilmiönä se oli jännä.
Lappalainen arvelee, että alkuun ihmiset eivät tunnista häntä entiseen tapaan. Tätä hän pitää positiivisenakin asiana, jokaisen pankkivirkailijan ei tarvitsekaan tunnistaa nimen perusteella.
– Se vie varmaan yhden kesän, mutta muuttuu kuitenkin yllättävänkin nopeasti. Hänen Kuivistona juoksemansa Suomen ennätykset 800 ja 1 500 metrillä säilyvät tilastoissa vanhalla nimellä, mutta esimerkiksi Tilastopajan tietokannan hakemistosta käyvät ilmi kaikki urheilijan käyttämät nimet. Tietokantaa ylläpitävän Jarkko Jalavan mukaan tämä toiminto on tosin käytössä vain naisurheilijoilla, sillä miehissä sille ei juuri ole ollut tarvetta.
Kansainvälisiin kilpailuihin ulkomaalainen kilpailumanageri tarjonnee Lappalaista vielä Kuivistona, jotta kaikille osapuolille on selvää, kuka lähtöviivalle on tulossa. Vielä loppukeväästä juoksija ei silti tiennyt, onko nimenvaihdos vaikuttanut ulkomailla kilpailemiseen.
Markkinoinnissa nimi on yksi tärkeimpiä työvälineitä.
URHEILIJABRÄNDIN näkökulmasta nimenvaihdos on Arto Kuuluvaisen mukaan haaste sekä yleisön että markkinoinnin kannalta, etenkin kun kyse on yksilölajista. Kuuluvainen on urheilumarkkinoinnin asiantuntija ja kauppatieteiden tohtori, joka opettaa urheilumyyntiä ja -markkinointia Turun AMK:ssa.
– Yleisöllä menee aikaa uuden nimen oppimiseen ja yhdistämiseen. Markkinoinnissa nimi on yksi tärkeimpiä työvälineitä. Tämä riippuu tietysti paljon lajista. Joukkuelajissa vaikka Kansallisen liigan pelaajan nimenvaihdolla ei ole samanlaista markkinoinnillista merkitystä.
Urheilijan brändi rakentuu monen tekijän summana. Siihen liittyvät niin elämäntyyli, seuraajakunta sekä persoona yhtä lailla kuin tulokset. Kuuluvainen katsoo, että somen aikakaudella tuloksia enemmän voi painaa myös urheilijan tarina. Arvoillakin on merkitystä.
– Esimerkiksi Venus ja Serena Williams ovat tehneet naisten voimaantumiseen liittyviä yhteistyökampanjoita. Siihen ei ehkä istuisi nimen vaihtaminen, Kuuluvainen sanoo.
MAAILMANTÄHDILLÄ, joilla on vaikkapa omia vaatemallistoja, tilanne on muutenkin eri. Kuuluvainen nostaa esimerkiksi entisen ruotsalaisgolffari Annika Sörenstamin, joka on avioitunut kahdesti vaihtamatta nimeään, ja 15 vuotta uransa päättämisen jälkeen jatkaa nimeensä liittyvän luksusbrändin luotsaamista sekä oman säätiön pyörittämistä. Säätiö tosin kulkee vain hänen etunimellään.
Suomessa yksi esimerkki urheilijabrändin ylläpitämisestä on entinen nyrkkeilijä Eva Wahlström, joka vaihtoi avioituessaan virallisesti sukunimensä Räsäseksi, mutta käyttää julkisuudessa edelleen tyttönimeään taiteilijanimen tapaan, mikä lienee yhteistyökumppaneidenkin kannalta käytännöllistä.
Sara Lappalainen lähestyy aihetta urheilu edellä.
– Ei kukaan muistele enää Krista Pärmäkoskenkaan tyttönimeä. Olen ajatellut, että juoksen uudella nimellä niin kovaa, ettei kukaan enää muista vanhaa nimeä. Olen ajatellut, että brändini rakentuu hyvän suorittamisen kautta, ja se ajatus on edelleen voimassa.
TEKSTI MINNA UUSIVIRTA KUVAT SUL TIEDOTUS JA ALL OVER PRESS
Juoksija 5/2023