OCC osoittautui kovatasoiseksi ja kolmossija meni yllättäen Ruotsiin. Monelle matka on haluttu ensikosketus UTMB-viikkoon. Vaativalla reitillä kisaaminen jää taatusti mieleen.
UTMB-viikon lyhimmän ultramatkan OCC:n voittivat reittiennätyksillä ranskalainen Blandine L’Hirondel ja britti Jonathan Albon. He ovat polkujuoksun hallitsevia maailmanmestareita.
Kovaa aloittanut L’Hirondel oli jo alkumatkalla roimasti edellä reittiennätystä. Hänen tahtinsa aiempaan ennätykseen nähden rauhoittui, ja se parani lopulta viisi minuuttia aikaan 5.45.08.
Eroa toiseksi juosseeseen maannaiseen Mathilde Sagnesiin kertyi yli 20 minuuttia. Häntä haastoi Uuden-Seelannin Caitlin Fielder sijoittuen kolmanneksi.
Albon palasi leikkauksen jälkeen huipulle
Miehet juoksivat tasaisen kilpailun, jonka kärjessä loppupuoliskolla vuorottelivat Jonathan Albon ja skotti Robbie Simpson. Albon oli ripeämpi laskuissa, Simpson puolestaan nousuissa ja tasaisella.
Maalihaastattelussa selvisi, että Simpsonin kisaa hankaloitti pieni reitin pummaus, jonka aikana Albon ehti ohitse. Simpson kiri vielä kärkitaisteluun, mutta joutui lopulta toteamaan Albonin hieman yli kaksi ja puoli minuuttia nopeammaksi. Voittoajaksi ja reittiennätykseksi kirjattiin 5.02.57.
Helpolla voitto ei Albonille tullut. Ensimmäisessä pitkässä ylämäessä hän ajatteli, ettei pysty tällaiseen vauhtiin. Kymmenen kilometrin kieppeillä Champex-Lacin järvimaisemassa Albon juoksi kuitenkin kevyen näköisesti pieneksi kutistuneessa kärkiryhmässä.
20 kilometrin kieppeillä Albon hajotti ryhmän. Alkoi brittien keskinäinen kisa.
– Lopun pitkässä alamäessä ei ollut varmaan yhtään askelta, jonka aikana jalkani eivät olisi krampanneet, mutta sain pidettyä juoksun kasassa, Albon sanoi maalissa.
Hän viittasi 800 korkeuserometrin laskuun ensin laskettelurinteen pohjalla ja sitten helpohkoilla joskin paikoitellen roimasti viettävillä retkeilypoluilla.
Albonin jalka leikattiin koronan vaatiman kilpailutauon aikana. OCC oli myös hänelle itselleen osoitus paluusta kärkivauhtiin.
Jonathan Albon tuli ensin tunnetuksi OCR:n eli maastoon rakennettuja esteitä sisältävän juoksulajin moninkertaisena maailmanmestarina. Viimeistään polkujuoksun maailmanmestaruus kuitenkin todisti hänen huippuvauhtinsa myös poluilla.
OCC:n kolmossija Ruotsiin
Ruotsalaisen Petter Engdahlin nimi kannattaa painaa mieleen. Hän juoksi nousujohteisesti ja nousi kolmanneksi jääden kolmisen minuuttia Simpsonista. Engdahl näytti maalissa todella tyytyväiseltä. Vielä kuukausi sitten Marathon du Mont-Blancilla hän jäi sijalle 15.
Vertailukohtaa Engdahlin suoritukseen antaa se, että Simpson sijoittui aiemmin elokuussa tasokkaassa Sierre-Zinal-polkujuoksussa Sveitsissä toiseksi hieman lajilegenda Kilian Jornet’n jälkeen.
Miesten kärkikolmikosta Simpson ja Engdahl ovat harjoitelleet tänä kesänä pitkään Chamonixin alueella, minkä molemmat kokivat eduksi erityisesti OCC:n pitkissä nousuissa. Viikkojen mittainen korkeuteen sopeutuminen alkaa olla lähestulkoon vaatimus erityisesti UTMB-viikon pidempien ultrien kärkikolmikkoon.
Kilpailulliseen kärkeen tähtääviä suomalaisia ei ollut tämän vuoden OCC:llä mukana.
OCC sopii UTMB-viikon ensikosketukseksi
OCC starttasi Orsieresistä Sveitsistä ja päättyi viikon muiden pääkisojen tavoin Chamonixiin Ranskaan. Matkaa kertyi 56 kilometriä ja nousua mojovat 3 500 metriä.
Miesten kärkiaikojen kovuudesta kertoo se, että Albon ja Simpson juoksivat reitin harvoilla tasaisilla pätkillä noin 3.20-kilometrivauhtia. Tasaisella maratonilla se tarkoittaisi tasaisella vauhdinjaolla 2.20-loppuaikaa. Yksittäisten kohtien perusteella tehty vertailu on toki vain suuntaa-antava.
Ylipäänsä Alpeilla on tyypillistä, että laakson pohjallakin polku viettää jonkin verran. Siksi kisan kärjessä pitää hallita rento ylivauhtinen juoksu ja toisaalta hivuttavat ylämäet – raastavista nousuista ja pitkistä laskuista puhumattakaan.
Hienon reitin ja melko maltillisen matkansa takia OCC on noussut todella suosituksi. Osallistumispaikkojen arvontaan on ilmoittautunut moninkertainen määrä ihmisiä tapahtuman kokoon nähden. Sekä kilpailullisista juoksijoista että polkujuoksun harrastajista monelle OCC tarjoaa ensikosketuksen UTMB-viikkoon.
Pidempien kisojen tavoin OCC vie koviin nousuihin ja pitkiin laskuihin jylhässä maisemassa. Kolme pitkää yhtämittaista nousua tarjoavat jokainen 600–800 metriä korkeuseroa, ja etenkin jyrkkä puserrus Les Tseppesiin Sveitsin ja Ranskan rajalle tunnetaan rankkana. Loppumatkalla näkyy Alppien korkein vuori Mont-Blanc jäätiköineen.
OCC seurailee pitkälti 171 kilometrin UTMB:n ja sadan kilometrin CCC:n reittien loppua, mutta pidemmät matkat eivät käy Orsièresissä ja OCC eroaa Argentièren kohdalla kymmeneksi kilometriksi alemmalle reitille. Loppulasku La Flégèreltä on jälleen yhteinen.
Uudet vaatimukset UTMB-kisoihin tulossa
Ilmoittautumisen vaatimukset OCC:lle, CCC:lle ja UTMB:lle ovat muuttumassa. Vuoden 2023 kisasta alkaen kyseiset matkat vaativat maaliintuloja UTMB World Series -kilpailuissa harrastajilta. Urheilijakiintiöön haluavilta vaaditaan ilmeisesti menestystä nimenomaan kyseisistä kisoista. Sarjan kisoista vasta osa on tiedossa ja lisää uutisia on lupailtu loppuvuodelle.
Ensi vuoden kisoihin ilmoittautumiset noudattavat vielä aiempaa mallia, jossa ITRA-pisteitä pitää olla riittävästi ja lisäksi tiettyihin kilpailuihin osallistuneet ovat voineet varmistaa kisapaikan tai ainakin parantaa todennäköisyyttään arvonnassa.
145 kilometrin TDS säilyy UTMB-viikon ohjelmassa vastaisuudessakin. TDS:lle ei tule samanlaista UTMB World Series Final -statusta kuin kolmelle muulle matkalle, eikä ilmoittautuminen vaadi osallistumisia sarjan aiempiin kisoihin. Oletamme, että reitin vaatima kokemus pitää jatkossakin osoittaa riittävillä ITRA-osallistumispisteillä.
Lue myös: Polkujuoksija kuoli TDS-kisassa Alpeilla, UTMB – poimi seurantaan viikon suomalaisnimet