Suomessa rakastettu Emil Zátopek nähdään nyt elokuvassa. Juoksija katsoi Zátopek-elokuvan ennakkoon.
”Gentlemen, today we die a little”
Kyseinen repliikki on tšekkiläisestä Zátopek-elokuvasta. Kohtauksessa juoksijaryhmä on vuonna 1952 Helsingin olympiastadionin uumenissa, odottelemassa pääsyä areenalle ja maratonin lähtöviivalle. Vakavailmeinen juoksijajoukko hörähtää nauramaan Emil Zátopekin lausahdukselle ja antaa hänelle hyväksyvät aplodit. Tässä kohtauksessa, ja monessa muussakin, tulee esiin Zátopekin hieman veijarimainen luonne – mutta se ei ole kuitenkaan ainoa puoli juoksijalegendasta.
Filmatisointi Zátopekin kaltaisesta kansallissankarista on taatusti hankala mutta palkitseva projekti. Alku- ja lopputeksteistä päätellen jokseenkin kaikki tšekkiläisen kulttuurin tahot ovat olleet rahoittamassa elokuvaa – puolustusvoimia ja olutpanimoita myöten. Kaiketi tuotanto on ollut onnistunut, sillä kotimaassaan elokuva on kerännyt tukun elokuvapalkintoja, muun muassa parhaan elokuvan, näyttelijän ja ohjaajan kategorioissa.
Emil Zátopek on totta kai Suomessa poikkeuksellisen tunnettu juoksija siitä syystä, että hänen uransa parhaat hetket sattuivat Helsingin olympialaisissa 1952, jolloin ”Satupekka”-lempinimen isänniltään saanut Tšekkoslovakian juoksija voitti niin 5 000 metrin, 10 000 metrin kuin maratonin olympiakullat. Suomalaiskatsojan vinkkelistä elokuvalle onkin mitä mielenkiintoisimmat lähtökohdat.
Uran alku pikakelauksella
Zátopekin uran alkuun ja ylipäätään juoksijaksi ryhtymiseen ei paneuduta kovinkaan syvällisesti, ja nousu kansalliselle tasolle tapahtuu elokuvassa melkeinpä silmänräpäyksessä. Ratkaisu on kukaties hyvä. Kilpajuoksun aloittamisen varsinaisia motiiveja ei juurikaan perata. Alussa kuitenkin vihjataan, että tylsästä tehdastyöstään juoksukilpailuun määrätty Zátopek huomasi urheilumenestyksen tuovan huomiota myös vastakkaiselta sukupuolelta.
Tarinaa kuljetetaan siis varsin rivakasti ja upeasti päähenkilöä esittävä Václav Neužil tempaa alkuepäröinnin jälkeen katsojan vastustamattomasti mukaansa. 1940-luvun harjoituskenttien ja urheiluasujen kuvasto on uskottava, ja tšekkiläiseen tapaan olutkapakassa viihtyvät niin urheilijat kuin kaikki muutkin.
Elokuva näyttää sekä veijarimaisen että voitontahtoisen Zátopekin
Zátopekin Dana-vaimoa esittävän Martha Issován roolisuoritus on päähenkilön veroinen, ja avioparin suhteen kipupisteitä käsitellään suorasukaisesti. Dana Zátopkova oli keihäänheiton olympiavoittaja Helsingin kisoista. Menestyksestä huolimatta urheilijapariskunnan elämä ei kuitenkaan ollut pelkkää auvoa.
Emil Zátopek (1922–2000) oli paitsi tunnettu urheilija, myös armeijan palveluksessa ja kommunistisen puolueen jäsen. Elokuvassa onkin myös vahva poliittinen pohjavire. Tunnelma on samankaltainen kuin monissa entiseen DDR:ään sijoittuvissa elokuvissa, joissa sekoittuu yhtäältä sympaattinen ostalgia ja toisaalta jokaisen kansalaisen elämään ahdistavasti puuttuvan järjestelmän kuvaaminen.
Määräyksiä ja vaatimuksia jostain ”ylhäältä” siis satelee jatkuvasti, ja nämä yhteentörmäykset häiritsivät Zátopekin keskittymistä urheiluun, olipa jopa Helsingin olympiamatka vaarassa. Kansan parissa Zátopek ei myöskään ollut pelkästään rakastettu, mikä tuodaan esiin ainakin yhdessä kohtauksessa.
Zátopek – suomalaisyleisön suosikki
Alussa mainitun veijarimaisen Zátopekin lisäksi häntä kuvataan oman urheilemisensa kaiken muun edelle laittavana ja erittäin voitontahtoisena hahmona. Tämä lienee ominaista menestystä tavoitteleville urheilijoille. Asia tulee esiin myös seuraavan sukupolven juoksijatähden Ron Clarken (James Frecheville) kohdalla.
Kohtausten välisissä siirtymissä näytetään usein Zátopekin metsäteillä tekemiä harjoituslenkkejä, jotka eivät silmämääräisesti ole mitään kevyttä hissuttelua. Varsinaiseen ratatreeniin viitataan vain kerran, tuolloin Zátopekin ohjelmassa oli mojovat 40 × 400 m. Välillä voittoa janoava Zátopek kiertää rataa otsalamppu päässään.
Helsingin olympialaisia kuvaavat osuudet ovat pääosin onnistuneita, vaikka kuvauspaikat eivät selvästikään ole Suomessa. Autenttista suomea kuullaan kuitenkin häkellyttävän paljon, ja suomalaisyleisön arvostus kestävyysjuoksua kohtaan tulee muunmaalaisillekin katsojille selväksi.
David Ondříčekin ohjaustyö on vaikuttava taideteos.
Suomalaisyleisö otti aikanaan ”Satupekan” omakseen, ja on helppo kuvitella juoksuhistoriasta kiinnostuneiden ottavan myös tämän filmin omakseen. Maansa eturivin elokuvantekijöihin kuuluvan David Ondříčekin ohjaustyö on vaikuttava taideteos. Sen eri ulottuvuudet riittänevät pitämään mielenkiintoa yllä myös niille, joita kestävyysjuoksu ei varsinaisesti kiinnosta. Lajifriikeille tämä sen sijaan on pakko nähdä -osastoa.
Zátopek asettaa myös varsin korkean riman parhaillaan suomalaisvoimin työstettävälle Paavo Nurmesta ja Ville Ritolasta kertovan elokuvalle. On päivänselvää, että näitä kahta teosta tullaan jollain tasolla vertailemaan toisiinsa.
Zátopek
- ensi-ilta 14.4.2023
- ohjaus David Ondříček
- näyttelijät: Václav Neužil, Martha Issová, James Frecheville
- kesto 131 min | ikäraja 12 | kielet: tšekki, englanti | valmistusvuosi 2021
Lue myös miten suomalainen Erkki Mervaala päätyi näyttelijäksi Zatopek-elokuvaan.
Lue lisää Zátopekista:
Emil Zátopekin juoksussa oli tekemisen meininkiä
Kun Emil Zatopek valloitti Helsingin Olympiakisat 1952
Hyvä elokuva vanhalle urheilun harrastajalle.
Elokuvassa jäi yksi asia vaivaamaan / puuttumaan:
Ilmeinen syy sille miksi maailman silloin paras kestävyysjuoksija (Ron Clarke) ei voittanut Mexicon kisoissa yhtään mitalia jäi mainitsematta.
Mehän ”asiantuntijat” sen tiedämme, mutta suuri yleisö ehkä ei…..
T. Jouko Karhunen, Kuopio