Courtney Dauwalter juoksi reittiennätyksen ja François d’Haene neljännen UTMB-voittonsa. Suomalaisittain sykähdytti kokeneen Kai Langelin junamaisen varma juoksu. Maija Oravamäki saavutti jälleen top-20-sijoituksen.
Ultra-Trail du Mont-Blancilla nähtiin tänäkin vuonna reittiennätys. Yhdysvaltalainen Courtney Dauwalter uusi voittonsa vuodelta 2019, jolloin kisa järjestettiin edellisen kerran. Hän lohkaisi aiemman voittonsa ajasta yli kaksi tuntia ja ehti takaisin Chamonix’n vuorikaupunkiin ajassa 22.30.54.
Dauwalterin edelle ehti vain kuusi miestä, ja hän oli kilpailun toiseksi ripein ei-ranskalainen. Yhdysvaltalainen Rory Bosio sijoittui vuonna 2013 myöskin seitsemänneksi kaikista juoksijoista.
Ranskalaiset ottivat miesten UTMB:llä peräti viitoisvoiton François d’Haenen johdolla. Hänestä tuli ensimmäinen UTMB:n nelinkertainen ykkönen. D’Haenen aiemmat voitot ovat vuosilta 2012, 2014 ja 2017, mikä kertoo hänen tasostaan kuluneen kymmenen vuoden aikana. Vain kuusi viikkoa sitten d’Haene voitti Yhdysvalloissa juostun arvostetun sadan mailin Hardrock-kilpailun.
Edellisellä UTMB:llä reittiennätyksen juossut espanjalainen Pau Capell ei ollut jalkaleikkauksen takia mukana. D’Haene käytti 171 kilometrin ja 10 000 nousumetrin kierrokseen Mont Blancin ja sitä vierustavan vuorimassiivin ympäri 20 tuntia 45 minuuttia. Aika jäi 26 minuuttia Capellin viime vuoden hurjasta juoksusta.
Maalissa D’Haene kertoi, että kilpailu Jim Walmsleyn kanssa vei voimia, mikä painoi kisan kolmannella neljänneksellä Courmayeurista Champexiin.
D’Haenen jälkeen toiseksi ehti 24 tunnin nousumetrien ME-mies Aurélien Dunand-Pallaz ja kolmanneksi Mathieu Blanchard. Kisaa D’Haenen kanssa johtanut Walmsley keskeytti hieman puolimatkan jälkeen Grand Col Ferret’llä, joten ennakkoon kovien yhdysvaltalaismiesten keskeytyslista UTMB:llä sai jatkoa.
Mimmi Kotka UTMB:n kolmas
Dauwalterin jälkeen naisten kisan toiseksi sijoittui ranskalainen Camille Bruyas hieman yli 24 tunnin ajalla. Pitkään kakkosena juossut ruotsalainen Mimmi Kotka yritti tavoittaa Bruyasin vielä viimeisen pitkän nousun alussa, ja hän teki ripeän huollon mäkeä edeltävässä Vallorcinessa.
Kotkan voimat kuitenkin ehtyivät viimeisellä 18 kilometrin vuoriosuudella. Chamonix’ssa reitin varrelle kerääntyneet katsojat näkivät, että jokainen hitaaksi käynyt juoksuaskel vaati Kotkalta melkoista päättäväisyyttä.
Järjestäjien live-lähetyksen selostaja kertoi ruotsalaisen Kotkan näyttävän erinomaista esimerkkiä suomalaisesta sisusta.
Kieltämättä Kotkan maaliintulo näytti dramaattiselta, sillä hänen molemmat polvensa olivat verillä ja askeleet näyttivät vaativan sileällä kadullakin täyden keskittymisen. Hänen aikansa oli 25.08.29, ja 40-vuotias juoksija voitti oman ikäryhmänsä selvästi.
Kotkalla on osin suomalaiset sukujuuret ja hän ymmärtää suomea. Myös vuonna 2019 Kotka oli UTMB:n kärkitaistelussa, mutta hiipui lopulta loukkaantumisen seurauksena sijan 15 kieppeille. Ensimmäisellä yrityksellään hän joutui keskeyttämään matkan.
Edellisen UTMB:nsä jälkeen Kotka on kertonut pitäneensä kilpailu- ja harjoittelutauon ylirasituksen takia.
Maalihaastattelija kysyi Kotkalta verisistä polvista. Hän nauratti yleisöä toteamalla, että hän kaatuu aina kisoissa.
– Jos polveni eivät ole auki, se ei ole kilpailu.
Chamonix’ssa paljon aikaa viettänyt ruotsalainen ruoti maalissa suoritustaan suorapuheisen helpottuneesti.
– En ollut kunnossa, jossa olisin voinut juosta sataa mailia, mutta en voinut mitään itselleni. Tämä on minulle aivan erityinen kilpailu.
Kotkan kolmossija oli jo toinen ruotsalaisille UTMB-viikolla, sillä lyhyemmissä Sky Running -kisoissa menestynyt Petter Engdahl yllätti 56 kilometrin ja 3 500 nousumetrin OCC:n kolmossijallaan. Länsinaapurissa piisaa kovia polkujuoksijoita, sillä kaksi vuotta sitten ruotsalainen Kristin Berglund oli UTMB:n toinen.
Pohjoismaihin tuli UTMB-viikolta yksi voitto, kun Erik-Sebastian Krogvig juoksi ensimmäisenä maaliin 145 kilometrin ja yli 9 000 nousumetrin TDS:llä. Norjalaisista nousi esiin myös ensimmäistä sadan kilometrin koitostaan kisannut Stian Angermund. Hän johti pitkään CCC:tä, mutta keskeytti Vallorcineen noin 80 kilometrin kohdalle.
Kai Langel hätyytteli Ville Maksimaisen aikaa
Espanjassa asuva suomalainen Kai Langel kertoi ennen koitosta blogissaan, että kilpailullisena haasteena hän lähtee luultavasti UTMB:lle viimeisen kerran.
– En aio kaikista kisoista eläkkeelle, vaan nimenomaan UTMB:ltä, Langel tarkensi. Alunperin jutussa luki, että UTMB olisi Langelin kilpailullisten juoksujen päätös.
Jos kaikki sujuisi hyvin ja sopivasti onneakin olisi matkassa, Ville Maksimaisen vuonna 2018 juoksema 27.47.49 voisi olla tavoitettavissa, Langel oli laskenut.
Kokenut juoksija tunsi voimansa. Alkumatkan roimista vatsaongelmistaan huolimatta hän saapui maaliin ajassa 27.49.25 ja sijoittui kaikista juoksijoista sijalle 56 sekä omassa M40-sarjassaan kymmenenneksi.
Alkumatkan Maija Oravamäen kanssa juossut Langel nosti sijoitustaan läpi kilpailun. Vain kahdella väliaikapisteellä sijoitus putosi ja silloinkin kyse oli yhdestä ja kahdesta sijoituksesta.
Maksimaista nopeammin UTMB:n on kiertänyt suomalaisista yhä vain ahvenanmaalainen Fritjof Fagerlund, joka on sittemmin edustanut Ruotsia. Tilastossa Langel kiilasi kolmoseksi. Eri vuosien aikavertailua tosin hankaloittavat reitin muutokset ja kelien vaihtelut. Esimerkiksi Maksimaisen vuonna UTMB ei käynyt lopussa Vallorcinen jälkeen Tete aux Ventsillä.
Jutun julkaisun aikaan Oravamäki oli vielä reitillä. Vallorcinessa vajaa 20 kilometriä ennen maalia hän oli naisista 19. sijalla ja omassa ikäryhmässään 6.
Päivitys 29.8. klo 11:15 Oravamäki piti sijoituksensa maaliin saakka. Hänen aikansa oli 32.15.22, mikä jäi hieman yli kaksi tuntia Oravamäen vuoden 2019 noteerauksesta. Mira Hämäläinen-Iho oli naisista sijalla 35 ja N40-ikäryhmässään 12. Hän käytti kierrokseen aikaa 38.46.46.
Jutun avauskuvassa naisten kakkonen Camille Bruyas. Kuva Franck Oddoux / UTMB
Lue myös
OCC päättyi ennätysjuoksuihin – suosittu polkujuoksu muuntuu UTMB-sarjan finaaliksi
Polkujuoksija kuoli TDS-kisassa Alpeilla