Myöhemminkin ehtii – Eetu Savolainen innostui harjoittelemaan armeijassa

Eetu Savolainen on vakiinnuttanut tasonsa yhtenä Suomen kärkisuunnistajana. Mikään junioritähti mies ei kuitenkaan ollut. Säntillinen työskentely parikymppisestä lähtien kulminoitui viime kesänä EM-kilpailujen kahdeksanteen sijaan.

Viime vuoden EM-kilpailut jäivät mieleen mitaleista, mutta heti niiden takana tehtiin paljon loistavia suomalaissuorituksia. Yksi onnistujista oli Eetu Savolainen, joka on vakiinnuttanut paikkansa Suomen miesten kärkijoukossa ja oli Virossa EM-pitkällä matkalla kahdeksas.

Savolaisen molemmat vanhemmat ovat suunnistaneet ja aikanaan satsanneetkin omiin uriinsa suunnistuksen parissa. Suunnistuskoulu oli siis jälkikasvullekin luontainen harrastuspaikka. Suunnistuksen rinnalla kulki tuolloin muitakin lajeja ja jalkapallo oli Savolaisen päälajina 15-vuotiaaksi saakka. Sitten suunnistus vei voiton.

– Yksilöurheilu oli enemmän oma juttu ja ehkä jalkapalloon ei ollut siihen aikaan sitä harjoittelumotivaatiota, mitä se olisi vaatinut yhteisten harjoitusten lisäksi. Se jäi aika luonnostaan pois.

Vaikka perheessä on aina suunnistettu ja lajin harrastaminen alkoi Savolaisellakin nuorena, tavoitteellisemman harjoittelun hän aloitti vasta parikymppisenä.

– Juniorivuosina harrastin, kävin iltarasteilla, vähän lenkillä ja kisoissa, mutta kovin tavoitteellisesti en vielä lukioikäisenä harjoitellut. Suunnistus oli enemmän harrastuksen roolissa.

Innostus tavoitteellisempaan harjoitteluun löytyi ehkä hieman yllättäen armeijasta, jonka Savolainen suoritti Kajaanissa yksikön paikallisissa urheilujoukoissa. Toimintaa oli tuolloin pyörittämässä entinen maajoukkuesuunnistaja Olli-Markus Taivainen. Harjoittelusta tuli päivittäistä.

– Armeijassa suunnistusharjoittelu ja harjoittelemaan pääsy oli muuhun toimintaan verrattuna hyvin mukavaa.

Isoin motivaatio harjoittelun jatkamiselle oli kuitenkin kehityksen huomaaminen.

– Ei siinä mitään ihan mahdottomia tavoitteita ollut ainakaan heti alkuun. Kun ei ollut aikaisemminkaan ollut menestystavoitteita, niin ei ne olleet ihan ensimmäisenä mielessä. Pari viimeistä junnuvuotta ja pari ensimmäistä pääsarjavuotta meni opetellessa harjoitteluun.

Harjoittelun ja työnteon tasapainottelua

Siilinjärveltä kotoisin oleva Savolainen muutti Tampereelle opiskelujen perässä vuonna 2014. Diplomi-insinööriksi valmistumisen jälkeen Savolainen on työskennellyt puolipäiväisellä työsopimuksella, joka mahdollistaa myös pidemmät leirijaksot ulkomailla. Esimerkiksi haastattelun aikana menossa oli kolmen viikon leiri Teneriffalla.

– Työnantaja on mukavan joustava. Jos on leirillä tai reissussa, pystyy vielä vähän vähentämään tunteja. Pystyy menemään aika lailla oman urheilun ehdoilla. 

Toisinaan kovempien treenijaksojen keskellä voisi olla helpompi keskittyä ainoastaan urheiluun. Toisaalta palkkatyö sopii Savolaiselle henkilökohtaisen talouden turvaamiseksi urheilijabrändin rakentamista paremmin.

– On selkeää, mistä omat elämiseen tarvittavat eurot saa käteen. Ei ole ennen kaikkea itselle, eikä kenellekään muulle minkäänlaisessa tulos- tai näkyvyysvelvoitteessa.

Uuden opiskelukaupungin myötä Siilinjärven Rastin edustaminen jäi ja uudeksi seuraksi valikoitui Ikaalisten Nouseva-Voima. Se toi uutta pontta suunnistusuralle.

– Onhan sillä ollut varmasti ihan älytön merkitys, kun tulee pieneltä paikkakunnalta ja pienestä seurasta, jossa ei ole oikeastaan pääsarjaikäisiä suunnistajia, joiden ensisijainen tehtävä olisi menestyä suunnistuksessa.

Vaikka kooltaan Nouskikaan ei ole suurseura, miesten edustustoiminta on erittäin tavoitteellista.

– Onhan se hyvinkin erilainen ympäristö aiempaan nähden ja pääsi heti alkuaikoina itseään parempien kanssa treenaamaan. Seuranvaihdon myötä on päässyt ihan erilaisiin viestitilanteisiin ja toki taloudellinen tuki, jota on seuralta vuosien aikana saanut, on tosi tärkeässä asemassa.

Yksin Savolaisen ei ole tarvinnut suunnistusuraansa rakentaa. Viimeiset viitisen vuotta Savolaista on valmentanut Hannu Varkoi. Tampereelle muuton jälkeen mukaan tuli alueen akatemiatreenit, kuten viikoittaiset Antti Harjun järjestämät taitotreenit. Suunnistusliiton valmennustoiminnassa Savolainen on myös ollut mukana useamman vuoden.

Oppia maailmalta

Säännöllinen työnteko on hiljalleen kehittänyt Savolaisesta yhden Suomen kärkimiehistä, ja taso on pysynyt vakiintuneena jo muutaman vuoden. Tälle kaudelle hänet on valittu Suunnistusliiton haastajaryhmään (maajoukkueesta seuraava) ja viime kaudella Savolainen sai tehtyä myös kansainvälistä tulosta.

Vuoden 2022 Viron maastomatkojen EM-kilpailuissa nähtiin monia hienoja suomalaisten suunnistajien tekemiä suorituksia. Useina vuosina miesten EM-pitkän matkan kahdeksas sija olisi hyvin voinut olla parhaan suomalaisen suoritus. Nyt kuitenkin Savolaisen upean sijoituksen eteen mahtui vielä kaksi muuta suomalaista, Elias Kuukka (3.) ja Olli Ojanaho (6.). Kymmenenneksi sijoittui Miika Kirmula.

Ensimmäisen kerran Savolainen edusti Suomea vuoden 2016 maailmancupissa.

– Silloin oli ensimmäinen vuosi, kun tuli pääsarjassa jonkunnäköistä tulosta syksyn SM-kisoissa ja pääsin siitä viimeiselle maailmancup-kiertueelle. Ensimmäisistä kisareissuista ei hirmu erikoisia kansainvälisiä meriittejä jäänyt käteen.

Vaikka tasonnosto maajoukkuetoimintaan on onnistunut keskimääräistä myöhemmin aloitetulla satsauksella, olivat monet joukkuetoverit tietyissä asioissa askelen edellä.

– Kun junnusarjoista ei ollut Suomen ulkopuolelta kokemusta, oli kansainväliset kisat ja maastot varsinkin aika uusi homma.

Juniorisarjojen puuttuvat harjoitusvuodet vaativat veroa myös erilaisten vammojen muodossa. Suunnistajille tyypilliset nilkkavammat ja polvivaivat ovat tulleet liiankin tutuiksi, kuin myös rasitusperäiset vammat.

– Niitä on toki aina pyritty välttämään ja minimoimaan. Toki kun vähän myöhäisemmällä iällä aloittaa harjoittelemaan kohtuu kovaa pääsarjan kynnyksellä ilman, että on harjoitusvuosia alla, on sekin varmasti saattanut olla yksi tekijä, että paikat ei ihan pysyneet mukana harjoittelun määrässä ja nostossa.

Tilanteisiin on sopeuduttu ja korvaavia harjoitusmuotoja löytyy aina. Erityisesti Savolaisen lempitreeni, pitkä lenkki, hoituu muillakin välineillä kuin lenkkarein. Pitkät lenkit ja määräharjoittelu tuntuvatkin olevan Nouskilaisten tavaramerkki ja esimerkiksi erikoispitkän matkan SM-kilpailuissa seuraan tuli kaksoisvoitto, kun Savolaisen kaulaan ripustettiin kultaa ja Juho Yliselle hopeaa. Määräpainotteinen harjoitusideologia on kehittynyt seurassa.

– Tykkään tehdä paljon kevyttehoista ja hiljaista harjoittelua. Tulee hiihdettyä ja pyöräiltyä paljon ja niin tehtyä ehkä pidempiäkin harjoituksia, mitä juosten pystyy tekemään.

Savolaisen harjoitusideologiaan kuuluu se, että harjoitellaan paljon ja kovaa, mutta perusharjoittelua rytmitetään viikossa tai harjoitusjaksossa niin, että kovien harjoitusten päivät ja hyvin kevyet päivät rytmittyvät, tehden harjoittelusta polarisoitua. Kestävyys ja jaksaminen ovatkin Savolaisen fyysisen puolen vahvuudet.

Suunnistuksen lajivalikoimasta maastomatkat kiinnostavat eniten ja pitkä matka tuntuu omimmalta.

Kotikisat kiinnostaa

Vaikka Savolaiselta puuttuu juniorivuosina kasattu kansainvälinen maastopankki, pystyy tämä vähäisemmälläkin suunnistusmäärillä omaksumaan ja oppimaan uusia maastotyyppejä.

– Pystyn melko pienilläkin suunnistusmäärillä tekemään monesti kisoissa hyviäkin suorituksia.

Suomen kärkimiesten taso on ottanut huiman harppauksen viime vuosina, ja menestys tulevissa MM-kisoissa ei ole lainkaan utopistinen ajatus.

– Kyllähän meillä on pitkälti se tilanne, että jos joukkueeseen tulee valituksi, voi olla aika luottavainen, että on kärkitaistossa itse kisoissa.

– Nyt on paljon motivoituneita ja lahjakkaita urheilijoita, jotka haluavat tehdä sen eteen töitä ja harjoitella. Ehkä vuosi vuodelta jonkinasteinen positiivinen keskinäinen kilpailu myös edesauttaa tasonnousua.

Vaikka EM-kilpailut sujuivatkin hienosti, menestyksen vakiinnuttaminen vaatii vielä työtä. Savolaisen tavoitteet ja suunnitelma niiden saavuttamiseksi on kuitenkin olemassa. Ensin pitää päästä keväällä Norjan maailmancuppiin lähtevään joukkueeseen ja menestyä niissä kilpailuissa. Se määrittelee pitkälti kauden jatkoa. Norjan maastotyypin Savolainen uskoo soveltuvan itselleen.

– Oma aiempi kisahistoria ja taso ei ehkä vielä riitä siihen, että pystyisi absoluuttisesti sanomaan, että kauden päätavoite on MM-kisat, mutta totta kai siihenkin joukkueeseen koitetaan päästä.

Lähitulevaisuudessa siintää myös Suomessa järjestettävät MM-kilpailut vuonna 2025.

– Kyllähän varmaan kaikkia 90-luvulla tai myöhemmin syntyneitä koti MM-kisat motivoi ja kiinnostaa. Jos jotain miettii uran päätavoitteeksi tai kisoiksi, kyllähän se on itsellekin varmasti semmoinen.

Pelkät tulostavoitteet eivät kuitenkaan motivoi, vaan isompi motivaattori on harjoittelu ja kilpailu itsessään.

– Pelkästään mitalien takia ei lenkillä käydä, vaan siksi, että siitä tykkää ja on motivoivaa, että saa aikaiseksi fyysistä tai taidollista kehitystä. Kun on jonkin verran joutunut olemaan vammojen kanssa tekemisissä, on tullut perspektiiviä ja rentoutta siihen, että pelkästään ne tulokset ei ole se juttu tässä hommassa. Jos on vähän jalkavaivaa, niin se ei niin paljon hetkauta ja koko maailmankuva ei muserru tai harmita ihan mahdottomasti, vaan pystyy käsittelemään asioita vähän terveemmin.

Kotikisoissa menestyminen vaatisi Savolaisen mukaan omaan fysiikkaan napsu verran lisää vauhtia, ja maastoihinkin on syytä suhtautua nöyryydellä, vaikka Suomessa ja vanhoilla kotikonnuilla kilpaillaankin.

Kotikisoihin valmistautuminen jatkuu hyväksi havaitulla kaavalla: Lenkillä pitää jaksaa käydä, mutta mitään erikoista tai käänteentekevää ei Savolaisen odoteta tekevän.

– Kovaa perusharjoittelua ja mahdollisimman ehjää sellaista. Sitä myötä se tuloskin yleensä tulee.

– Ja nuoremmille haluaisin sanoa, että ei kannata liikaa stressata, vaikka 15-vuotiaana ei olisi Suomen paras. Hyvälle tasolle on myöhemmin mahdollista päästä, kun vaan lenkillä jaksaa käydä.