Olli Ojanaho haki talvikuukausille sulia juoksuolosuhteita, korkean paikan harjoittelua ja kovatasoista seuraa suunnistusharjoituksiin. Hän sai hakemansa ja lähestyy mielenkiintoista suunnistuskesää hyvästä tilanteesta.
Ensin maajoukkuesuunnistaja Olli Ojanaho vietti joulukuussa pari viikkoa Alicantessa, sitten maajoukkueleirin verran Teneriffalla. Sen jälkeen pari kuukautta sujui Ranskassa, josta ensin kuukausi korkealla Font Romeussa ja sen jälkeen lähinnä Grenoblessa. Haastatteluhetkellä Ojanaho oli maajoukkueleirillä Italiassa.
– Hain lähinnä sulia juoksuolosuhteita. Minulla on ollut talvisin jalkavaivoja, kun ulkona, hallissa ja matolla on joutunut lisäämään kovalla alustalla juoksua tai toisaalta on joutunut juoksemaan ulkona liukkaalla. Osittain hain vammariskin pienentämistä, mutta tietysti myös olosuhteita. Sen lisäksi halusin yhdistää myös korkean paikan leirin, Ojanaho kertoo syitä pitkälle oleilulle Suomen ulkopuolella.
Kesällä MM-mitaleista suunnistetaan Sveitsissä, jossa korkeuserot ovat isoja ja rinnettä riittää juostavaksi. Ojanahon leirikohteissa on ollut helpompaa saada harjoituksiin pidempiä nousuja, mutta toisaalta myös alamäkiä on päässyt treenaamaan paremmin kuin Suomessa.
– Suomessakin voi tehdä mäkiharjoittelua, mutta alamäissä se ei ole kovin lajinomaista, jos joutuu liukastelemaan ja varomaan.
Helsingin Suunnistajia edustava urheilija sanoo talviharjoittelunsa sujuneen pääasiassa oikein hyvin. Maaliskuussa vaivannutta pientä flunssaa lukuun ottamatta hän on pystynyt harjoittelemaan täysin suunnitellusti. Ulkomaiden tarjoamia olosuhteita lukuun ottamatta talven harjoittelu on sujunut hyväksi havaittuun malliin.
– Ei oikeastaan mitään muuta erityistä. Aika lailla perustekemistä minkä olen huomannut aiemmin toimivaksi.
Font Romeu suunnistajan leiripaikkana saa Ojanaholta kehut.
– Talvileirillä parhaissa maastoissa on lunta, joten ihan lähellä ei pääse suunnistamaan, mutta loka-marraskuussa pystyy suunnistamaan ihan puolen tunnin säteellä. On tosi monta hyvää karttaa. Se on hyvä taitoharjoitteluun, hän kehuu.
Paikkakunta on tullut tutuksi monen lajin kestävyysurheilijoiden leiripaikkana, eikä ihme. Jalkaisin tehtäviin treeneihin on tarjolla monipuolisuutta.
– On sopivasti korkeuseroa, muttei ole pelkkää jyrkkää rinnettä, on myös loivapiirteisempiä alueita. Talvella käytiin Espanjan puolella suunnistamassa. Aika nopeasti pääsee myös alemmas laaksoon juoksemaan sulalla talvellakin. Lisäksi tiet ja juoksuradat ovat talvellakin aika lailla sulia, kun aurinko paistaa korkealta ja teitä suolataan. Se on ihan hyvä.
Rovaniemellä varttuneelle Ojanaholle hiihto on ollut luonteva talviharjoittelun muoto pienissä määrin. Sitä se oli myös Font Romeussa, jossa hiihtoon oli hyvät ladut 2000 metrissä.
– Tykkään myös hiihtää jonkun verran. Se sopii minulle pk-treeneissä.
Kansainvälisestä seurasta hyötyä taidollisen suorituksen analysoinnissa
Ennen kuukauden pätkää Font Romeussa Ojanaholla oli korkealla leireilystä ”vaihtelevia kokemuksia”. Viime vuonna elokuussa St. Moritzissa ja myös lokakuussa Font Romeussa vietetyt leirit kuuluivat kuitenkin positiivisten ja onnistuneiden kokemusten joukkoon.
– Tuntuu, että olen löytänyt itselleni toimivan harjoittelutavan. Olen ollut normaalia tarkempi tehoharjoitusten kanssa. Tuntuu, että nyt kun on harjoitusvuosia takana, määrää pystyy tekemään ihan hyvin, mutta tehojen kanssa on hyvä olla tarkkana, ei pelkästään leirien alussa vaan koko leirin.
Tarkkana oleminen tehoharjoitusten kanssa on liittynyt eniten harjoitusten intensiteettiin.
– Jo siinä vaiheessa, kun on suunniteltu leiriä, on painotettu vk-harjoituksia vk-ala-alueelle enemmän kuin yläalueelle. Myös toteutuksessa on tehty niin, että olen lähtenyt aina korostetun maltillisesti siihen treeniin ja tunnustelen, millainen päivä on, ettei tule vahingossa lähdettyä liian kovaa.
Font Romeussa Ojanahon seurana oli maajoukkuekollega Joonas Ahola. Elias Kuukan kanssa Ojanaho puolestaan pääsi Clermont-Ferrandissa Sveitsin maajoukkueen leirin harjoituksiin. Kansainvälistä seuraa tarjosi myös Ruotsin Gustav Bergman Ranskassa ollessaan.
– Olen hänen kanssaan päässyt muutaman kovan suunnistustreenin tekemään. Olen saanut hyvää sparrausta läpi talven.
Kova kansainvälinen harjoitusseura on ollut Ojanahollekin mieluisaa, sillä se on hyödyksi taidollisen suorituksen analysointiin.
– Näkee, jos muut menevät vähän eri reittiä, ja saa palautetta omista reitinvalinnoista. Myös sujuvuudesta, mitä voi olla vaikea huomata, jos suunnistaa yksin treeniä. Silloin voi olla suht’ tyytyväinen ettei pummannut rastia, mutta voi olla vaikea huomata sitä, jos on joutunut hidastamaan tai on tullut epävarmuutta jossain kohti. Sitä ei välttämättä itse huomaa niin helposti.
– Kun juoksee muita kovia suunnistajia vastaan ja analysoi gps-seurannasta jälkikäteen, huomaa aika helposti ja saa enemmän palautetta omasta suorituksesta, Ojanaho avaa.
Ojanaho on viihtynyt ulkomailla ja nauttinut harjoittelusta. Talven harjoituspaikoista mieleenpainuvimmat ovat Ranskassa.
– Font Romeusta tykkään aika paljon, siellä on hienot maisemat. Se on mukavan erilaista verrattuna vaikka Alppeihin. Aiempina vuosina aika paljon on tullut käytyä Alpeilla, ja Font Romeussa vuoristo on erityylistä, vähän loivapiirteisempää. Siitä olen tykännyt. Alppimaastot ovat aina aika jyrkkäpiirteistä, laakson pohjalta lähtee tosi jyrkkä rinne. Font Romeun seutu on enemmän ylänkömäistä.
– Myös Grenoblesta tykkään, siellä on monipuoliset sekä suunnistus- että polkulenkkimaastot heti kaupungin ulkopuolella. Alhaalla laaksossa on talvellakin aika lämmin, voi olla lähemmäs 20 asteen lämpötiloja iltapäivällä.
Keskimatka ja pitkä matka tasapuolisen tärkeitä
Ojanahon kausi käynnistyy kansainvälisesti Norjan maailmancupista, jonka jälkeen kalenteriin mahtuvat toki Tiomila ja Jukola, kunnes on Sveitsin MM-kisojen aika heinäkuun alussa.
– Sitä varten on aika paljon leireilty täällä viime vuonna ja tänä vuonna ja yritetty kehittyä näissä maastoissa. Se on ilman muuta se päätavoite.
Keskimatka vai pitkä matka? Monella on suosikkinsa, mutta Ojanaholla painotus on tasan molempien kesken.
– Molempia kohti alustavasti ollaan menossa, pitää katsoa lähempänä kisoja, miten kausi lähtee ja miten treenit ovat menneet, että kulkeeko toinen jostain syystä paremmin kuin toinen, mutta ainakin talven aikana ollaan keskitytty harjoittelussa tasapuolisesti molemmille.
”Tuntuu, että taso riittää paremmin, vaikkei olisi huippupäivä.”
Ojanaho on jo ollut mitalien tuntumassa aikuistenkin kisoissa, joten hyvien sijoitusten kirkastaminen mitalisijaksi on totta kai tavoitteena ja toiveena.
– Toki se vaatii onnistumista harjoittelussa, viimeistelyssä ja kisapäivänä, mutta ei se (mitali) mikään mahdottomuus pitäisi olla, jos kaikki menee hyvin.
Kun laji on suunnistus, yksiselitteistä vastausta mitalisijoille vielä vaadittaviin pieniin asioihin ei ole.
– Aina riippuu vähän kisan luonteesta. Lähimmillään olin viime vuonna ihan muutaman sekunnin päässä kolmossijasta, jopa kakkossijasta. Välillä on joku minuutin rako. Loppupeleissä aika pieniä asioita, nopeita päätöksiä, joita kisan aikana tehdään. Ei se mitään ihmeitä vaadi. Fysiikkaharjoittelussa, kunnon viimeistelyssä ja taidossa pitäisi pieni napsu saada paremmaksi, että mitali olisi mahdollista. Ei ole mitään yhtä asiaa mikä rajoittaisi tai estäisi. Ne ovat aika pieniä asioita sekä fysiikan että taidon puolelta, Ojanaho näkee.
Ojanaho on nyt 26-vuotias. Parissa vuodessa moni asia on kehittynyt. Ennen kaikkea hän kokee olevansa aika paljon varmempi suunnistaja Keski-Euroopan maastoissa.
– Suoritustaso on parempi kuin mitä se on ollut tässä pari vuotta sitten. Samoin fysiikassa, aiemmin tuntui, että Keski-Euroopan maastoissa on aika paljon päivästä kiinni, että pitää olla huippupäivä, että pärjää fyysisesti. Nyt perustaso on noussut. Tuntuu, että taso riittää paremmin, vaikkei olisi huippupäivä. En väsähdä kokonaan pitkiin nousuihin vaan pystyn suoriutumaan hyvin. Varmuus ja tasaisuus on lisääntynyt.
Ojanaho on jo hyvällä tasolla, mutta paljonko potentiaalista on nähty?
– Varmaan joku 97 prosenttia voisi olla. Tarkoittaisi, että kolme minuuttia voisi vielä pitkän matkan kisassa keskimäärin parantaa. Toivottavasti saisin kolme prosenttia vielä kaivettua, Ojanaho sanoo hymyillen.
Kotikisat ovat ainutkertainen mahdollisuus, mutta eivät päätepiste
Vaikka ajatus on tiukasti tässä vuodessa ja Sveitsin MM-kisoissa, kotikisat 2025 ovat myös Olli Ojanahon mielessä.
– Toki vielä tuntuu, että ne ovat suht’ kaukana, mutta kyllähän ne aika nopeasti sieltä tulee, Ojanaho sanoo. Kotikisat ovat jo puheenaihe maajoukkueurheilijoiden kesken, sillä vastaavaa tilaisuutta ei usein urheilijan uralle osu.
– Onhan se ainutkertainen mahdollisuus, kun pääsee MM-kisoissa juoksemaan kotimaassa. On se ilman muuta mielessä, vaikka päätavoite aina on siinä kuluvan vuoden kisoissa.
Monelle urheilijalle kotikisat saattavat olla motivaatio jatkaa uraa ja luonteva päätepiste huippu-urheilulle. Ojanaho ajattelee toisin, suunnistuksenystävienkin onneksi.
– Ei minulla ole mitään ajatuksia lopettaa kotikisoihin. Jos paikat pysyy ehjinä, on tarkoitus jatkaa vielä useampi vuosi. Kotikisat eivät sillä tavalla ole mikään elämää suurempi juttu, että ura olisi siihen päättymässä.
Se ei silti tarkoita, etteivätkö kotikisat olisi Ojanahollekin ”tosi iso juttu”. Silti hän ajattelee niitä mieluiten yhtenä etappina matkan varrella.
– Varmaan ehkä hyväkin, ettei tee siitä itselleen liian isoa juttua. Se voi olla hyvä henkisen puolen kannalta.
Tätä suunnistusvuotta Ojanaho kuvaa jälleen mielenkiintoiseksi. MM-kisat Keski-Euroopassa ovat erilainen haaste suomalaisille ja ylipäätään pohjoismaalaisille, mutta aivan vieraaseen maastotyyppiin suomalaisetkaan eivät joudu.
– Sen verran paljon täällä leireillään, että varmaan ihan hyvin pystytään laittamaan sveitsiläisille kampoihin, Ojanaho luottaa pohjoismaalaisten puolesta.
– Mielestäni ei ole yhtä selviä voittajasuosikkeja kuin vielä muutama vuosi sitten, Ojanaho sanoo.
Lue myös:
EM-suunnistus: Mitalisadetta Rakveresta – ja puheenaihe saako jokea ylittää kaikkialta?
TEKSTI Heidi Lehikoinen
Suunnistaja 2/2023