Juoksufestarit Pariisissa

Pariisin maratonviikonloppu sisälsi kenkäteknologiaa, huippujuoksijoiden katukilpailun sekä huipennuksena yli 50 000 juoksijaa keränneen maratonin.

Juoksukenkäbrändien markkinoinnissa yhtenä ulottuvuutena on järjestää omia ennätyskokeita tai katukisoja. Ilmiö on looginen, sillä brändi voi valjastaa tapahtuman sisällön palvelemaan kaupallisia tarkoitusperiään.

Maantiejuoksussa vahvimmin tätä tekevät Asics ja Adidas, ja polkujuoksun puolella Salomon tekee etäisesti samantyyppistä Golden Trail Series -kilpailusarjallaan.

Asics avasi Pariisin maratonviikonlopun marssittamalla kaduille omia tallijuoksijoitaan yleisön eteen, samaan tapaan kuin kaksi vuotta sitten Malagassa (Juoksija 4/2022). Perjantai-iltana juostiin eliittijuoksijoiden katukilpailu Palais Royalin ympäristössä. Festival of Running -alueella oli tarjolla niin kutsuvieraille kuin kaikille kaupunkilaisille urheilijoiden esittelylava, ruoka- ja juomakojuja sekä kenkien esittelypisteitä.

Näin brändi haluaa erottua

Lue lisää

Gary Raucher kertoi medialle ja kutsuvieraille Asicsin markkinointistrategiasta.

KILPAILULLISUUDEN lisäksi Asicsin viestintään liittyy hyvin olennaisesti tavallista kuluttajaa potentiaalisesti houkuttelevat teemat. Toisin kuin monet tarinoita kertovat brändit, Asics haluaa tuoda esiin faktoja. Se pyrkii omilla tutkimuksillaan esittämään, että juokseminen edistää fyysisen terveyden lisäksi myös mielenterveyttä. Se julkaisi Pariisissa tuloksia maailmanlaajuisesta State of Mind -tutkimuksestaan. Ikävä kyllä Suomi ei kuulunut tutkittaviin maihin.

Asicsin Euroopan markkinoinnista vastaava Gary Raucher halusi tehdä myös muunlaista pesäeroa kilpailijoihinsa. Raucher esitti puheenvuorossaan Asicsin olevan jotain muuta kuin voittamiseen tai sankaruuteen pohjaavat kilpailijansa. Hän kuvaili Asicsin olevan huolenpitäjäbrändi (caregiver brand).

Huolta se haluaa pitää ihmisten lisäksi näemmä myös maapallosta. Metaspeed Paris -mallien ohella kutsuvieraille esiteltiin kierrätettäväksi suunniteltu Nimbus Mirai. Suunta on looginen, sillä Asics kertoi jo viime kesänä Berliinissä (Juoksija 6/2023) hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvistä tavoitteistaan. Uuden Mirain myötä se haluaa pitää esillä kierrätystä ja kestävää kuluttamista. Se onkin fiksua, kun halutaan vedota moderniin kuluttajaan.

Asics Nimbus Mirai on kierrätettävä kenkä. Mirai tarkoittaa japaniksi tulevaisuutta.

Nimbus Mirain suunnittelussa on huomioitu kengän helppo purkaminen käytön jälkeen. Päällinen on valmistettu yhdestä materiaalista (kierrätetty polyesteri), ja kengän FF Blast Plus Eco -välipohjamateriaalin valmistuksessa on hyödynnetty sokeriruokoteollisuuden jätteitä. Päällinen ja välipohja kiinnitetään yhteen erikoisliimalla, joka on helppo irrottaa materiaalien kierrätysprosessissa.

Nimbus Mirailla Asics haluaa todistaa, että suorituskykyisen juoksukengän valmistamiseen ei välttämättä tarvita useita erilaisia materiaaleja. Jäämme odottamaan testijuoksuja ja tarkempia tietoja Mirain kierrätysohjelmasta. Nähtäväksi jää tuleeko Nimbus Mirain kaltaisista kengistä joskus jopa alan standardi, vai jääkö se vain kertaluonteiseksi idealistiseksi kokeiluksi.

Etiopian Jemal Yimer (vas.) juoksi kympin voittajaksi ajalla 27.43. Kenian Hillary Kipkoech (kesk.) jäi sekunnin.

Pariisin maraton — Italian Nadia Battocletti juoksi maan ennätykseksi 31.19. Jalassa kaikilla tallijuoksijoilla oli Asics Metaspeed Sky Paris -uutuuskenkä.

Illan avanneen nuorten juoksijoiden kilpailun jälkeen kymmenet Asicsin eliittiurheilijat juoksivat 5 ja 10 kilometrin kilpailut 2,5 kilometrin mittaisella radalla. Illan pimetessä tunnelma kilpailureitillä oli hieno ja komeasti valaistu maalialue ja runsaslukuisen yleisön kova kannustus nostivat tunnelman pienestä tihkusateesta huolimatta korkealle.

Tasokkaimman tuloksen juoksi Etiopian Likina Amebaw, jonka voittoaika ja oma ennätys 29.57 meni naisten katukympin kaikkien aikojen maailmanlistan sijalle 14. Kansallisia ennätyksiä juostiin kolme, muun muassa Djiboutin Mohamed Ismael kellotti vitosella 13.32 ja Nadia Battocletti juoksi naisten kympillä Italian ennätykseksi 31.19.

Tässä ja muissa vastaavissa kenkämerkkien omissa kilpailuissa juostut ajat hyväksytään virallisiin tilastoihin, kunhan reitti on World Athleticsin ratifioima – kuten Pariisin reitti oli. Vain omien talliurheilijoiden kesken voi myös järjestellä vauhdinpitäjät halutulla tavalla, etenkin kun miehet ja naiset juoksivat samoissa lähdöissä. Eliittijuoksijoiden kilpailun jälkeen katu aukesi vielä 5 kilometrin Community Runille. Allekirjoittanut jätti sen väliin, koska heti seuraavana aamuna oli luvassa juoksua.

Lukulistalle

ClosePlease login

Aamulenkki auringossa

Lauantaina aamuyhdeksältä samassa paikassa Place du Palais-Royal -aukiolla oli vuorossa Pariisin maratonin lämmittelyjuoksu, Paris Run for All. Kaikille avoimen hyväntekeväisyystapahtuman tuotot käytetään liikuntavammaisten ihmisten apuvälineiden, kuten liikuntakäyttöön sopivien pyörätuolien hankintaan.

Festivaalialueella tungeksi runsaasti juoksijoita, ja lähtökatuna toiminut Rue du Rivoli oli tupaten täynnä. Sää oli edellispäivää lämpimämpi ja jokseenkin täydellinen leppoisaan aamulenkkiin.

Pariisin maraton Palais Royalilta kurvattiin Louvren ympäri Seine-joen rantaan, josta matka jatkui länttä kohti. Matalan kynnyksen tapahtuman viestintä lienee onnistunutta, sillä viiden kilometrin pituisella reitillä oli juoksemassa niin lapsia, vanhuksia kuin jokunen koirakin. Kaiketi mukana oli paljon myös seuraavan päivän maratonille osallistuvia. Tällaista rentoa yhdessä liikkumisen riemua kaipaisi enemmän suomalaisiinkin juoksutapahtumiin.

Seinen etelärannalta käännyttiin lopulta etelään ja juoksu päättyi sotilasakatemia École Militairen läheisyyteen. Sen jälkeen olikin aika suunnata maratonin numerolapunhakumatkalle.

Leppoisasti matkaan

Varhaisen aamiaisen jälkeen pakkailin sunnuntaina kamppeeni ja suuntasin juna-asemalle. Juna oli täynnä juoksijoita. Nousin Riemukaaren kohdalla takaisin maan pinnalle, josta oli vain kivenheitto varustesäilytykseen. Hämmästyin, koska pystyin jättämään tavarani sinne ilman minkäänlaista jonotusta!

Naurahdin itsekseni absurdille tilanteelleni, kun tajusin olevani sitomassa kengännauhojani Champs-Élyséellä sijaitsevan Longchampin luksusmyymälän portailla. Ehätin oman lähtökarsinani portille ajoissa.

Yllättäen lähdöt olivat porrastettu varsinaisten lähtöryhmien sisällä pienempiin aaltoihin, mistä ei ollut mitään mainintaa kilpailuinfossa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen pääsin kuitenkin matkaan viidennessä tai kuudennessa aallossa, hieman ennen aamuyhdeksää. Leveällä bulevardilla oli helppo hakea oma alkuvauhti.

Kaupunki oli vasta heräilemässä sunnuntaihin, joten tunnelma oli melko rauhallinen. Säätila oli maratoonareiden näkökulmasta jotakuinkin optimaalinen: pilvistä ja lämpötila noin 13–14 astetta ja silloin tällöin minimaalista tihkusadetta. Shortsit ja hihaton singlet-kisapaita olikin selkeä asuvalinta.

Vehreä metsäosuus

Noin 12 kilometrin kohdalla reitti siirtyy kaupungista Vincennesin metsäosuudelle. Leveät tiet ja keväisen vihertävä luonto toivat juoksijan mielelle tyyneyttä, ja osuus oli loivine ylä- ja alamäkineen vaihteleva ja mielenkiintoinen. Entistä raviharrastajaa sykähdytti se, että reitti kulki aivan legendaarisen Vincennesin raviradan vierestä.

Yleisöä oli laitakaupungillakin kannustamassa yllättävän paljon ja tyylikäs torvisoittokunta piti tunnelmaa yllä raviradan kohdalla. Rumpuryhmiä, bändejä ja dj-tiskejä oli reitillä muutenkin runsaasti.

Huoltopisteitä oli viiden kilometrin välein, ja niillä tarjottiin vesipullojen lisäksi ainakin banaaneja. Energian osalta luotin omiin geeleihini sekä exposta ostamiini energiakarkkeihin. Vesipisteiden jälkeen tienposkessa oli runsaasti roskapönttöjä, joiden avattuihin kansiin oli kiinnitetty maalitaulu. Kun vesipullolla osui tauluun, putosi pullo nätisti roskapönttöön. Systeemi toimi, sillä kadulle viskottuja pulloja ei pyörinyt lainkaan juoksijoiden jaloissa. Metsäosuus loppui noin 22 kilometrin jälkeen ja juoksijoiden jatkuva virta palasi takaisin kaupunkialueelle.

Sykähdyttävää kannustusta

Kaikki tähän asti koettu taisi olla vasta tyyntä myrskyn edellä. Kun juoksijat etenivät noin 25 kilometrin kohdalla kaupungin ytimeen ja Seinen varteen, alkoi kadunvarsien huutomyrsky jo hirvittää heikompia. Kannustuskylttejä näkyi joka puolella ja kaupunkilaiset kerääntyivät kapeillakin katuosuuksilla aivan juoksijoiden viereen tai jopa juoksuväylälle.

Aivan kuin pariisilaiset olisivat halunneet tulla osoittamaan arvostustaan jokaiselle kilpailijalle, joka on uskaltautunut kiinnittämään numerolapun paitaansa. En voinut olla muuta kuin onnellinen, kun sain juosta intohimoisesti tuttujaan ja tuhansia tuntemattomia kannustavien kaupunkilaisten keskellä. Lähellekään vastaavaa kannustusta en ole ennen kokenut.

Viimeisellä viidellä kilometrillä reitti tuntui vain kapenevan. Säilytin vauhtini ja selkiä tuli vastaan koko ajan. Viimeistään tässä vaiheessa tajusin, että tuhannet edelläni juoksevat ovat lähteneet omaan vauhtiinsa nähden liian optimistisesta lähtöryhmästä. Osalla alkoi jo askelkin painaa, mutta yleisön huuto tuntui kantavan jokaista kohti maalia. Tunnelma oli katossa, vaikka uhkarohkeiden kadunylittäjien ja selfie-juoksijoiden kanssa saikin olla tarkkana.

Ikuinen muisto

Pitkällä suoralla näin vain loputtoman juoksijamassan edessäni. Eikä ihme, sillä Pariisin maratonille oli ilmoittautunut 54 175 juoksijaa. Jatkoin pujottelua loppukilometrit ja kannustus sen kuin yltyi. Kenties tältä tuntuu Tour de Francen vuoristoetapeilla, joissa ajajat huhkivat katsojien muodostamaa käytävää pitkin. ”Allez, allez!” ja ”courage!” -huudot kiirivät juoksijoiden korviin.

Viimeisen alamäen jälkeen näkyi kyltti, jossa luki matkaa olevan maaliin 350 metriä. Tiukka oikea ja käännös Avenue Fochilla sijaitsevalle loppusuoralle. Tasaisen ja onnistuneen juoksun jälkeen juoksen vihreää mattoa maaliin tyytyväisenä.

Ennakkotiedoista olin käsittänyt, ettei Pariisin reitti olisi kaikkein nopeimpia. Muutamat ylämäet ja siltojen alitukset tunneleista toki hidastivatkin menoa. Reitti oli kuitenkin mielenkiintoinen ja vaihteleva, vaikkei se ehkä kaikkein totisimpiin ennätysyrityksiin optimaalisin olekaan.

Itselleni Pariisin maratonissa kyse oli ennen muuta valtavan kisan upeasta tunnelmasta nauttimisesta ja kaupunkilaisten vilpittömästä rakkaudesta kaiken tasoisia juoksijoita kohtaan. Tätä kokemusta en taatusti unohda koskaan.