Oona Kettusen kolumni: Kaikki lähtee kotoa

Oona Kettunen pohtii kolumissaan syitä suomalaisten liikkumattomuuteen.

Suomalaisten liikkumattomuuteen liittyvää keskustelua seuratessa tajuan, kuinka onnekas olen. Sain kokea jo pienenä lapsena, että liikunta on paras leikki. Myöhemmin se on antanut minulle harrastuksen, työn ja vähän menestystäkin, mutta ennen kaikkea se on antanut minulle elämäntavan, joka pitää hyvinvoinnistani huolta.

En voi olla kuin kiitollinen vanhemmilleni, jotka veivät minut pelikonsolien ääreltä ulos leikkimään. Eivätkä vain vieneet vaan pitivät huolta, ettei perheen esikoislapsenkaan tarvinnut pelata jalkapalloa tai lähteä leikkikentälle yksikseen. Myöhemmin myös pikkuveljeni liittyivät mukaan pihapeleihin, ja ajoittain koko naapurusto oli leikkimässä pihallamme. Ehkäpä liikuntaintoamme tarttui hitusen verran heihinkin.

Esimerkin voima

Omien kokemusteni jälkeen minun on vaikeaa ymmärtää, miksei lapsi oppisi nauttimaan liikkumisesta, jos hän saa tehdä sitä pienestä pitäen yhdessä perheensä tai ystäviensä kanssa. Sen sijaan minun on helppo ymmärtää, ettei kukaan jaksa juosta pihaa ympäri yksikseen. Aktiivinen elämäntapa muodostuu lapsuuden yhteisistä liikuntahetkistä.

Elämäntavan lisäksi lapsuuden liikunta antoi minulle myös jotain muuta tärkeää: voitontahdon ja häviämisen taidon. Kilpaileminen oli vahvasti läsnä omassa lapsuudessani. Pihapeleissä laskettiin maaleja ja potkulaudoilla kamppailtiin formulamestaruuksista. Lisäksi tarjolla oli paljon koulun, kyläyhdistyksen ja seurojen järjestämiä kilpailuja, joihin oli helppo osallistua matalalla kynnyksellä. Nykyisin ollaan kai montaa mieltä kilpailemisen tarpeellisuudesta lasten liikunnassa, mutta itselleni kilpaileminen on ollut aina se juttu, joka tekee liikunnasta hauskaa.

Urheilu lisää itsetuntemusta

Minulle kilpailuissa ei ole koskaan ollut kyse vain muiden, vaan myös itseni voittamisesta. Isä sai toimia ajanottajana, kun kiersin leikkikentälle keksittyä rataa kelloa vastaan. Pois en halunnut lähteä ennen kuin uusi ennätys oli syntynyt. Radat ovat vuosien varrella muuttuneet, mutta halu itsensä voittamiseen on yhä voimakkaasti läsnä. En minä lenkillekään lähde siksi, että nauttisin pitkästä lenkistä vesisateessa vaan siksi, että tahdon olla päivä päivältä parempi.

Urheilun myötä herännyt voitontahto näkyy nykyisin päämäärätietoisuutena ja periksiantamattomuutena myös elämän muilla osa-alueilla. Halu onnistua on valtava voimavara, joka ajaa tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Urheilun ja kilpailemisen myötä opin tekemään töitä unelmieni eteen. Uskon, että juuri sen ansiosta olen onnistunut menestymään opinnoissani sekä etenemään työelämässä sellaisiin tehtäviin, joita olen myös halunnut tehdä.

Kauas on tultu lapsuuden liikuntahetkistä, mutta ilman niitä elämä voisi olla kovinkin erilaista. Kunpa mahdollisimman moni lapsi voisi olla yhtä onnekas kuin minä aikoinaan. Kunpa mahdollisimman moni perhe voisi liikkua yhdessä. Sillä ratkeaisi monta ongelmaa.