Satu Lipiäinen – Lappeenrannasta Spartaan

– Voimaharjoittelusta on hyötyä ultrassa, koska kokonaisvaltainen kunto on tärkeää rajussa lajissa. Jalkani ovat kestäneet ja olen pystynyt tekemään kaiken harjoittelun juoksemalla. Tunnen myös, että voimaharjoittelun myötä yläselkäkipuni hävisivät, Lipiäinen luettelee.

Treenien piristykset ovat joskus hyvin epätyypillisiä ultrajuoksijalle.

– Kesällä teen kentällä usein aitakävelyjä. Joskus juoksen myös 60 metrin vetoja, että jää joku muistijälki, että on joskus juossut kovempaakin, hän naureskelee

Lipiäisen repertuaariin kuuluu myös rypäsharjoittelu, jolloin hän saattaa juosta pitkän lenkin kolmena peräkkäisenä päivänä.

Pitkien lenkkien toteutustapa Lipiäisellä on tavanomaisesta kestävyysharjoittelusta poikkeava.

– Juoksen tavallaan pitkät lenkit kovaa, mikä ei ole ihan perinteistä. Pyrin juoksemaan tavoitekisavauhtia. Se on minulle kontrolloitu treeni, ja teen sen paikassa, jossa ei ole liikennevaloja eikä tule häiriöitä. Se ei ole mitään kaverin kanssa höntsäilyä, hän linjaa.

Onnistuneen kilpailukauden tulokset ovat näkyneet myös treenivauhtien roimassa kehityksessä.

– Joskus oli tavoitteena, että juoksisin PK2-lenkit 5.00/km-vauhdeilla, mutta viime kesänä ne menivät helpossa maastossa 4.30/km-vauhdilla. Se tuo hyvää reserviä ultrakisavauhtiin, Lipiäinen kuvailee.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Lipiäisen 100 km:n ennätysjuoksussa keskivauhti on noin 4.43/km.

Tutkijan elämää

Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta energiatekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut Lipiäinen harjoittelee talvisin pääasiassa sisätiloissa. Opiskelut ja juoksutreenit ovat kuuluneet yllättävänkin läheisesti yhteen.

– Juoksen talvella käytännössä kaikki tehotreenit juoksumatolla. Talvella teen ehkä kaksi lenkkiä viikossa ulkona. Käytännössä suoritin maisterin opinnot niin, että luin kaikki luennot matolla. Ehkä olen vähän levoton sielu. Jos luentokalvot ovat isoa tekstiä, lukeminen onnistuu, Lipiäinen sanoo.

Uusien tavoitteiden hakemisen lisäksi Lipiäisen harjoittelusta on puuttunut selkeä tavoitekilpailu, koska kiihtyneen koronapandemian takia talvelle suunniteltuja hallikisoja on peruttu. Huhtikuussa juostaan ulkona ainakin Kaarinassa, ja samalle päivälle Lipiäinen on saanut mielenkiintoisen tarjouksen.

– Sain kutsun Puolan mestaruuskisoihin. Ultrajuoksu on Puolassa aika iso juttu, ja on hienoa huomata, että tulokseni on huomattu myös kansainvälisesti.

Loppukaudesta hän suunnittelee juoksevansa ensimmäisissä virallisissa ultrajuoksun SM-kilpailuissa sekä elokuussa Saksassa järjestettävissä MM-kisoissa.

Tällä hetkellä Satu Lipiäinen tekee kolmatta vuotta väitöskirjaansa metsäteollisuuden energiankäytöstä ja hiilidioksidipäästöistä. Yliopistolla tutkijana työskentely ja urheilu näyttävät olevan sen verran sopivassa tasapainossa, ettei Lipiäinen ole vakavasti harkinnut täysipäiväiseksi urheilijaksi ryhtymistä.

– Tykkään työstäni, ja jos hyppäsin pois siitä, niin elämän toinen intohimo jäisi pois. Rahaa pitää tulla jostain, ja urheilun rahoittamiseksi minulle on helpompi tehdä työtä mitä osaan kuin yrittää pyörittää suuria ja monimutkaisia yhteistyösopimuksia. Se ei tuntuisi omalta, mutta ei mitään pois heiltä, joille se sopii. Mutta itselleni se tuntuisi stressaavalta. Voisin kenties tehdä hieman lyhyempää työpäivää jatkossa, Lipiäinen kertoo.

Henkeen ja vereen juoksija

Lipiäinen myöntää, että työuraan liittyvät tavoitteet ovat nyt taustalla, ja panostus urheiluun on elämässä hyvin olennaisessa osassa.

– Olen elänyt ja hengittänyt juoksua 7-vuotiaasta asti. Tällä hetkellä on tosi kiehtovaa tehdä itselle ohjelmia ja katsoa mihin ne johtavat. Juokseminen tuo paljon sisältöä elämään ja lajissa on mukana paljon samanhenkistä porukkaa. Ultraihmisiä näkee vain kolme kertaa vuodessa kisoissa, mutta somessa jaetaan kokemuksia. Mukana on myös sellaista kieroa ultrajuoksijoiden huumoria, Lipiäinen kertoo.

Myös aviomies Kalle Lipiäinen on vahvasti mukana vaimonsa juoksemisessa. Yleisurheilutaustaa Kallelta on 400 ja 800 metrin matkoilta. Satu Lipiäisen mukaan puoliso on usein lenkeillä mukana pyörällä tai seuraa harjoittelua juoksumaton vieressä. Tärkein tehtävä on kuitenkin kisahuoltajan rooli.

– Etenkin 12 tunnin kisassa huollon pitää toimia, koska en välttämättä pysähdy kisan aikana kertaakaan. Yökisat ovat hankalia huoltajalle. Olen joskus saanut olla potkimassa Kallea pöydän alta nukkumasta, Satu Lipiäinen sanoo.

Tervettä urheilua?

Satu Lipiäinen herätteli jokin aika sitten keskustelua omissa somekanavissaan paljon puhutusta aiheesta – kestävyysurheilijoiden syömisestä sekä urheilijoiden painoon ja ulkonäköön liittyvästä kommentoinnista.

– Valmentajat ja katsojat huutelevat jonkun painosta. Sitä tapahtuu paljon, ja se ei ole ok. Jossain kommenteissa puututaan toisten syömisiin, vaikka ei tiedetä asiasta mitään, Lipiäinen sanoo.

Hänen mukaansa kestävyyspiireissä puhutaan paljon mitä ei saisi syödä, mutta ei sanota mitä pitäisi syödä. Urheilulukiossa hän kertoo saaneensa oppia, että voi syödä mitä vaan koska urheilee.

– Moni kestävyysjuoksijatyttö on aika perfektionisti. Jos heillä olisi se terveellinen tavoite, mihin pyrkiä, niin ehkä se perfektionismi purkautuisi siihen, että tavoiteltaisiin sitä mahdollisimman hyvin kehittymistä tukevaa ja tervettä syömistä eikä mahdollisimman pientä syömistä. Ymmärrys siitä miten tärkeää palautumiselle syöminen on, on hukassa, Lipiäinen huokaa.

Hän kertoo selvittäneensä itselleen terveellisen ruokailun perusteet pari vuotta sitten, kun hän siirtyi kasvispainotteiseen ruokavalioon. Hän kertoo tulleensa pitkän tien, ja olleensa aikanaan seitsemän vuotta herkkulakossa.

– Kasvisruoka on varsin rasvatonta, ja annokset saattavat olla hurjan kokoisia. Tavallaan kun on laskenut ravintosisällöt, niin se kumoaa ne alitajunnan möröt, että tämä on se mitä kuuluu syödä, hän kuvailee.

Ultrajuoksussa hän ei näe ravinto- ja painokeskustelussa yhtä suuria ongelmia kuin monissa muissa lajeissa.

– Porukka on vanhempaa, eivätkä muiden tekemiset vaikuta. Ultrajuoksijoita ei mielletä koko kansan urheilijoiksi. Siinä mielessä olen onnellisessa asemassa, että olen tällaisen keskustelun ulkopuolella. Ultrajuoksussa jo pelkästään treenikuorman kestäminen vaatii sen, että syö kunnolla. Energiansaanti on myös osa kisasuoritusta, hän sanoo.

– Haluaisin, että urheilu menisi terveempään suuntaan. Tarvitaan lisää keskustelua, mutta moni kuitenkin kokee keskustelun epämiellyttävänä. Pitäisi löytää rentous. Joskus ihmettelen, että kun urheilija sanoo syöneensä pullaa, niin siitä tulee hirveä haloo.

Tilastonikkari

SATU LIPIÄINEN on intohimoinen urheiluihminen myös juoksutreeniensä ulkopuolella. Jääkiekkotuomarina toimineen miehensä kautta hän ajautui Mestiksessä pelaavan Imatran Ketterän otteluihin toimitsijaksi.

– Tilastoin joko laukaisukarttaa tai sitä kuka oli kentällä, kun maali tuli. Se on simppeliä hommaa, mutta muuta ei voi säätää samalla. Se on jopa meditatiivinen kokemus. Joskus olen myös availemassa jäähyluukkua. Se on mielenkiintoista hommaa kiukkuisten pelaajien kanssa. Oli hienoa olla tilastoimassa pari kautta sitten, kun Ketterä voitti Mestiksen mestaruuden, hän sanoo.

Myös yleisurheilukilpailuissa hän toimii taustaroolissa.

– Olemme toimitsijoina Imatran Urheilijoiden kisoissa, mies kuuluttaa ja minä olen yleinen härvääjä ja musiikinsoittaja. Hienoa olla mukana yleisurheilussa edes noin, vaikka se itseltä loppuikin. Laji on edelleen rakas itselleni.

Lue myös:

Satu Lipiäinen juoksi viidenneksi 100 kilometrin MM-kilpailussa Berliinissä!

Satu Lipiäinen rikkoi helteessä 100 kilometrin Suomen ennätyksen!

Spartathlon – Noora Honkalan täysosuma

TEKSTI PENA REKIRANTA KUVAT JANI KAUTTO

Juoksija 1/2022