Aku Partasen tunteet olivat pinnassa Sapporon helteisen 50 kilometrin kilpailun jälkeen. Yhdeksäs sija oli uran paras arvokisoista. Se oli myös hyvitys viime vuosien arvokisojen pettymyksille ja tulosta nappiin osuneesta vauhdinjaosta.
– Ihan vähän jäin täydellisesti suorituksesta. Kärkisijat eivät olleet kovin kaukana, mutta kyllä minä kaiken sain irti, mitä tänään oli otettavissa, Partanen kertaili ääni väristen hetimiten kilpailun jälkeen.
Viisi vuotta sitten Rio de Janeiron olympialaisissa Partasen menon keskeytti lonkkakipu, 2017 MM-kilpailussa tuli hylkäys, 2018 EM-kisoissa nesteiden imeytyminen sakkasi ja 2019 MM-kisat epäonnistuvat sairastelun takia. Kun viime kesääkin kiusasi sairastelu ja kuluvan kesän mittaan oli astma -ja allergiamurheita, ilon kyyneleet nousivat Partasen silmiin, kun Sapporon kilpailu onnistui.
– Tätä osaa arvostaa kaikkien vaikeuksien jälkeen, Partanen totesi.
Kilpailun voitti 32 kilometrin jälkeen muilta karannut Puolan Dawid Tomala ajalla 3.50.08. Olympiahopean vei Saksan Jonathan Hilbert ajalla 3.50.44 ja pronssin Kanadan Evan Dunfee ajalla 3.50.59.
”Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään”
Partanen käveli pääosan matkaa pääjoukossa ja tuli maaliin ajassa 3.52.39.
– Menohaluja oli jossain kohdassa liikaakin ja valmentajani Vallu Kononen huuti, että et perkele mene kärkeen, siihen taakse vaan, Partanen kertaili.
Pääryhmässä kävely oli Partaselle uusi kokemus, ja kesti tovin ennen kuin hän löysi omaan rytmiinsä sopivat linjat.
– Minulla oli vaikeuksia sovittaa askelia, kun minulla on vähän pidempi askel kuin muilla. Hain omaa paikkaa ja siksi tuntui, että olen aina vähän jäljessä, kun otettiin asemia juotto- ja viilennyspaikoille. Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään, mutta kun sitten löysin hyvät linjat, pääsin kävelemään rennosti.
Partanen käveli kilpailun ensimmäiset 25 kilometriä 1.58.16 ja toisen neljän minuutin nopeammin, aivan kuten oli suunnitellut.
– Tulin 35 kilometriin asti hyvävoimaisena. Jos siinä kohtaa on voimissaan, tietää, että loppukin tulee, Partanen sanoi.
Partanen pysyi kuuden urheilijan kärkiryhmässä, kun vauhtia kiristettiin 39 kilometrin jälkeen ja oli pitkään kiinni 7.-8. sijoissa, mutta joutui taipumaan viimeisillä kilometreillä vaikka säilytti oman vauhtinsa.
– Jos olisi pikkaseni saanut puristettua. Mutta en vaan pystynyt. Se on nöyryyttävää, mutta muut olivat lopussa kovempia, Partanen viittasi taisteluun sijoituksesta kahdeksan parhaan joukossa.
Kilpailu käveltiin Sapporon keskustassa kahden kilometrin mittaisella reitillä, jossa rakennukset tarjosivat varjoa 30 asteeseen nousseelta helteeltä.
– Olosuhde oli alussa aika hyvä ja olin sopeutunut hyvin lämpöön ja valmis koviin olosuhteisiin. Sitten viimeisen kahden tunnin aikana tuntui, että lämpö nousi. Reitti oli onneksi aika hyvin varjossa, mutta niissä kohdissa, missä aurinko pääsi helottamaan, tuntui että pää räjähtää. Ei olosuhteet helpot olleet.
Valmentaja Valentin Kononen näki, että Partasen kilpailu meni lailla siten kuin oli ajateltu.
– Minusta se meni käsikirjoituksen mukaan. Odotin, että pistesija on hyvin realistinen ja Akun kunto on sitä luokkaa, ettei mitalikaan kaukana ole, eli kannattaa lähteä mitaliryhmään ja katsoa, miten kisa kehittyy. Aku sai sen irti mitä tänään oli saatavissa. Kaikki yksityiskohdat onnistuivat, Kononen sanoi.
Kinnunen: Tuo oli, mitä yhdellä jalalla pystyy tekemään
Uransa neljänsissä olympialaisissa kävellyt Jarkko Kinnunen oli jalan hermotusvaivan kiusaamana 26:s ajalla 4.04.28 ja heti alkumatkasta lähtien vatsavaivojen kanssa taistellut Aleksi Ojala 38:s ajalla 4.14.02
– Yhdellä jalalla on hankala kävellä. Ongelmat alkoivat 5 kilometrin kohdalla. Oikea jalka meni pois pelistä. Se toimi välillä ja välillä ei. Tuo oli se, mitä tällä reitillä yhdellä jalalla pystyy tekemään, Kinnunen sanoi.
– Nyt on valitettavan freesi olo, mutta ei voi mitään. Kaikki yritettiin matkan aikana, että saataisiin oikea jalka mukaan.
Jalan hermotusongelma on kiusannut Kinnusta vuosia. Sapporon kisoihin 37-vuotias kävelijä kuntoutti itsensä toissa kevään lonkkaleikkauksen jälkeen. Sitä, jatkuuko vuoden 2006 EM-kisoista alkanut ura, Kinnunen ei ole miettinyt.
– En ole sille uhrannut ajatusta. Annetaan pölyn laskeutua, mutta 50 kilometriä kohtaan on haikea tunne. Tosi harmi, että loppu, Kinnunen viittasi siihen, että Sapporon kilpailu oli viimeinen MM- ja olympiatason 50 kilometrin kilpailu.
Ojala: Kilpailu oli aika tuskien taival
Vatsavaivojen kanssa tuskaillut Ojala sai taistella tosissaan, että pääsi maaliin.
– Aika tuskien taival. Pari kertaa piti pysähtyä bajamajaan ja sitten nesteet eivät imeytyneet. Ne tulivat heti perään yökäten ylös. Sitten menin aika lailla minimijuotoilla viimeiselle 10 kilometrille, missä sitten rupesi kone pikku hiljaa ottamaan juomaa sisään, Ojala sanoi.
Vaikka takkuista oli, Ojala ei keskeyttämistä miettinyt.
– Ei Japaniin asti ole tultu keskeyttämään. Niin pahaksi se ei mennyt missään vaiheessa. Näitä välillä sattuu, se on lajin luonne, Ojala sanoi.
Kuva: Lehtikuva