Vauhtikestävyys
Vauhtikestävyys (VK) parantaa suorituskykyä pitkillä kestävyysmatkoilla. Vauhtikestävyys on ratkaiseva ominaisuus yli kymmenen kilometrin matkoilla. Harjoitukset juostaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä.
Vauhtikestävyys (VK) parantaa suorituskykyä pitkillä kestävyysmatkoilla. Vauhtikestävyys on ratkaiseva ominaisuus yli kymmenen kilometrin matkoilla. Harjoitukset juostaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä.
Ennen vauhtikestävyysharjoittelua on huolehdittava riittävästä peruskestävyydestä. Suorituskyky ei parane pitkällä tähtäimellä, jos aerobinen pohja on huono. Rasittavuutensa takia vauhtikestävyysharjoittelu ei ole suositeltavaa kovin nuorille tai aloitteleville juoksijoille. Karkeana ohjeena voisi olla, että pitää pystyä juoksemaan helposti tunti aerobista juoksua ennen VK-harjoittelun aloittamista.
Vauhtikestävyys on aerobisen ja anaerobisen kynnyksen välissä oleva rasitustaso ja on noin 60–85 % maksimisykkeestä tai keskimäärin 20–40 lyöntiä/min alle maksimisykkeen.
VK-harjoittelussa kannattaa suosia monipuolisuutta. ”Reipas” on maltillisempi, lähellä aerobista kynnystä oleva harjoitus, ”kovassa” rasitus on lähellä anaerobista kynnystä ja siten selvästi kuormittavaa.
Vauhtikestävyys on rasittava harjoitusmuoto ja vauhtikestävyysharjoituksia suositellaan tehtäväksi korkeintaan 1-2 kertaa viikossa.