Rullahiihto jännittää tai jopa pelottaa monia aloittelijoita, koska jarruttaminen ja suksien hallinta ovat hankalampaa kuin lumella. Kun välineen hallintaan saa varmuutta ja kokemus karttuu, lenkeistä tulee nautinnollisempia ja harjoituksellisesti antoisampia.
Paljon hiihtolajienkin kanssa toiminut urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen pitää ymmärrettävänä ja luonnollisena, että rullahiihto jännittää tai pelottaa. Tai että pahan kaatumisen jälkeen kynnys rullahiihtoon palaamiseen voi olla korkea.
– Mieli antaa varoitussignaalia. Pelkoreaktio syntyy siitä, että olemme säikähtäneet jotain tai kokeneet jotain vaaralliseksi. On mielelle luontaista, että säikähdetään ja pelätään. Se valpastaa meitä olemaan hereillä ja ottamaan huomioon asioita vieläkin tarkemmin. Mutta jos pelko alkaa rajaamaan toimintaa ja urheilija alkaa vältellä rullahiihtoa, se voi olla kehitykselle haitallista. Silloin pelkoa kannattaa työstää, Ronkainen sanoo.
Hän kannustaa kuuntelemaan omia tuntemuksia. Pelkoa ei kannata kieltää eikä lakaista piiloon.
– Ei kannata mennä tilanteisiin väkisin uudelleen, jos kehossa ei ole valmiustilaa. Kannattaa ensin kuunnella tuntemuksiaan. Keskeistä on miettiä, miten voimme itse rauhoittaa omaa oloa ja toisaalta miten voimme kanssasäädellä eli saada lisääntynyttä turvallisuuden tunnetta luotettavilta ja turvallisilta ihmisiltä, Ronkainen sanoo.
Taito rakentuu uskallukselle seistä yhdellä suksella
Hän sanoo, että mielikuvaharjoittelua kannattaa myös hyödyntää altistaessaan itseään jännittäville ja pelottaville asioille. Hiihtäjä voi käydä mielikuvissa läpi pelottavaa tilannetta. Ensin itseä voi katsella ikään kuin ulkoapäin tekemässä pelottavaa asiaa, sitten voi siirtyä mielikuvissa tekemään vastaavaa. Näiden jälkeen voi altistaa itseään tositilanteissa askel kerrallaan. Altistus on keskeinen osa pelkojen työstämistä.
Mielen harjoittamisen lisäksi kannattaa kehittää rullahiihtorutiinia.
– Taidosta se lähtee. Mitä taitavampi olet, sitä uskaliaampi olet. Silloin uskallat mennä kovempiin vauhteihin. Ei auta kuin aloittaa maltillisesti: pienemmistä alamäistä isompiin, enemmän taitoharjoittelua suksilla, hiihtovalmentaja Mikko Virtanen sanoo.
Taito rakentuu uskallukselle seistä yhdellä suksella.
– Voi tehdä yhden suksen liukuja ja erilaisia pujotteluratoja. Ei välttämättä tarvitse edes erillistä rataa, parkkipaikalla voi pujotella ruutuja tai kiertää kahdeksikkoa. Taito tulee toistojen kautta.
Turvallisuuden tuntua voi rullahiihtäjän perusvarustukseen kuuluvan kypärän lisäksi kasvattaa ranne-, polvi- ja kyynärsuojilla.
Lue myös:
Vinkit aloittelijalle – innostu rullahiihtoon
Teksti Heidi Lehikoinen Kuva Seppo Anttila