Maksimikestävyys
Maksimikestävyysharjoituksilla (MK) huipennetaan hapenottokyky ja kehitetään kestävyysmatkojen suorituskykyä. Maksimikestävyys on rasittavaa harjoittelua, sillä harjoituksen teho on 85-95% maksimisykkeestä.
Maksimikestävyys on melko pieni, mutta tärkeä osa kokonaisvaltaista kestävyysharjoittelua. Maksimikestävyydestä hyötyy niin kuntojuoksija, kuin kilpajuoksija.
Tyypillisimmillään maksimikestävyysharjoittelua toteutetaan intervallein.
Maksimikestävyysharjoittelu mielletään usein täyden tehon harjoitukseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Vaikka veto tehdään maksimikestävyyden tehoalueella (yli anaerobisen kynnyksen), on vedon oltava tasavauhtinen ja loppua kohti kiihtyvä. ”Rennon kovaa” on paras ohje hapenottovetoihin.
Maksimikestävyysharjoitus edellyttää huollellista verryttelyä ennen ja jälkeen suorituksen. Maksimikestävyys aiheuttaa lihaksiin merkittävän maitohapon nousun, joten vähintään 15 minuutin rauhallinen loppuverryttely on harjoituksen jälkeen välttämätöntä. Alkuverryttely kannattaa toteuttaa nousevalla teholla ja ennen varsinaisen harjoituksen aloittamista tehoja käytetään myös vauhtikestävyysalueella peruskestävyyden lisäksi.
Tehoharjoittelu parantaa muun muassa hapenottoa, hiilihydraattien hyväksikäyttöä energialähteenä ja elimistön lämmönsietokykyä. Lajinomaisen hermo-lihasjärjestelmän kehittyminen vaatii harjoittelua samoilla nopeuksilla ja lihasten maitohappopitoisuuksilla kuin kilpailuissa.