Moni juoksija potee pitkittynyttä akillesjännevammaa. Pahinta on se, että vamma on vaikea hoidettava. Huippuortopedit ovat erimielisiä vaikeasti hoidettavien vammojen leikkaustarpeesta.
Suomessa kylmyys, kosteus ja liukkaat tiet altistavat akillesvammoille. Maailmankuulu ortopedi Sakari Orava arvioi, että myös hallien kaltevat juoksuradat ovat jaloille rasite, ja asvaltti on liian kova. Ohutpohjainen kenkä lisää vammariskejä. Jalkakirurgi Heidi Haapasalo kehottaa tarkastelemaan juoksutekniikkaa, nilkan nivelten liikkuvuutta ja säären lihasvoimaa – akilleskipupotilailla nämä ovat usein puutteelliset.
Ortopedit ovat yhtä mieltä siitä, että akilleskipu kroonistuu helposti. Usein vaivan voi torjua parin viikon juoksutauolla. Orava vahvistaa vanhan viisauden: kahden viikon paussi ei vie kuntoa. Korvaavat harjoitteet, kuten uinti, pyöräily, vesijuoksu ja hiihto, tekevät vain hyvää. Tauolla juoksija hyötyy myös venyttelystä, hieronnasta ja korotuslapusta kantapään alla. Myös kuuri tulehduskipulääkettä ja kylmähoito ovat paikallaan.
Ortopedit suosittavat erityisen vahvasti eksentrisiä harjoitteita, joissa lihas supistuu venytettynä. Duodecim-lääkäriseura suosittaa seisomaan vaikkapa rapun reunalla, josta laskeudutaan jarruttaen.
Eksentristen harjoitusten on todettu auttavan akillesjännealueen kipuihin, mutta niiden vaikutusmekanismia ei ole Haapasalon mukaan pystytty todistamaan.
– Ei pidä pelätä, jos jumppa tuottaa vähän kipua. Arka jänne on usein parantunut eksentrisillä harjoitteilla parissa kuukaudessa. Ei silti kannata pelata sulkapalloa, vaikkakaan jännekivun ja jänteen katkeamisen yhteyttä ei ole osoitettu, Haapasalo sanoo.
Kahdentyyppisiä vammoja
Akillesjännevammat ovat jaettavissa kahteen päätyyppiin: joko akillesjänteen alaosassa jänteen ja luun kiinnityskohta hapertuu (insertional tendinopathy) tai jänteeseen muodostuu tendinoosi, joka tarkoittaa jänteen rappeumaa ja jänteen viereiseen kudokseen muodostuvia kiinnikkeitä.
Haapasalon mukaan valtaosa juoksijoiden akillesvaivoista on kroonistuneita tendinooseja. Akillesjänteen kudoksen sietokyky on ylitetty, kun on treenattu paljon tai kovatehoisesti. Jänteen osittaisesta repeämästä tai rispaantumasta voi myös syntyä arpi, joka ei jousta. Jänteen pitäisi olla kuin kuminauha ja varastoida energiaa.
Sakari Orava tietää, että jos kantaluu on kulmikas, jo röntgenkuvaus paljastaa limapussitulehduksen. Hän suosittaa kuitenkin perustodentajaksi ultraäänikuvausta. Magneettikuvaus tarvitaan, jos ortopedi epäilee akillesjänteen repeämää tai kalkkilöydöstä. Oravan mukaan magneettikuvaukseen on paras mennä kovasti rasitettuna. Jos menee tulehduskipulääkkeitä ottaneena ja levänneenä, magneettikuvaus ei kerro juuri mitään.
Orava sanoo, että akillesjänteen osittainen repeämä voi syntyä niin jalan lipsahduksesta liukastumisessa kuin jänteen kulumisesta ja liiasta rasituksesta.
– Osittainen repeämä yleensä paranee muutamassa kuukaudessa, Orava sanoo.
Hän jatkaa, että akillesjännevamma voi joko uusiutua jonkin kuukauden jälkeen tai vamma sietää kevyen treenaamisen. Leikkausta Orava harkitsisi parin kuukauden jälkeen.
Leikkauksissa aina riskejä
Moni ajattelee, että kroonistuneen akillesvamman pelastaa vain leikkaus. Heidi Haapasalo kuitenkin sanoo, että leikkauksissa on aina haittansa, jotka myös täytyy kertoa potilaalle. Tutkimusten mukaan joka kymmenes akillesleikkaus tuottaa ikävyyksiä.
– Yleisimmät murheet ovat sairaalaan päätyviä haavakomplikaatioita, joita ensimmäisen leikkauksen tehnyt lääkäri ei välttämättä ikinä näe. Epäonnistuneen pikkuleikkauksen takia on pahimmillaan jouduttu poistamaan koko akillesjänne muuten terveeltä ihmiseltä. Lisäksi leikkauksesta huolimatta akillesvamma voi uusiutua varsinkin, jos askellusvirheitä ja muita vaivan ilmeisiä syitä ei korjata.
– Sadasta akillespotilaasta 80 voi tuntea hyötyneensä leikkauksesta. On iso mahdollisuus, että osa leikatuista olisi parantunut spontaanisti, Haapasalo sanoo.
Hän lisää, että kaikilla jännevaivoilla on taipumus aaltoilla. Maltillisen kuntoutuksen ansiosta vaiva yleensä hiipuu ja taas voi treenata. Haapasalo viittaa tutkimukseen, jonka mukaan magneettikuvaus löytää kaikista – urheilija tai ei – yli 40-vuotiaiden akillesjänteistä arpipesäkkeitä. Ei tiedetä, miksi ne joillakin kipuilevat, joillakin eivät.
– Ison tendinoosin leikkauksessa jänne halkaistaan ja arpikohta otetaan pois. Se ei kuitenkaan tee jo rappeutunutta jännettä uudeksi.
Akillesjännerepeämä ei yleensä vaivaa nuoria. Haapasalo on kirjoittanut tiedeartikkelin, jonka mukaan pirkanmaalaisten akillesjännerepeämäpotilaiden keski-ikä on 47 vuotta. Miehet ovat selvästi yliedustettuina. Hän Itse leikkaisi vasta, kun on varmasti käytetty kaikki muut keinot, ja akillesta on asiallisesti kuntoutettu ainakin puoli vuotta.
Kuntoilijoiden ja ikääntyneiden juoksijoiden leikkauksiin Haapasalo suhtautuu erityisen varovasti, sillä iän myötä leikkaukseen liittyvät riskit kohoavat.
– Tutkimuksissa usein mainitaan, että iso prosentti palaa entiselle aktiviteettitasolleen jonkin ajan kuluttua leikkauksesta. Esimerkiksi leikattujen harjoitusmääristä ei kuitenkaan ole pitkäaikaistutkimuksia. Eikä tiedetä, mitä tapahtuu heille, jotka eivät parane. Lohdullista on se, että vaikea juoksijan vaiva ei yleensä rajoita muuta elämää, ei edes monen muun urheilulajin harrastamista, Haapasalo sanoo.
Varo kortisonia!
Ortopedi Ilkka Tulikoura kertoo joutuneensa leikkaamaan monia urheilijoita kahdesti, kun akillesjänteen leikatun osan viereinen kudos onkin vaurioitunut treenaamisen taas alettua. Lähes aina niissä tapauksissa on piikitetty kortisonia. Sitä käytetään vähentämään tulehdusta sekä poistamaan kipua ja turvotusta. Tulikoura näyttää valokuvaa katkenneesta akillesjänteestä, jossa erottuu kuolio paljaana. Jos kuoliota ei poisteta, jänne ei parane. Tulikoura on varma, että kuolio johtuu kortisonista.
– Olen nähnyt kuolioita jänteissä vain kortisonilääkityksen jälkeen. Rikkoutuneen kudoksen kuntoutuminen perustuu kantasoluihin. Kortisoni vähentää kantasoluja, kuten eläinkokeissa ja soluviljelmissä on osoitettu, Tulikoura kertoo ja sanoo poistaneensa akillesjänteistä takavuosina vuosittain kymmenkunta kuoliota.
Hän arvelee, että valtaosa suomalaisortopedeistä ei tunne kortisonin haitallisia vaikutuksia.
– Kuoliota sisältävä jänne voi katketa peruskävelyssä. On hurjaa, että kortisonin ruiskuttajille ei koidu mitään vastuuta, Tulikoura jyrähtää.
Rajuimmin kortisoni vaikuttaa, kun pistetään jänteen sisään. Tulikoura sanoo tutkimusten osoittavan, että myös kantaluun ja jänteen väliin pistetty kortisoni tuottaa vaurioita.
Myös Heidi Haapasalo varoittaa, että kortisoni voi edistää akillesjänteen repeämistä, varsinkin yli nelikymppisillä. Haapasalo tietää monia tapauksia, joissa kortisonipistoksen jälkeinen jumppa on johtanut peräti jänteen katkeamiseen.
– Ortopedin pitää tutkia jänteen alue tarkasti ja sitten varmistua diagnoosista. Jos pistää osittain revenneen jänteen ympärille kortisonia, se estää vaivan paranemisen ja altistaa jänteen täysrepeämiselle.
Varoituksen jälkeen Haapasalo arvioi, että hän itse voisi pistää kortisonia juoksijaan, jonka akillesjänne on lyhyessä ajassa alkanut punoittaa ja narista. Tällöin jänne ja sen liukukudos ovat ärtyneet eli kyseessä on eräänlainen jännetupintulehdus. Se on akillesvaivana harvinainen. Silloinkin Haapasalo piikittäisi vain, jos jännealueelle ei ole aiemmin kokeiltu kortisonia.
Sakari Orava sanoo, että kortisoni on hyvä renki, mutta huono isäntä. Hänen mukaansa akuutissa tapauksessa kortisoni voi auttaa, kunhan se on laimennettu oikein ja pistetty oikeaan kohtaan. Äkillisten akillesjännetulehdusten hoitoon Orava suosittaa kortisonin sijaan hepariinipistoksia vatsanahkaan 3–5 peräkkäisenä päivänä. Hepariini estää veren hyytymistä, ja Oravan mukaan tämä vanha konsti estää kiinnikkeiden syntymisen. Lääkärin luonnollisesti pitää tietää, millaisiin tapauksiin aine sopii.
Mekaniikka ikää vahvempi selittäjä
Akillesjänne on ihmisen vahvin ja suurin jänne. Silti Ilkka Tulikoura sanoo, että mekaniikalla on valtava vaikutus akillekseen jo melko harmittomilta näyttävissä tilanteissa.
– Akillesjänne ei ole pyöreä kuten monet muut jänteet. Jos nilkka kääntyy, ja akilleksen toiseen reunaan kohdistuu kova voima vaikkapa 25 asteen kulmassa, jänteen vastakkaisen reunan kuormitus voi kasvaa liialliseksi, ja jänne repeytyy.
Tulikouran mukaan repeämässä mekaaniset vaikutukset voivat kasvattaa kuormaa jopa 400 prosenttia eli viisinkertaiseksi. Ero on huima iän tuomiin jänteen rappeumavaikutuksiin, joita ei aina voi edes mitata elävistä ihmisistä.
Tulikoura viittaa tutkimukseen, joiden mukaan vasta noin 65 vuoden iässä akillesjänne heikkenee merkittävästi. Yhdessä tutkimuksessa alle ja yli 35-vuotiaan jänteiden lujuuksissa ei ollut isoa eroa.
– On myös päteviä tutkimuksia, joiden mukaan kova rasitus vahvistaa jännettä. Tulokset ovat siis kovin ristiriitaisia, Tulikoura sanoo.
Hän kertoo myös tutkimuksesta, jossa akillesjänteen magneettikuvaus näytti degeneratiivisuutta eli jatkuvaa heikkenemistä. Kyseisen jänteen lujuustutkimus kuitenkin osoitti, että jänne ei ollut tervettä verrokkia heikompi. Eräässä tutkimuksessa ei havaittu katkenneen ja terveen akillesjänteen lujuuseroja. Tulikoura kysyy, eikö jänteen heikkous näkyisi lujuusmittauksessa.
– Olen leikannut kahden alle 20-vuotiaan yleisurheilijan katkenneen akilleksen. Korjattuina he ovat jatkaneet ilman uusintaleikkausta. Jos jänne olisi degeneraatiosta heikentynyt, se olisi kovassa urheilussa katkennut uudestaan.
Tulikouran mukaan katkennut akillesjänne on tervettä heikompi vain, jos jännettä on yritetty hoitaa kortisonilla tai fluoroki-noloniantibiooteilla.
Eksentrinen rappuharjoitus
- Seiso portailla päkiän varassa ja kantapää tyhjän päällä. Laske kantapäätä rauhallisesti alaspäin. Jarruttava ja venyttävä työ on tehokas harjoitus akilleksen vahvistamiseksi.
- Nouse ylös lähtöasentoon molempien jalkoja avulla.
Akilleskipu iski? Unohda vanhat ohjeet, akillesvaiva vaatii tarkkaa harjoittelua
Teksti Hannu Kaskinen Kuvat Shutterstock
Juoksija 6/2018