Varsovan vauhdikas vitonen

Vaikka sää oli keväisessä Puolassa hyytävä, tunnelma Varsovan katujuoksussa oli lämmin. 

Ilmoittautuessamme aikuisurheilun EM-hallikisoihin Puolan Toruńissa (17.–23.3.2024), huomasimme, että sunnuntaina 24.3. juostaisiin myös Varsovan puolimaraton. Kisaamista rakastavan kilpakuntoilijan oli mahdotonta olla tarttumatta tilaisuuteen osallistua samalla reissulla kaksiin kisoihin!

Keväinen puolimaraton houkutteli, mutta lopulta päädyimme ilmoittautumaan sen yhteydessä järjestettävälle katuvitoselle, koska talven treeni oli tähdännyt lyhyemmille matkoille.

Aikuisten EM-halleissa oma lajini 3 000 metriä juostiin heti kisojen aloituspäivänä sunnuntaina. Se sujui hyvin, joten odotukset 5 km:n kisaa kohtaan alkoivat viikon mittaan kohota.

Viikolla Puolassa täydellisissä olosuhteissa tasaisella asfaltilla juostu VK-harjoituskin lupasi hyvää. Kotimaan lumisen ja jäisen talven sekä hieman puuduttavien hallitreenien jälkeen askel tuntui ylipäätään ihmeellisen kevyeltä, kun pitkästä aikaa pääsi kunnollisiin ulko-olosuhteisiin juoksemaan.

Viileä aamu

Numerolappujen hakeminen kisaa edeltävänä päivänä oli kokemus itsessään. Kisatoimisto sijaitsi Varsovan Kulttuuri- ja tiedepalatsissa, joka on vaikuttava näky kaupungin keskustassa. Numerolappuja hakiessa satoi rankasti, mutta kisapäivän aamu valkeni kuivana, joskin harmaana ja varsin kylmänä, sillä lämpötila oli vain muutaman asteen plussan puolella.

Harmittelimme, että emme olleet tajunneet ottaa mukaan jätesäkkejä tai muuta lämmittävää, minkä olisi voinut jättää lähtöalueelle. Itselläni kyse oli täysin rutiinin puutteesta: olen juossut vain harvoissa näin isoissa tapahtumissa, ja Suomessa lähtöviivalle voi useimmiten kipaista niin viime hetkellä, ettei jätesäkkiviritelmiä juuri tarvitse.

Neljän kilometrin alkuverryttely hotellilta kisakeskukseen kansallisstadionin kupeeseen tuntui sopivalta. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, ja niin vessat kuin tavarasäilytyskin löytyivät helposti eikä jonoja juuri ollut, mikä kertoi erinomaisista järjestelyistä. Ilma oli niin kylmä, että viime hetkellä päätin pitää ohuen juoksutakin päälläni lähtöhetkeen asti. Sen sai kätevästi sullottua shortsien toiseen sivutaskuun.

Lähdössä hämminkiä

Saimme kehitettyä pienen kiireen lähtökarsinaan siirtymisessä, sillä lähtöalue oli varsin kaukana muusta tapahtuma-alueesta, ja lisäksi eksyimme karsinan aidan väärälle puolelle. Tunnelma lähtökarsinassa oli jo hyvin tiivis, kun saimme kiivettyä aidan ylitse.

Ihan emme ehtineet omien tavoiteaikojemme mukaiseen kohtaan 20 minuutin kummallekin puolelle, vaan jäimme 25 minuutin juoksijoiden kohdalle. Lohdutin itseäni sillä, että suurin osa näistäkin juoksijoista varmaan starttaa hieman liian kovaa, eikä puikkelehtiminen omanvauhtisten juoksijoiden joukkoon olisi ehkä niin iso urakka. Samalla tosin manasin myös isot juoksutapahtumat alimpaan maanrakoon ja pohdin, että ehkä seuraavan kerran yritän katuvitosta jossakin kotimaan pienessä tapahtumassa.

Nopea reitti

Starttipistoolin paukahdettua kello 9.30 massa juoksijoita lähti ylittämään Veikseljoen siltaa. Pienellä puikkelehtimisella pääsin pian omaan vauhtiin. Sillan jälkeen alkoi reitin ainut pienehkö nousu, kun katua pitkin noustiin vastarannan kääntöpaikalle. Ensimmäinen kilsa olikin koko kisan hitain.

Kääntöpaikan jälkeen alkoi loiva alamäki, jota kesti käytännössä toisen ja kolmannen kilometrin ajan. Kolmas kilometri lienee nopein, jonka olen koskaan vitosella juossut.

Isossa tapahtumassa ei tarvinnut juosta yksin, vaan koko ajan oli kiriapua ja seuraa, josta yrittää ohi tai jota peesailla. Toisaalta sai olla tarkkana, ettei jämähtänyt liian hitaan juoksijan peesiin mukavuusalueelleen – tai alueelle, joka tuntui ainakin vähän mukavammalta kuin vitosen juokseminen täyttä vauhtia.

Maisemia ei juuri ehtinyt kisavauhdissa ihastella, mutta nopeaa reittiä sitäkin enemmän. Maalikaaren alitettuani jäin vielä jännittämään virallista nettoaikaa. Kun saimme myöhemmin hotellilla kaivettua tulokset esiin, selvisi, että olin juossut sekunnilla uuden ennätykseni. Se ei tietenkään ole paljon, mutta itselleni se oli suuri asia, sillä aiempi ennätys oli viiden vuoden takaa. Oli hienoa tehdä reissun toinen ennätys upeassa tapahtumassa.

Hyvätasoinen puolikas

Maalialueelle ei tehnyt viileässä kelissä mieli jäädä oleilemaan. Nopean vaatteidenvaihdon jälkeen suuntasimme kahvilaan puolimaratonreitin varrelle odottelemaan puolimaratonin kello 11 tapahtuvaa starttia.

Ehdimmekin katsomaan, miten puolimaratonin kärki juoksi keskustan katuja. Kelikin muuttui aurinkoiseksi, ja oli hauska jäädä seurailemaan ja kannustamaan puolimaratoonareita. Puolimaratonilla ensimmäinen jänis juoksi 1.20-vauhtia ja tähänkin vauhtiin riitti iso joukko juoksijoita. Jäniksiä oli viiden minuutin välein aina kahteen ja puoleen tuntiin asti. Kärki piti kovaa vauhtia ja puolimaratonilla tehtiin mainioita tuloksia.

Varsovan vitonen oli erinomaisesti järjestetty tapahtuma, ja nopean reitin vuoksi sopi myös ennätysten tavoitteluun. Pohdin kisan jälkeen, että ehkä sittenkin vielä joskus lähden tavoittelemaan puolikkaankin ennätystä ison tapahtuman humuun.