Kestävyyslajissa kevyemmällä urheilijalla on paremmat mahdollisuudet menestyä. Selvitimme teorian todenmukaisuuden kilpailukauden kynnyksellä.
Kestävyysjuoksussa, maastohiihdossa, pyöräilyssä sekä triathlonissa urheilija kannattelee suorituksen aikana kehoaan. Siksi moni pohtii painon laskemista ruokavalion ja treenin turvin.
Aerobista kapasiteettia kuvaava maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) ilmoitetaan usein absoluuttisen arvon (l/min) sijaan kehon painokiloon suhteutettuna (ml/kg/min).
Vaikuttaa loogiselta, että painon putoaminen nostaa hapenottokykyä, jos kunto muutoin pysyy ennallaan. Urheilijan painonpudotuksen hyödyt eivät kuitenkaan ole näin yksioikoista.
Liika massa hidasteena?
Kestävyyslajien harrastaja tuntee ideaalipainon pohdinnan ja on lähes varmasti kuullut toteamuksen, jonka mukaan kilon pudotus näkyisi heti kilometrivauhdissa.
Lihas on aktiivista kudosta ja auttaa liikkumisessa. Energiantuoton ulkopuolinen rasvamassa on ylimääräistä painoa, jota ilman urheilija kenties pärjäisi paremmin. Keveys tuo liikkumiseen vaivattomuutta ja energiataloudellista tehokkuutta.
Tilaa Juoksija.fi digi
Rautaista tietoa harjoittelusta ja terveydestä.