TEKNOLOGIA NOUSEE jatkuvasti keskeisempään rooliin myös juoksussa. Teknologinen kehitys on toki kiinnostavaa, mutta välillä on pysähdyttävä miettimään, mitä sisältöä, lisäarvoa ja merkityksiä innovaatiot oikeasti juoksuelämäämme tuovat?
Juoksuteknologian käyttöä tutkineet Lauri Palsa ja Pekka Mertala avaavat tutkimushavaintojaan jutussa Juoksudata käyttöön – ihmislähtöistä tutkimustietoa juoksuteknologiasta. Juoksijoiden keskuudessa on paljon datafaneja, mutta digitalisaation tulvassa aika moni myös karttaa juoksemisensa mittaamista. Uusille tekniikoille on aina kysyntää, mutta tutkijoiden havainnoista voi päätellä, että pelkästään fyysistä suorituskykyä arvioivat laitteet eivät täytä kaikkien tarpeita.
OLIN HILJATTAIN mukana eräässä juoksutapahtumassa, jossa muun ohjelman ohella pidettiin kilpailu. Kisassa ei mitattu kuka on kolmen kilometrin reitillä nopein, vaan ideana oli päättää etukäteen oma vauhti ja juosta mahdollisimman lähelle arvioitua aikaa – ilman gps-kellon apua.
Päädyin puolireippaaseen vauhtiin, joka tuntui tilanteeseen sopivalta. Järjestäjät mittasivat omilla laitteillaan osallistujien ajat. Lopulta jäin vain neljä sekuntia arvioimastani ajasta, joten päädyin yllätyksekseni voittamaan tämän oman vauhdin tuntemista mittaavan kisan.
Kellot ja sovellukset auttavat meitä vauhdin tuntemisessa. Ne myös neuvovat ja arvioivat kuntomme kehittymistä sekä ehdottelevat treenin kiristämistä tai lepoa. Itseltäni oman vauhdin arvioiminen siis sujui kohtuullisesti, mutta aloittelijalle se ei ole välttämättä helppoa.
Olen myös havainnut, että kellojen antamaan dataan luotetaan kokemattomien käyttäjien keskuudessa jopa hämmästyttävän paljon enemmän kuin omiin tuntemuksiin. Vaikka kellon ja sovellusten antamat suositukset voivat olla hyvä harjoittelun apuväline, ristiriitatilanteissa saattaisi kuitenkin olla järkevämpää luottaa omaan tuntemukseen. Jos nukuit huonosti tai töissä oli superkiireinen päivä, on kellon ehdottama intervallikaahailu kenties parempi muuttaa leppoisaksi iltalenkiksi.
TOISENLAISTA juoksuteknologiaa edustavat hiilikuitulevyillä vahvistetut juoksujalkineet. Niihin pätevät samat sanat kuin kelloihin. Eli myös ne ovat sopivalla tavalla käytettynä hyvä apuväline monen tasoisille juoksijoille.
Tutkimustietoa hiilikuidullisten jalkineiden hyödyistä kuntojuoksijoille on vielä niukasti. Jotkut epäröivät niiden jatkuvaa käyttöä harjoittelussa, koska jäykät kengät saattavat passivoida jalkapohjan luontaista lihastyötä. Toisaalta kilpajuoksijoiden kohdalla hiilikuitukenkien käyttö on saattanut vähentää loukkaantumisia.
Pohdinnassa on hyvä tiedostaa kilpajuoksijan ja kuntoilijan erot. Jos 50 km viikossa juokseva kuntoilija juoksee vaikkapa 30 km hiilikuitukengällään, on ilmeistä, että jalkapohjan aktiivisuus vähenee. Sen sijaan 180 kilometriä viikossa harjoitteleva eliittijuoksija luultavasti säästää jalkojaan, jos hän käyttää hiilikuitukenkiään avainharjoituksissaan sen samaiset 30 kilometriä.
Tunne siis itsesi ja nauti kesän juoksuista, teknologialla tai ilman!
PENA REKIRANTA, TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ KUVA SUUNTO
PENA@JUOKSIJA-LEHTI.FI
Juoksija 4/2023