Maastopyörän takavaihtajan poisto erämaassa [video]

Lukulistalle
ClosePlease login
Lukulistalle
ClosePlease login

Testiajolla maastopyörän takavaihtajan runko katkesi. Vaihtoehtoina olivat taluttaminen tai pyörän korjaaminen ajokuntoiseksi. Teimme maastopyörästä sinkulan eli yksivaihteisen nuotiopaikalla Saariselän takamaastossa.

Ajoimme Pyöräily+Triathlonin 3/2021 maastopyörien testit Kiilopään ja Saariselän tunturipoluilla, latupohjilla ja teillä. Yksi alueen hienoimmista reiteistä laskeutuu Iisakkipään eteläpuolen Pääsiäiskurusta kohti Vellinsärpimän päivätupaa.

Pengerretty polku mutkittelee ensin kurun reunalla, josta uusi linjaus jatkuu kiehtovan kippuraisena kurun pohjalle. Puron ylityksen, portaiden tunkkauksen sekä lyhyen nousun jälkeen vauhdikas tarkoin laskettava mäki vie Tammukkaojan tulipaikalle.

Pariin kilometriin mahtuu sileää vauhtipolkua, tunturille vasta muodostuvaa uraa, kivistä aseteltuja vankkoja portaita, kalliota ja kivikkoa. Reitti on vaihtelevuudeltaan kuin tietokonepelistä, muttei ole ihme, jos juuri tuolla pyörän tekniikka joutuu koville.

Ideaalisti parikymmentä metriä ennen taukopaikkaa testikuskimme huomasi voimansiirrossa oudon notkahduksen. Takavaihtajan runko katkesi, joten ketju heilui kuormitettaessa sivusuunnassa holtittomasti.

Sinkula vaati ohjurin ketjulle

Kilometritolkulla taluttamista ei kiehtonut, joten päätimme tehdä pyörästä sinkulan eli yksivaihteisen poistamalla rikkoutuneen vaihtajan ja lyhentämällä ketjun. Yksinkertainen ratkaisu ei kuitenkaan riittänyt. Ketju ei pysynyt paikoillaan tolkullisilla välityksillä vaan painui kuormitettaessa sivuun.

Mallailu kännykän takaosalla paljasti, että ohjuri sopivassa kohdassa ratkaisisi ongelman. Sellainen piti rakentaa saatavilla olevista materiaaleista. Puhelimen säästämiseksi ohjurin materiaaliksi valikoituivat nuotiopaikalta löytyneet puupala sekä sitä tukeva keppi.

Ne muotoiltiin sopiviksi monitoimityökalulla ja kiinnitettiin varmuusvarana mukana olleilla ilmastointiteipillä ja nippusiteillä. Koska suunniteltua reittiä oli vielä 20 kilometriä ja tarjolla olisi pitkiä rynkyttäviä polkuja, puusta tehdyn ketjuohjurin hankauskestävyys epäilytti. Nippusiteitä oli yhä jäljellä, joten niistä askartelimme ohjuriin kulutusta kestävän pinnan.

Perillä Kiilopään tunturikeskuksessa korjaus tarkistettiin. Totesimme pääohjurin liikkuneen hieman, mutta kestäneen matkan rasitukset riittävän hyvin.

Videokuvaus ja kuva Tomi Savolainen Editointi Pena Rekiranta Korjauksen esittely videolla Pauli Komi 

Vastaa