Parsakaali – vihannesmaailman vihreä tähti

Jos vihanneksista pitäisi terveellisyytensä puolesta valita vain yksi, moni asiantuntija valitsisi luultavasti parsakaalin.

Parsakaalissa on poikkeuksellisen monipuolinen kattaus eri vitamiineja, kuten A-, C- ja K-vitamiinia ja foolihappoja sekä kaliumia ja muita kivennäisaineita. Lisäksi parsakaali sisältää flavonoideja ja muita voimakkaita antioksidantteja, jotka voivat auttaa suojaamaan soluvaurioilta. Parsakaalissa on jonkin verran proteiinia (3,9 g / 100 g) ja reilusti kuitua (3,5 g / 100 g ja 19 % kokonaisenergiasta).

Parsakaali on tutkimuksissa osoittautunut varsin terveelliseksi suoliston hyvinvoinnille. Parsakaalin runsas syöminen ehkäisee matala-asteista tulehdusta, parantaa suoliston liiallista läpäisevyyttä ja tukee immuunijärjestelmäämme.

ERITYISEN PALJON parsakaalissa on K-vitamiinia. Se on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Se on tärkeä myös luiden ja verisuonten terveydelle. Tutkimusten mukaan runsaasti tummanvihreitä K-vitamiinipitoisia kasviksia syövillä on pienempi riski sairastua sydänja verisuonitauteihin. K-vitamiinin lisäksi parsakaalissa on myös yhdisteitä, jotka voivat ehkäistä syöpiä.

KYPSENTÄMINEN hävittää osan parsakaalin vitamiineista ja kivennäisaineista. Etenkin C-vitamiini tuhoutuu kuumennettaessa, joten terveellisintä parsakaali on raakana. Paras tapa kypsentää parsakaali on höyryttäminen. Kun keität tai höyrytät parsakaalia, tee se nopeasti muutamassa minuutissa. Varret kannattaa leikata erikseen ja kypsentää hieman nuppuja pidempään. Myös pikainen wokkaaminen on ihan hyvä tapa kypsentää parsakaali, mutta pitkään paistaminen heikentää ravintoainepitoisuutta.

Koko kasvi kelpaa syötäväksi, niin kukinnot kuin kukkavarretkin, ja myös nuoria lehtiä voi käyttää lehtikaalin tavoin. Hieman puisevanoloinen varsi sopii mainiosti esimerkiksi keittoihin ja pataruokiin, eli sitä ei kannata heittää pois.

Parsakaali kestää pakastusta paremmin kuin esimerkiksi kukkakaali, sillä suuremman kuiva-ainepitoisuutensa ansiosta se ei vetisty sulaessaan yhtä helposti. Kuten muutkin kaalit, parsakaali on herkkä etyleenille, joten sitä ei kannata säilyttää esimerkiksi hedelmien ja tomaattien lähellä.