Sykealueet

Sykealueet eri lajeissa. Monia eri lajeja harrastavan kuntoilijan on hyvä tietää, että uinnissa ja pyöräilyssä eri tehoalueiden sykkeet ovat matalammat kuin juoksussa. Uinnissa aerobisen kynnyksen syke voi olla 10 -15 lyöntiä matalampi kuin Juoksussa. Tämä johtuu siitä, että uinnissa liikutaan vaakatasossa veden kannattelemana ja veden aiheuttama paine tehostaa vielä laskimoveren paluuta sydämeen.

Pyöräilyssä ei kannatella kehon painoa, joten normaalikuntoilijalla syke on pyörän päällä usein 5-15 lyöntiä alle juoksun syketasojen. Toisaalta ammattipyöräilijöillä ja paljon polkeneilla, ajotekniikan hallitsevilla kuntoilijoilla sykekynnykset voivat olla jopa 5 lyöntiä korkeampia kuin juoksussa.

Perinteisessä hiihdossa syketasot ovat miltei samat kuin Juoksussa. Luistelussa erot voivat olla suurempia. Jos juoksijan luistelutekniikka on huono, hänellä voi olla vaikeuksia pitää sykettä samalla tasolla kuin juostessa tai perinteistä hiihtäessä. Tasatyönnössä syke on matalampi, koska käytössä on vähemmän lihasmassaa kuin vuorohiihdossa tai luistelussa.

Suoritustekniikka vaikuttaa aina sykkeen käyttäytymiseen. Yleisohje lajien vaihtelussa on, ettei sykettä pidä nostaa väkisin toisesta lajista saatuihin testisykkeisiin, vaan on luotettava enemmän omiin tuntemuksiin.

Sykealueet:

50–60 % maksimista – usein päivittäisen arkiaktiivisuuden sykealue.

60–70 % maksimista – peruskestävyysharjoittelu rakentaa aerobisen pohjakunnon ja varmistaa palautumisen tehokkaammista harjoituksista.

75–85 % maksimista – vauhtikestävyysharjoittelu totuttaa pitämään yllä reipasta juoksuvauhtia mahdollisimman pitkään ja parantaa kestävyytttä.

85– 100 % maksimista – kestävyysharjoittelussa tämä syketaso kuvaa aerobisen maksimikestävyysharjoittelun ylärajaa. Alle minuutin mittaisissa ja kovissa anaerobisissa vedoissa on kuitenkin mahdollista ylittää maksimikestävyyden taso, vaikka syke ei enää nouse.