Vahdi punkkeja – varsinkin pientä nymfiä

borrelioosi

Luonnossa liikkujan kannattaa tehdä säännöllinen ihon ja vaatteiden punkkisyyni jokaisen lenkin jälkeen. Opettele myös poistamaan ihoon kiinnittyneet punkit oikein ja seuraamaan mahdollisia oireita.

Luminen viime talvi tuotti hiihtäjille suurta iloa, mutta myös Etelä-Suomen punkit hyötyivät siitä. Edellinen musta talvi tarjosi otolliset olot puutiaisten lisääntymiseen, ja sen jälkeen punkit saivat hyvän suojan lumipeitteen alla.

Puutiainen on Suomen vaarallisin eläin, sillä yksikin purema voi tartuttaa ihmiseen joko borreliabakteerien levittämän borrelioosin tai virusperäisen puutiaisaivotulehduksen.

Jos punkin saa irrotettua ihosta kunnolla vuorokauden sisällä puremasta, on borrelioositartunnan riski onneksi melko pieni. Puutiaisaivokuume sen sijaan voi tarttua punkin syljestä jo minuuteissa.

Pitkälle edenneitä borrelioositapauksia on riskialueilla vuosi vuodelta yhä enemmän. Varsinkin myöhäisvaiheen borrelioosiperäinen tartunta voidaan selvittää vasta-ainetestillä.

Pienet nymfipunkit ovat kaikkein hankalimpia. Suurin osa borrelioositartunnoista on peräisin kaksivuotiailta punkeilta, joita kutsutaan nymfeiksi. Ne ovat erittäin pieniä, eikä niitä ole helppo huomata iholta, vaikka tekisi punkkisyynin lenkin jälkeen. Verta imemättömät punkin toukat ja nymfit ovat vain 1–2 millimetrin mittaisia.

Pitkiä housuja käyttäessä sukat on syytä pitää lahkeiden päällä, jotta nymfi ei pääse helposti ryömimään housujen suojassa paljasta säärtä ylöspäin. Punkki voi myös lymyillä useita päiviä vaatteissa, joten lenkkivaatteet kannattaa harjata ulkona puhtaiksi jokaisen lenkin jälkeen.

Oleellista on tehdä huolellinen punkkitarkastus säännöllisesti heti luonnossa liikkumisen jälkeen varsinkin paljaista sääristä ja poistaa mahdollisesti kiinni olevat punkit ohjeiden mukaan. Hyödynnä selkäpuolen katsastuksessa toista ihmistä tai peiliä.

Erilaisia ja yhteisiä oireita

Puutiaisen puremakohtaan tulee useimmissa tapauksissa 2–3 cm:n läpimittainen punoitus, joka ei vielä välttämättä merkitse borrelia-infektiota. Yli 5 cm:n läpimittainen, laajentuva punoitus yli viikon kuluttua puremasta on melko varma merkki varhaisvaiheen infektiosta.

Puutiaisaivokuumeen oireena ei ole ihottumaa. Yhteisiä ensioireita ovat flunssainen olo ja lihassärky.

Arviolta 15–20 % punkeista kantaa Borrelia burgdorferi -bakteereita ja noin 1–1,5 % TBE-virusta. Onneksi näistä vain osa siirtää viruksen tai bakteerin ihmiseen, ja vain osa ihmisistä saa oireita.

Viime vuonna Tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin kaikkiaan 91 puutiaisaivotulehdus- ja 2064 borrelioositapausta. Kaikkiaan borrelioosiin sairastuu Suomessa arviolta 6000–8000 ihmistä vuodessa.

Borrelia-bakteerista on olemassa useita alalajeja. Ainakin neuroborrelioosia aiheuttava Borrelia garinii ja ihon pitkäaikaisoireita aiheuttava Borrelia afzelii esiintyvät Suomessakin. Suomesta on löydetty punkeista myös Borrelia miyamotoi -bakteeria, joka aiheuttaa influenssaa muistuttavan yleisinfektion ja keskushermoston tulehduksen. Ainakin Virossa se on jo sairastuttanut ihmisiä.

Rokote tehoaa vain puutiaisaivokuumeeseen

Puutiaisaivotulehdusta eli -kuumetta (TBE) vastaan voi suojautua rokotteella, mutta jos siihen sairastuu, varsinaista parantavaa hoitoa ei ole. Kyse on pahimmillaan erittäin vakavasta sairaudesta.

Se saattaa aiheuttaa pysyviä neurologisia vaurioita, kuten muisti- ja tasapainohäiriöitä, päänsärkyä tai halvauksia. Rokotus ei vähennä punkkien eikä virusten määrää eikä estä punkkia tarttumasta ihoon.

Borrelioosia ei voi ehkäistä rokotteella, mutta sitä voi hoitaa antibiooteilla. Hoitamattoman borrelioosin oireet ovat moninaisia, kuten iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita, ja ne voivat jatkua vuosia.

Antibioottikuurin osalta pääsääntöinen suositus on, että puutiaisen puremaa hoidetaan, jos siitä tulee borrelioosille tyypillisiä oireita, kuten usein punaista ja laajenevaa ihottumaa puremakohtaan, kuumeinen olo, huonovointisuutta ja/tai nivelkipuja. Kaikille ihottumaa ei kuitenkaan tule, joten borrelioosin diagnoosia on usein vaikea tehdä.

Tietyillä alueilla rokote on ilmainen

Riski sairastua näihin tauteihin kasvaa, koska punkkien määrä on moninkertaistunut 25 vuodessa.

Ilmaston lämpeneminen helpottaa punkin leviämistä yhä pohjoisemmaksi. Turun yliopiston punkkikartoitus osoittaa, että punkit ovat levittäytyneet kuuden viime vuosikymmenen aikana 200– 300 kilometriä pohjoiseen. Punkitonta aluetta on Suomessa enää vain Pohjois-Lappi.

Puutiaisten määrä on lisääntynyt esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Esim. polkujuoksua ja suunnistusta harrastavien kannattaa harkita TBE-rokotussarjan ottamista.

Kaikille suomalaisille punkkirokotusta ei kuitenkaan kannata antaa, koska tautiriskiä ei kaikkialla ole. Ilmaiseen kolmen annoksen TBE-rokotesarjaan ovat tällä hetkellä oikeutettuja vakiasukkaat ja loma-asunnon omistavat henkilöt näillä alueilla:

Ahvenanmaa, Kemin eteläiset kaupunginosat, Simo, Kotkan saaristo, Lappeenrannan Sammonlahden kaupunginosa, Preiskarin saari Raahen edustalla, Parainen, Lohjanjärven saaristoalue, Kustavi, Kirkkonummen Luoman alue ja osa Sipoon saaristoalueesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee lisäksi omakustanteista rokotetta niille, jotka oleilevat riskialueilla paljon ja säännöllisesti luonnossa. Omalla kustannuksella rokotesarjan voi hankkia terveyskeskuksissa, yksityisillä lääkäriasemilla tai rokotebusseissa.

Selvitä, millaisen varoajan koronavirusrokotus vaatii suhteessa TBE-rokotukseen.

Missä puutiaisia on?

Puutiainen on hämähäkkieläimiin kuuluva niveljalkainen punkki, joka on aikuisena 3–4 mm:n kokoinen ja elää 2–4 vuotta. Se viihtyy parhaiten vesistöjen lähellä, varjoisissa paikoissa sekä metsäisillä ja kosteilla alueilla – lehdoissa, mustikkametsissä, kosteilla rantaniityillä, heinikoissa, karikkeessa, mutta on levinnyt myös mm. havumetsiin ja kallioisille saarille.

Punkkikausi alkaa Suomessa yleensä huhti-toukokuussa ja kestää loka-marras – kuuhun, päivälämpötilan ollessa yli 5 astetta.

Puutiainen ei osaa lentää eikä hypätä – se vain odottaa sopivaa isäntäeläintä aluskasvillisuudessa. Isäntäeläimeksi kelpaavat lähes kaikki nisäkkäät ja osa linnuista.

Aistiessaan hiilidioksidia punkki pyrkii tarttumaan etujaloillaan uhrin karvoihin tai vaatteisiin. Yksi veriateria vuodessa riittää pitämään sen hengissä. Punkki saattaa aterioida iholla jopa viikon tai kaksi, jonka jälkeen se pudottautuu itse pois.

Suojaudu ja tee punkkisyyni

Punkeilta on vaikea välttyä kokonaan, jos oleilee, työskentelee tai harjoittelee luonnossa. Punkkien levittämiltä taudeilta voi yrittää suojautua vaatetuksella ja ennen kaikkea tarkastamalla iho ja vaatteet päivittäin, varsinkin jos oleskelee riskialueilla.

Punkit kiinnittyvät erityisesti sinne, missä iho on ohuempaa eli hiuspohjaan, korvantaustoihin, nivusten seudulle ja polvitaipeisiin, sekä niihin kohtiin, joissa ”vaatetus loppuu ja iho alkaa”.

Pukeudu pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin. Vedä sukat lahkeiden päälle tai lahkeet pitkävartisten kenkien sisään. Vaaleista vaatteista punkit on hel – pompi havaita.

Tarkista paljaat sääret heti lenkin jälkeen samoin kuin kesällä myös lemmikkien turkki päivittäin. Kiinnittymätön punkki saattaa siirtyä lemmikistä ihmiseen.

Erilaisilla punkkikarkotteilla voi yrittää vähentää omaa hiilidioksidin tuoksuaan, mutta karkotteiden tehosta ei ole varmuutta.

Puutiaisia pystyy torjumaan esim. omasta pihapiiristään jonkin verran. Vähennä pihan kosteutta, varjoisuutta ja kariketta, leikkaa nurmikko lyhyeksi ja pidä jyrsijäkanta pienenä.

Borrelioosiperäinen tartunta voidaan selvittää vasta-ainetestillä.

Näin teet punkkitarkastuksen

  • Tee punkkitarkastus iholta ja vaatteista päivittäin, ja tutki paljaat sääret heti lenkin jälkeen, jos liikut luonnossa.
  • Syynää huolellisesti erityisesti taipeet ja karvaiset alueet ja lapsilla varsinkin hiusten alue usein.
  • Poista ja tuhoa sekä irralliset että kiinnittyneet punkit.
  • Jos huomaat punkin kiinnittyneenä ihoon, poista se mahdollisimman pian kapeakärkisillä pinseteillä, punkkipihdeillä tai niiden puuttuessa terävillä kynsillä.
  • Tartu punkin puruosiin napakalla otteella niin läheltä ihoa kuin mahdollista. Vedä otus sitten irti tasaisesti, suoraan ihosta poispäin, älä kierrä tai pyöritä.
  • Älä käytä irrotuksessa voita, muuta rasvaa tai kynsilakkaa, koska ne voivat saada punkin tyhjentämään sisältönsä ihoon, mikä voi lisätä tartuntariskiä.
  • Hävitä irrotettu punkki esim. polttamalla, jotta uusia munia ja punkkeja ei pääse kehittymään.
  • Puhdista puremakohta desinfiointiaineella tai vedellä ja saippualla.
  • Ota purema-alueesta kuva muutosten seuraamista varten.
  • Seuraa mahdollisia oireita ja jos niitä ilmenee, ota yhteyttä lääkäriin

 

Borrelioosi (Lymen tauti)

  • Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama infektiotauti
  • ensioireena useimmiten punoitus ja/tai rengasmainen ihottuma ja/tai flunssainen olo ja nivelsärky
  • hoidetaan antibiooteilla, yleensä 2–3 viikon kuurilla
  • varhaisvaiheessa havaittu ja hoidettu borrelioosi paranee hyvin
  • aiheuttaa hoitamattomana 10–50 %:lle erilaisia myöhäisoireita, kuten iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita
  • borrelioosin sairastaminen ei anna immuniteettia, vaan siihen voi sairastua uudestaan
  • rokote kehitteillä

 

Puutiaisaivokuume eli TBE (Tick-Borne Encephalitis) eli Kumlingen tauti

  • TBE-viruksen aiheuttama enkefaliitti eli aivotulehdus
  • ensioireina yleensä kuumeinen, horkkainen olo, joka kestää noin viikon ja menee useimmilla ohi
  • suojautuminen TBE-rokotteella (3 rokotusta ja tehosteannokset tietyin välein)
  • ilman rokotusta noin 1/3:lla sairaus etenee pidemmälle varsinaiseen aivokuumeeseen, joka voi johtaa keskushermosto-oireisiin, ja noin 40 %:lla heistä on oireita vielä vuodenkin päästä
  • aiheuttaa pahimmillaan pysyviä neurologisia vaurioita, kuten muisti- ja tasapainohäiriöitä, päänsärkyä, kuulon heikkenemistä, keskittymisvaikeuksia tai halvauksia
  • sairauteen ei ole olemassa lääkehoitoa, vaan hoito on lähinnä oireiden lievittämistä
  • kerran sairastetusta puutiaisaivotulehduksesta syntyy immuniteetti

 

Teksti Soila Niklander

Hiihto 3/2021

Vastaa